Aija, 49, sai syöpädiagnoosin perjantaina 13 päivä: ”Onhan se perkele, jos en tätä syöpää selätä”

Aija Jantunen sairastui keväällä rintasyöpään, mutta ei anna sairauden hallita elämäänsä. Kuntosalilla rauta liikkuu lähes entiseen malliin.

– Minua on neuvottu olemaan itselleni armollinen ja antamaan aikaa. Mitä ihmettä? Miksi minun pitäisi lopettaa jokin, joka tuo niin paljon mielihyvää? Aija Jantunen hämmästelee.

13.11.2016 17:00

Se toukokuinen päivä alkoi aivan tavallisena. Tai ainakin melkein. Keravalaisen Aija Jantusen, 49, kalenteriin oli merkitty aika mammografiaan. Reilua kuukautta aiemmin rinnasta löytynyt iso ja kivikova kyhmy piti vain varmistaa vaarattomaksi.

Mammografiassa löytyi yli viisisenttinen patti, josta otettiin ohut- ja paksuneulanäytteet. Vastaus luvattiin viikon päästä. Puhelin soi kuitenkin jo samana päivänä.

– Hämmästyin, kun lääkäri soitti ja sanoi, että hänellä on vastaukset. Protestoin asiaa ja totesin, että ei voi olla, viikon päästä vasta. Että kiva kun soitit, mutta hei hei, Jantunen muistelee hämmennystään.

Lääkärillä oli huonoja uutisia. Kyhmy oli syöpää. Oli perjantai 13. päivä. Muisto nostaa kyyneleet Jantusen silmiin.

– Sillä hetkellä kyseinen päivä sai elämässäni ihan uuden merkityksen.

Ensimmäinen ajatus oli vain lopettaa puhelu.

– Sitten murruin. Huusin ja itkin. Soitin miehelleni, joka lähti saman tien töistä luokseni. Sen illan itkimme yhdessä ja olimme aika hiljaa. Siinä ei juuri sanoja tarvittu.

 Toki olen realisti ja tiedän, että kaikki eivät selviä. Mutta onhan se nyt perkele, jos en tätä syöpää selätä.”

Alkushokin jälkeen Jantunen päätti selvitä. Sen jälkeen hän ei ole missään vaiheessa epäillyt, etteikö paranisi.

– Toki olen realisti ja tiedän, että kaikki eivät selviä. Mutta onhan se nyt perkele, jos en tätä syöpää selätä, Jantunen toteaa.

– Joku voisi sanoa tätä ylimielisyydeksi, mutta sitä se ei ole. En vain suostu hyväksymään muuta vaihtoehtoa, hän jatkaa.

Jo pari vuotta sitten Jantunen oli päättänyt, että hän on elämänsä kunnossa, kun ensi vuonna täyttää 50. Hän palkkasi henkilökohtaisen valmentajan, joka laati tiukan kuntosaliohjelman ja ruokavalion. Harjoittelu kulki, lihakset kasvoivat ja rasva paloi.

Sitten tuli syöpä.

– Mutka matkaan. Tai rengasrikko, kuten ystäväni osuvasti sanoi.

Liikunta on aina ollut niin tärkeä osa elämää, että Jantuselle ei tullut mieleenkään lopettaa sitä sairastumisen takia. Kaikki eivät sitä ymmärrä.

– Minua on neuvottu olemaan itselleni armollinen ja antamaan aikaa. Mitä ihmettä? Miksi minun pitäisi lopettaa jokin, joka tuo niin paljon mielihyvää? hän hämmästelee.

Jantunen käy tällä hetkellä salilla kolme kertaa viikossa ja kahdesti tunnin sauvakävelylenkillä. Lisäksi osa työmatkasta taittuu kävellen, mikä tarkoittaa 40 minuutin päivittäistä lenkkiä. Liikunta tuo hyvän olon ja auttaa jaksamaan. Jos olo on huono, liikunta jää välistä. Mutta heti kun kunto sen sallii, Jantusen löytää salilta rautoja kolkuttelemasta.

– Ei syöpää sairastavan tarvitse jäädä kotiin sairastamaan ja olla sen sairaampi kuin onkaan. Miksi ei voisi tehdä sitä, mitä haluaa?

Leikkauksen jälkeen lääkäri tarjosi viiden viikon sairauslomaa, mutta se tuntui aivan liian pitkältä tauolta harjoitteluun. Jantunen tinki sen kolmeen. Leikkaus meni suunnitelmien mukaan. Siinä poistettiin koko oikea rinta ja tyhjennettiin kainalon imusolmukkeet, 24 kappaletta. Niistä 14:stä löytyi syöpää.

 Itsetuntoni ei ole hiuksista kiinni, mutta ihmisten tuijotus kyllä hämmästyttää. Tekisi välillä mieli kysyä tuijottajalta, että olenko syönyt hänen eväänsä.”

Paljain – ja ylväin – päin

Kuukausi leikkauksen jälkeen alkoivat sytostaattihoidot. Jantunen ei saanut niistä alkuun mitään sivuoireita ja hän ehti jopa ajatella saavansa lumelääkettä.

Hiusten lähtö konkretisoi sen, että solumyrkyt purevat.

Kun hiukset olivat neljä päivää varisseet suun ja korvat täyttäen, pyysi Jantunen miestään ajamaan ne pois. Pariskunta teki hetkestä ikimuistoisen.

– Nauroimme ja napsimme kuvia eri vaiheista ja kampauksista. Se oli jotenkin helpottavaa ja puhdistavaa.

Jantunen hankki peruukin, mutta se jäi kaappiin. Hän liikkuu nyt kaikkialla paljain – ja ylväin – päin.

– Itsetuntoni ei ole hiuksista kiinni, mutta ihmisten tuijotus kyllä hämmästyttää. Tekisi välillä mieli kysyä tuijottajalta, että olenko syönyt hänen eväänsä.

Aija Jantunen itki diagnoosin saatuaan yhden illan ja alkoi sen jälkeen taistella syöpää vastaan.

Hauska ja koskettava tapaus nousee mieleen. Jantunen kävelee aina työmatkallaan Töölönlahden puiston läpi. Eräässä kohtaa on usein laitapuolen kulkija roskista rummuttelemassa. Kerran mies kysyi, miksi Jantunen oli ajanut hiuksensa pois.

– Kerroin hänelle ja miehen ystävälle, että kyseessä ei ollut oma tahto, vaan hiukset oli vienyt syöpä.

Jantunen painotti, että aikoo kyllä selvitä. Siihen molemmat miehet vakuuttivat, että helvetti todellakin selviät! Ärräpäät lentelivät, kun miehet kannustivat Jantusta.

– Siinä oli ihan käsittämättömän upea yhteenkuuluvaisuuden tunne. Miehet olivat heti taistelussa mukana.

Kolmen hoitokerran jälkeen sytostaatit vaihdettiin toisiin, kuten hoitosuunnitelmaan kuului. Niiden mukana tuli myös kuvotus, jota estolääkkeet onneksi helpottavat. Myös monen kilon turvotus yllätti.

– Kun aiemmin luin sytostaattikiloista ja pöhöstä, niin ajattelin, että höpö höpö, se on itsestä kiinni. Nyt tiedän, että niin se ei ole. Aineenvaihdunta ei vain toimi hoitojen aikana normaalisti.

Mitään 50-vuotisjuhlasuunnitelmia Jantusella ei ole. Paitsi se, että hän aikoo olla elossa ja vieläpä erittäin hyvässä kunnossa: vahvempi niin keholtaan kuin mieleltään. Haaveissa hauis pullistelee, ja ehkäpä hän toteuttaa unelmansa ja otattaa itsestään upeat sporttikuvat.

Pian sen sijaan juhlitaan, sillä Aija Jantunen saa viimeisen annoksen sytostaatteja. Hän ei käytä alkoholia, joten suunnitelmissa on hieman erilaiset juhlat.

– Sanoin miehelleni, että mennään hotelliin yöksi. Ollaan kuin lapset. Pompitaan sängyllä ja ollaan tyynysotaa, sellaiset kunnon pyjamabileet, Jantunen räkättää.

Niiden juhlien voimilla on sitten hyvä siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Sädehoito kuuluu siitä eteenpäin joka ikiseen arkipäivään kuuden viikon ajan.

– Sen jälkeen hoidot ovat paketissa, lukuun ottamatta kymmenen vuoden hormonihoitoa. Mitä se sitten tuokaan tullessaan, vain aika näyttää.

Jo ennen sairastumistaan Jantunen piti blogia harjoittelustaan. Nyt blogista on tullut tärkeä tapa kanavoida sairastumisen mukanaan tuomia tunteita. Joillekin blogin lukijoille on ollut yllätys, että hoitojen aikana voi ja on hyväkin liikkua. Liikunnan ilosanoman levittäminen on hänelle sydämen asia.

– On ihanaa saada viestejä, joissa kerrotaan, että joku on alkanut liikkua esimerkkini kautta, Jantunen iloitsee.

Aija Jantusen blogi: syopanimun.blogspot.fi

Lääkäri suosittelee liikuntaa

Syöpäsairaala Docratesin sädehoidon ylilääkäri ja syöpätautien erikoislääkäri Timo Joensuu kannustaa liikkumaan myös syöpähoitojen aikana.

– Liikkuminen sopii periaatteessa lähes kaikille syöpähoitoa saaville. Sädehoitoa saava voi liikkua vaikka päivittäin, kunhan sädehoitokohta ei saa mekaanista hankausta. Jotkin sytostaatit kuormittavat sydäntä, ja silloin kovalla sykkeellä tehtäviä harjoituksia kannattaa välttää, Joensuu tiivistää.

Se, mitä liikuntaa harrastaa, on täysin henkilöstä kiinni. Lääkärin ainoa ohje on tehdä sitä, mikä itseä kiinnostaa ja innostaa.

– Kannustamme potilaita elämään hoitojen aikana mahdollisimman normaalia elämää. Rajoitukset ovat yleensä hyvin pieniä.

Liikkumisen positiiviset vaikutukset ovat merkittävät. Liikunta vaikuttaa mielialaan, ja aktiivinen liikunta tuo terveemmän olotilan.

– On hyvä pitää lihaskuntoa yllä myös sairauden aikana. Kun hoidot kestävät vaikkapa puoli vuotta, surkastuvat lihakset jo huomattavasti, jos sinä aikana ei lainkaan liiku. Liikunta on tärkeää myös yleiskunnon takia. Etenkin vanhempien ihmisten kohdalla pitkä liikkumattomuuden jakso saattaa romahduttaa yleiskuntoa merkittävästi.

Joensuu muistuttaa, että suoritustaso hoitojen aikana luultavasti laskee, mutta se on vain väliaikaista.

Sairastuminen syöpään herättää usein huolehtimaan itsestään entistä tarkemmin. Sen tulokset näkyvät myös myöhemmin.

– Tutkimukset osoittavat, että moni syövän sairastanut on paremmassa kunnossa kuin ne ikätoverinsa, jotka eivät ole syöpää sairastaneet, Joensuu kertoo.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?