Ensimmäinen askel kohti diabetesta on salakavala – Lääkäri: ”Et tunne sitä voinnissasi” - Terveys - Ilta-Sanomat

Ensimmäinen askel kohti diabetesta on salakavala – Lääkäri: ”Et tunne sitä voinnissasi”

Joskus elimistö muuttuu insuliinille vastustuskykyiseksi eli syntyy insuliiniresistenssi. Se voi näkyä vatsamakkaroina. Mitä kehossa tapahtuu?

Vyötärölihavuus voi olla ainut merkki insuliiniresistenssistä, mikä on ensimmäinen askel kohti diabetesta.­

22.12.2016 15:11

Jouduitko taas löysäämään vyötä? Vyötärölihavuudesta voi koitua monenlaista harmia, ja se saattaa myös olla ainut merkki insuliiniresistenssistä. Se tarkoittaa, että kehosi on muuttunut vastustuskykyiseksi insuliinille, mikä taas on ensimmäinen askel kohti diabetesta.

– Insuliiniresistenssi on hankalasti hahmotettava termi, eikä jokainen lääkärikään välttämättä ymmärrä kaikkia koukeroita, mitä siihen liittyy. Yhdellä lauseella ilmaistuna se tarkoittaa sitä, ettei insuliini toimi kudoksissa kuten sen pitäisi, tiivistää lääkäri, diabetologi Timo Valle.

Miten insuliini sitten normaalisti vaikuttaa?

– Sillä on hurjasti erilaisia tehtäviä, Valle kertoo.

Insuliini on aminohapoista rakentunut valkuaisaine ja ainut hormoni, joka alentaa verensokeria eli glukoosia elimistössä. Glukoosia saamme sekä ravinnon hiilihydraateista että maksan tuottamana.

– Insuliini pitää verensokerin tasaisena eri tavoin. Sen päätehtävä on jarruttaa sokerin tuotantoa, ettei maksa tuota liikaa glukoosia, ja pitää rasvakudos kurissa niin, ettei siitä vapaudu liikaa vapaita rasvahappoja.

Lihaskudoksessa insuliinin tehtävänä on varastoida veren sokeria ja tuoda sitä lihasten käytettäväksi.

Haima erittää insuliinia verenkiertoon sykäyksittäin, muutaman minuutin välein. Verensokerin noustessa elimistö ilmoittaa siitä haimalle eri tavoin.

– Kun ruoasta on tulossa liikaa sokeria, haima rupeaa tuottamaan insuliinia. Haiman beetasolut lähettävät insuliinin verenkiertoon, ja näin se hakeutuu sellaisiin paikkoihin, joissa sitä tarvitaan.

Oireita ei voi aistia millään tavalla

Insuliiniresistentin elimistö toimii tässä vaiheessa eri tavalla. Rasvakudos, maksa ja lihas ovat muuttuneet vastustuskykyisiksi insuliinille. Insuliinia tarvitaan siis enemmän.

Normaalisti haima pystyykin lisäämään sen eritystä. Siinä vaiheessa, kun haiman erittämä insuliini ei enää riitä täyttämään lisääntyvää tarvetta, puhkeaa tyypin 2 diabetes.

– Insuliiniresistenssi ja insuliiniherkkyys ovat saman asian kääntöpuolet. Jos ihmiselle sanotaan, että hän on insuliiniresistentti, se on sama asia kuin hänelle sanottaisiin, että sinä et ole insuliiniherkkä. Alentunut insuliiniherkkyys on sama kuin insuliiniresistenssi, Valle selittää.

Insuliinia on verrattu myös avaimeen, joka avaa solujen ”lukot”, jotta glukoosi pääsee solujen sisään kudosten energian lähteeksi. Insuliiniresistenssissä avain ei enää sovikaan lukkoon, ja glukoosin määrä veressä kohoaa, vaikka haima tuottaisi lisää insuliinia.

Usein insuliiniresistenssi on ensimmäinen merkki kakkostyypin diabeteksesta.

– Jos kakkostyypin diabetesriskissä olevia alettaisiin tutkia, heillä sokeriarvot olisivat vielä normaalit mutta insuliinipitoisuus olisi noussut, koska ”insuliiniavaimia” tarvitaan enemmän, jotta glukoosi saataisiin ”lukitun” solun sisään.

Miksi näin käy, siitä tutkijoilla ei ole tarkkaa tietoa.

– Kaikella on kuitenkin evoluutiossa tarkoituksensa – edes insuliiniresistenssi ei ole syntynyt muuten vain, Valle sanoo.

Nykykäsityksen mukaan insuliiniresistenssin hyöty voisi olla se, että kun verensokeri nousee kovin korkeaksi, resistenssi estää suuren sokerimäärän pääsyn kerralla soluun.

– Jos esimerkiksi sydän on sairas ja sydänlihakseen yhtäkkiä pääsee kauhea määrä glukoosia, insuliiniresistenssi voi toimia suojamekanismina sairaille sydänlihassoluille.

Salakavalan insuliiniresistenssistä tekee se, ettei sen oireita voi aistia millään tavalla.

– Vaikka insuliiniresistenssi olisi kuinka hankala, et tunne sitä voinnissasi. Sen sijaan voit huomata, näkyykö paitasi läpi mahakumpu. Jos näkyy, se tarkoittaa, että erittäin todennäköisesti sinulla on sisäelinrasvaa.

Liikunnan aloittaminen tehoaa aina

Vallen mukaan vyötärölihavat eli ne, joille on kertynyt rasvaa sisäelinten ympärille, ovat keskimäärin insuliiniresistentimpiä kuin ne, joilla ei ole vyötärölihavuutta.

Hyvä uutinen on, että insuliiniresistenssistä voi myös päästä pienellä elintaparemontilla eroon, eikä sairastuminen diabetekseen ole väistämätöntä.

– Liikkumattomuus voi aiheuttaa insuliiniresistenssiä. Vaikka olisi geneettisesti altis insuliiniresistenssille eli sille, ettei insuliini toimi niin hyvin, insuliiniherkkyys paranee aina, jos rupeaa liikkumaan.

Toinen tapa tehostaa insuliiniherkkyyttä on laihtuminen.

Valle kertoo suomalaistutkimuksesta, jossa 86 kiloa painavat henkilöt laihtuivat vuodessa 3–4 kiloa. Heidän diabetesriskinsä puolittui.

– Pudotetun kilomäärän ei tarvitse olla suuri, kun merkitys aineenvaihduntaan on merkittävä, hän kannustaa.

– Jos pudotat vaikka kolme kiloa, yksi lähtee nesteenä ja lihaksista ja kaksi sisäelinrasvasta. Laitapa kaksi kiloa rasvaa pöydälle ja katso miten suuri määrä se on! Jos tällainen määrä lähtee sisäelimistä, merkitys on valtava.

Lähde: Timo Sane (toim.): Diabetes (Duodecim).

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?