Masennukseen sairastuu elämänsä aikana jopa joka viides suomalainen. Sairaus vie elämänilon ja aloitekyvyn. Usein masentunut ei jaksa hakea itse hoitoa, ja silloin valveutuneen läheisen apu voi olla mittaamattoman arvokasta.
Suomen Mielenterveysseuran kriisivastaanottotyön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen muistuttaa, että masennuksen oireet ovat yksilölliset. Muutos tapahtuu usein vähitellen. Hälytysmerkki on, kun läheinen alkaa muuttua ilottomaksi ja eristäytyä.
– Ehkä tavallisin merkki on alakulo ja turtumus. Masentunut on usein surullinen ilman selvää syytä, Liimatainen toteaa.
Myös ärtymys kaikkea ja kaikkia kohtaan on tavallista, samoin kohtuuton syyllisyys.
– Syyllisyys voi olla objektiivisesti perusteetonta, mutta masentuneelle itselleen hyvin aitoa.
Puhelias voi muuttua vähäpuheiseksi
Masennus vie kiinnostuksen asioihin, jotka ovat aiemmin tuottaneet iloa.
– Masentunut on aiemmin ehkä tykännyt käydä elokuvissa tai harrastaa urheilua, mutta yksi toisensa jälkeen menot alkavat tippua pois.
On myös hyvin tavallista, että sairaus vie unen. Yksi valvoo yömyöhään, toinen heräilee aamuyöstä, kolmas nukkuu kellon ympäri. Uni ei kuitenkaan virkistä, vaan masentunut vaikuttaa jatkuvasti uupuneelta.
Kun kehä laajenee, pienetkin askareet siivoamista ja tiskaamista myöten voivat muuttua ylivoimaisen vaikeiksi.
– Ihminen, joka on ennen viihtynyt seurassa, voi alkaa eristäytyä. Eristäytyminen johtuu vaikeista, itseen liittyvistä mitätöivistä ajatuksista.
Masentunut saattaa myös napsahtaa pienestäkin kritiikistä ja tulkita moitteeksi sellaisetkin sanat, jotka on tarkoitettu ystävällisiksi.
Jos puhelias ystävä muuttuu yllättäen niukkasanaiseksi, taustalla voi olla masennuksen mitätöimä omanarvontunto: ei minun kannata sanoa mitään, se on kuitenkin jotain epäolennaista.
Vakavin merkki on kuolemapuhe
Kun masennus syvenee, alakulo muuttuu apaattisuudeksi. Tähän voi liittyä kyynisiä puheita ja välinpitämättömyyttä: miksi edes yritän, kun kaikki menee kuitenkin pieleen?
– On tavallista, että näköala häviää. Masentunut ei edes pysty ajattelemaan elämää eteenpäin.
Vakavimpia merkkejä ovat kuolemaan liittyvät ajatukset ja puheet: miksi minä täällä elän, kun en merkitse kenellekään mitään?
– Ajatukset ovat usein hyvin synkkiä. Niihin ei liity toivoa, että tämä muuttuisi paremmaksi.
Masennus voi puhjeta ilman elämänkriisiäkin, mutta toisinaan taustalla ovat isot elämänmuutokset, kuten vaikeat sairaudet ja muut menetykset.
– Esimerkiksi diabeteksessa, kilpirauhasvaivoissa ja Parkinsonin taudissa, erilaisissa tulehdussairauksissa ja syövässä masennus on tavallista, Liimatainen luettelee.
Myös jotkin lääkitykset, kuten kortisoni ja beetasalpaajat, voivat aiheuttaa masennusta.
Näin puutut masennukseen
1. Ota asia puheeksi, mutta muista oikea sävy. Ehkä pahinta on kehottaa masentunutta ottamaan itseään niskasta kiinni. Tai mitätöidä, että kyllä se siitä, kaikilla on vaikeuksia. Fraasit voivat tarkoittaa hyvää, mutta syvästi masentuneella ei ole enää kykyä pakottaa itseään toimimaan.
2. Pienet konkreettiset teot ovat ehkä paras tapa näyttää, että välität. Ehdota pientä lenkkiä yhdessä tai jopa lääkäriajan varaamista. Voit myös tarjoutua tulemaan ensimmäiselle käynnille mukaan.
3. Ilmaise huoli itsesi kautta: ”Minusta tuntuu, että sinulla ei ole hyvä olla. Haluan auttaa, mutten oikein tiedä millä tavalla.”
Lähde: Suomen Mielenterveysseuran kriisivastaanottotyön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen
