Mielenterveyspotilaan äiti avautuu HS:ssä psykiatrisen hoidon puutteista: ”Tätä kirjoittaessani en tiedä, missä nuoremme on” - Terveys - Ilta-Sanomat

Mielenterveyspotilaan äiti avautuu HS:ssä psykiatrisen hoidon puutteista: ”Tätä kirjoittaessani en tiedä, missä nuoremme on”

Kun lukiolainen joutui pakkohoitoon kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia, sairaala syyllistyi vakaviin hoitovirheisiin, potilaan äiti kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.

–Nuoremme täytyy tehdä jotain todella vakavaa itselleen tai muille ja sotkea asiansa perin pohjin, ennen kuin hän saa sairaudentunnottomana hoitoa ja pääsee edes tarkkailuun, äiti kirjoittaa. Kuvituskuva.

17.10.2016 12:42

Mielenterveyspotilaat ovat jääneet heitteille, kirjoittaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan nuoren äiti Helsingin Sanomien mielipideosastolla.

Nimimerkki Kertakaikkisen pettynyt kertoo, että hänen lapsensa sairastui lukioikäisenä ja päätyi monen mutkan kautta sairaalaan ja pakkohoitoon, kun mania, päihteet ja valvominen tekivät tilanteesta kriittisen. Yksityinen psykiatri oli hoitopäätöksestä eri mieltä, mutta ei voinut vaikuttaa.

Äidin mukaan osastolla tehtiin monta hoitovirhettä. Vanhempien toiveita ei kuultu, vaikka he olivat tilanteesta parhaiten perillä. Sairaalassa nuorta hoidettiin manian sammuttavilla neurolepteillä ja ruokaa tarjottiin ylenpalttisesti, minkä seurauksena nuori kotiutui 20 kiloa painavampana.

– Hänen lääkitystään ei tarkistettu seitsemään vuoteen, sillä psykiatrian poliklinikan lääkäri tapasi häntä harvoin, ja ylilääkittynä potilas on helppo kuin lammas, josta ei ole yleistä haittaa. Yksityinen psykiatri puolestaan jutteli mieluummin mukavia ja nosti isot palkkiot kuin ryhtyi lääkevaihdokseen, joka oli hänen mukaansa psykiatrian poliklinikan asia, äiti kirjoittaa.

”Saammeko hänet takaisin elävänä vai kuolleena?”

Viimeisin kriisin paikka oli se, kun nuori lopetti lääkityksen omin päin. Mania uusiutui ja nuori kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan. Päivystävä psykiatri päästi potilaan takaisin kadulle, kun tämä pystyi harhoista huolimatta järkevään keskusteluun.

– Nuoremme täytyy tehdä jotain todella vakavaa itselleen tai muille ja sotkea asiansa perin pohjin, ennen kuin hän saa sairaudentunnottomana hoitoa ja pääsee edes tarkkailuun, äiti kirjoittaa.

Äiti kertoo olevansa kiitollinen erilaisista hoidoista ja terapioista. Hoitojen laadusta ei ole kuitenkaan ollut takeita, olivat ne julkisella tai yksityisellä puolella.

– Osta sika säkissä -periaate tulee kalliiksi. Voi vain kysyä, kuinka aktiivisia ja jaksavia omaisia vailla olevat löytäisivät hyvän hoidon äärelle? Tätä kirjoittaessa en tiedä, missä nuoremme on. Saammeko hänet takaisin elävänä vai kuolleena?

Äiti kertoo olleensa koko ikänsä julkisten palvelujen kannattaja, mutta kelkka on oman lapsen sairastumisen jälkeen kääntynyt.

– Väitän, että jos sairaala olisi ollut yksityinen, he eivät olisi luopuneet maksavasta asiakkaasta yhtä pikaisella arviolla, ja silti toimineet lain sallimissa puitteissa.

Millaisia kokemuksia sinulla on psykiatrisesta hoidosta julkisella ja yksityisellä puolella? Keskustele.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?