Terveys

Vaimo Nina hoitaa vakavasti sairasta Timo T. A. Mikkosta: ”Korttitalo sortuu heti, kun tämän mimmin hartiat eivät kestä”

Julkaistu:

Aivoinfarkti
Mediapersoona Timo T. A. Mikkosen ja vaimo Ninan elämä mullistui viisi vuotta sitten, kun Timo sai aivoinfarktin ja sokeutui. Kesällä vointi huononi ja Timo joutui letkuruokintaan.
Valokuvateoksessa on talvi. Luminen rantabulevardi on autio. Rannalla ei ole ketään. On vain tyhjä penkki.

– Tämä ystäväni ottama upea kuva kertoo minulle siitä, että ihminen voi olla kovin yksin, mutta penkillä on tilaa myös muille, Nina Mikkonen kertoo kotonaan Orimattilassa.

Johanna Kareen teos on ripustettu Mikkosten makuuhuoneen seinälle. Siitä huokuu rauha.

Rauha. Se on tullut viime aikoina Nina Mikkoselle yhä tärkeämmäksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Sisäinen rauha on minulle sitä, että vaikka on kaaos ja stressi, uskon, että asiat järjestyvät – niin kuin niillä on aina ollut tapana. Järjestyvätkö ne siinä aikataulussa ja siten kuin haluan, on toinen asia.

”Korttitalo sortuu heti, kun tämän mimmin hartiat eivät kestä”

Monta appelsiinia ilmassa. Sellaista on Nina Mikkosen elämä viimeiset vuodet ollut, niin kuin hän humoristisesti kuvailee. Lokakuun alussa tuli täyteen viisi vuotta siitä, kun hänen miehensä Timo T.A. Mikkonen sai aivoinfarktin ja sokeutui.

Perheen arki lepää nyt Nina Mikkosen hartioilla.

– Tämä korttitalo sortuu heti, kun tämän mimmin hartiat eivät kestä, Nina Mikkonen kertoo.

– Joskus oikein odotan, että voisin itkeä niin että saisin kaiken lohduttomuuden ulos. Itku ei vain tule.

Epätoivon hetkellä Nina ajattelee, että hänellä on kuitenkin mies ja lapset, joita hän rakastaa yli kaiken.

– Minun ei tarvitse aamulla herätä ja miettiä, onko elämälläni tarkoitusta. Eikä tarvitse pohtia, onko tekemisilläni merkitystä.

Jokainen päivä voi tuoda käänteen

Syyskuun kirpeänä päivänä Nina Mikkonen on herännyt aamulla kuuden maissa ja laittanut miehensä lääkkeet liukenemaan veteen.

Timo T.A. Mikkonen on joutunut kesällä letkuruokintaan, sillä jäykkähalvauksen takia suun kautta syöminen ja juominen on mahdotonta. Nestemäinen ravinto ja lääkkeet ruiskutetaan PEG-letkun kautta Timon vatsaan.

– Lääkkeiden anto ja pakkauksien asetteleminen telineeseen letkuineen on noin 30 minuutin operaatio, Nina Mikkonen kertoo.

Pari viikkoa sitten Timo T.A. sairastui keuhkokuumeeseen. Hänen vointinsa on yhä vähän heikko. Viime päivinä Timon riesana on ollut voimakas hikka, joka kestää päiväkausia ja vie voimat.

Nina Mikkonen tarttuu miehensä jalkoihin ja ottaa niskasta tukevan otteen nostaakseen tämän vuoteesta istumaan. Asentoa pitää vaihdella, jotta Timon olisi helpompi hengittää.

Vaikeasti sairaan potilaan omaisena Nina on tottunut siihen, että uusi päivä voi tuoda tullessaan vaikka minkälaisia käänteitä.

Kerran pyörätuoli kippasi niin, että Timo kaatui sen kanssa. Miehen ja tuolin nostamiseen tarvittiin apuvoimia, yksin Nina ei olisi pärjännyt.

Tänään on ollut onneksi rauhallinen päivä.

– Kulta, laita sormet ristiin, tuntuuko käsissä nyt paremmalta, Nina Mikkonen juttelee sängyssä makaavalle miehelleen.

Hyvinä päivinä Timo T.A. on virkeämpi. Kun hän on todella virkeä, Nina lukee miehelleen sanomalehteä ääneen. Timon lähimuisti ei toimi, mutta hän pitää lyhyistä ytimekkäistä jutuista. Politiikka kiinnostaa edelleen.

”Timo laulaa mukana, jos on hyvä vire”

Lehtien luvun ohessa Ninalla on tapana soittaa miehensä lempikappaleita.

– Timo laulaa mukana, jos on hyvä vire. Eilen kuuntelimme Frank Sinatran Strangers in the night.

– Sinä iltana, kun Timo kosi, tulin kotiin töistä ja kuulin rappukäytävään, että Strangers in the night soi. Timo seisoi valtavan iso ruusu kädessä ja kysyi: tuletko vaimokseni. Kappale kuvastaa aina meille sitä hetkeä.

Tutut kappaleet soittavat Timon tunnerekisterissä viulua, vaikka hänen muistinsa ei pelaa. Muisti toimii tunteen kautta, sillä asiat ovat tunnerekisterissä. Tunne herättää ajatuksen.

– Hän ei muista sitä, että on sairas eikä onneksi mitään muutakaan ikävää. Se on armollista.

Joissakin asioissa Timo T.A:n pää pelaa kuin partaveitsi. Nina Mikkonen sanoo, että mies on saattanut istua seurassa kuin muumio eikä ole reagoinut puheeseen – ja sitten tulee kirkas kiteytys.

– Kerran mietin ääneen, kannattaako minun sanoa haastattelussa niin vain näin koskien Timon hoitoa sairaalan eri osastoilla. Timo tokaisi lopulta hilpeästi, että anna olla, se mökin mummo on pudonnut tässä jo aikoja sitten osastojen väliin.

”Rakkaus Timoa ja poikiani kohtaan on kantavin voima”

Nina Mikkonen saa yhä päivittäin viestejä tuntemattomilta, jotka kysyvät, miten Timo T.A. Mikkonen voi.

– Joukossa on ihmisiä, joiden elämään on myöskin tullut äkkipysähdys. Minulla on kokemusta siitä, mitä kaikkea tulee tietää, muistaa ja mihin pitää olla yhteydessä, kun elämä yllättää perin ikävästi.

Nyt Nina Mikkosen voi tilata luennoimaan Speakersforumin, puhujien välittämiseen erikoistuneen yrityksen kautta. Nina näkee itsensä tilaamattomien täyskäännösten erityisasiantuntijana. Miten selvitä silloin, kun elämältä putoaa silmänräpäyksessä pohja, kun paluuta ei ole. Muun muassa näistä aiheista Nina luennoi.

– Olen selvinnyt, koska rakkaus Timoa ja poikiani kohtaan on kantavin voima. Olen oppinut jo kotikasvatuksessa, että kaveria ei jätetä silloin, kun hän huolenpitoa eniten tarvitsee.

Jaksamisessa on auttanut se, että Nina Mikkonen on uskaltanut koota ympärilleen ihmisiä, joihin hän luottaa. Hän sanoo, ettei helposti luota ihmisiin. On aina pelon paikka, käyttääkö joku tietoja sinua vastaan.

– Niin kuin Matti Nykänen dokumentissa sanoi, Mattikin alkoi pelätä, keneen voi luottaa.

– Se on aina sosiaalista kapitaa, jos joku saa tietää mun elämästä jotain sellaista, mitä en ole itse antanut julkisuuteen. Kun perheessä on nyt tällainen tilanne, on priorisoitava ja mietittävä, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä.

Toivo on jäljellä, kun muu on mennyt

Makuuhuoneen seinällä Timon sängyn yläpuolella on suojelusenkelin siivet. Ninan sängyn vieressä samassa huoneessa on vähän pienemmät siivet. Nina Mikkonen uskoo, että maan päällä on enkeleitä. Ilman ystävänsä ja Timon henkilökohtaisen avustajan Helenan tukea ja viisautta hän olisi monissa karikoissa kolahtanut pää edellä niihin.

– On hienoa, että on toinen aikuinen, jonka arvostelukyky pelaa. Kun ihminen on kuohuksissa, hän ei aina pysty tekemään rationaalisia ratkaisuja.

Tänäänkin Helena on Mikkosilla. Hän nostelee Timoa yhtä tottuneesti kuin Ninakin ja osaa käyttää PEG-letkua, jonka kautta Timon ravintoliuos tippuu.

Naiset kutsuvat itseään Dupond &Dupontiksi, Tintti-sarjakuvista tutun koomisen poliisikaksikon mukaan.

– Pojat eivät kestä meidän hullua huumoriamme, kahden teini-ikäisen pojan äiti Nina Mikkonen nauraa.

Sisääntuloa koristavat krysanteemit ja kanervat, Helena on ne sinne sommitellut.

Eteisen seinän tauluissa lukee toivo ja rauha. Nekin Nina on saanut Helenalta lahjaksi.

– Toivo on ainoa asia, joka meillä on, kun meillä ei enää ole mitään, Nina Mikkonen sanoo.

– Toivo on sama kuin usko. Sinä päivänä kun lakkaat uskomasta, lakkaat myös toivomasta.


Puhelin soi. Timon lääkäri soittaa. Timolle on tulossa uusi pyörätuoli, joka kulkee paremmin myös ulkona kuin aiempi tuoli. Kodin ulkopuolelle on ollut vaikea lähteä, koska entinen suurikokoinen PEG-laite ei kulkenut mukana ja ravintoliuoksen tippuminen kestää viisi tuntia. Siitä ei ole voinut irrottautua.

– Nyt kotiin on saatu uusi laite, joka on reppumalli, Nina Mikkonen kertoo. Se helpottaa arkea ulkoilun osalta.

Kotona on myös happisaturaatiomittari, joka on tärkeä. Sillä voi mitata peruselintoiminnot, pulssin tai hapenpuutteen.

– Timo saattaa joskus kouristella niin, että ajattelen kuoleman tulevan. Happisaturaatiomittari on hyvä kotiväen mielenrauhan kannalta.

Fysioterapeutti käy kolme kertaa viikossa jumppaamassa Timoa. Niin tänäänkin.

Seuraamme, kun Timo siirretään kuntopyörää muistuttavan apuvälineen eteen pyörätuolissaan. Jalat alkavat polkea. Liikunta on verenkierron kannalta elintärkeää.

Värit pitävät kiinni arjessa

Nina Mikkosella on päällään keltainen paita ja keltaiset housut. Hän haluaa pitää värejä, koska muuten elämä menee synkäksi.

– Kun on keltaista, muistaa, että aurinko paistaa risukasaankin, hän sanoo.

Oman aviomiehen terveyden viimeisin käänne, letkuruokinta, on saanut Ninan miettimään elämää. Taas kerran.

– Timo hiipuu pala palata kohti vääjäämätöntä. Ei riitä, että häneltä on viety näkö, liikuntakyky ja muisti. Nyt häneltä on viety ruoan tuomat makunautinnotkin.

– Voisihan ihmisen loppu olla armeliaampikin. Timon elinajasta ei kukaan enää uskalla ennustaa mitään, sillä Timo on osoittanut, että henki on ainetta vahvempi.

Tilanteeseen on pakko sopeutua. Se vaatii tahtoa. Valinta hoitaa Timoa kotona vaikuttaa myös teini-ikäisten poikien vapauteen. Jos Timo olisi laitoksessa, Nina olisi vapaampi kuskaamaan poikia ja kokemaan heidän kanssaan asioita.

– Minulla ei ole muuta jätettävää lapsillemme kuin henkinen perintö. Haluan jättää sellaisen perinnön, että ihmisarvo on jakamaton ja kun jotain tällaista tapahtuu, niin ihmistä ei siivota pois näkyvistä laitokseen.

Ulko-ovi käy. Mikkosten esikoispoika Mikael tulee koulusta. Hän nappaa pöydästä munkin. Ei aikaakaan, kun hän jo ottaa osaa keskusteluun.

– Olen kyllästynyt siihen, että ihmiset kysyvät, miten sä jaksat ja voivottelevat. Kerran sanoin, että jos olen viisi vuotta isän sairauden kanssa elänyt, en enää tätä sure. Olen tottunut tähän.

Isällä ja pojilla on oma maailmansa.

– Välillä me nauretaan isän kanssa, kun pidän hänelle seuraa, Mikael kertoo.

Elämässä on paljon hyvääkin. Mikkoset muuttivat Orimattilan rivitaloasuntoon Myrskylästä helmikuun alussa. Nyt ollaan parempien palveluiden äärellä. Myrskylässä oli vain yksi ruokakauppa eikä juuri mitään muuta. Nyt pojat voivat käydä kavereiden kanssa vaikka cokiksella ja harrastusmahdollisuudet ovat lähellä.

– Matias harrasti jo pienenä judoa, mutta minulla ei ollut Myrskylässä mahdollisuutta viedä Matiasta harkkoihin Timon sairastumisen jälkeen. Nyt Matias on aloittanut uudelleen ja menestynyt judossa.

Matias on lähdössä kaverilleen. Seuraa keskustelua siitä, milloin syödään. Sitten iloinen poika porhaltaa ulos.

”Haluan nähdä millainen loppu tähän on kirjoitettu”

Välillä Nina Mikkonen piipahtaa makuuhuoneessa katsomassa Timoa. Ninan elämäntilanne PEG-letkuineen ja muine härpäkkeineen on korkeakoulu siitä, mitä on stressi ja miten stressi otetaan haltuun.

– Tässä tilanteessa oppii asioita, joita ei voi mitenkään muuten oppia. Kyllä vapaus koittaa joskus, nyt olen määrätyssä määrin häkkilintu. Olen sen varassa, että joku ystävällinen sielu tulee ja avaa häkin oven ja päästää hetkeksi pyrähtämään ulos.

Vaikeina hetkinä Nina Mikkonen tuntee olevansa umpikujassa. Nytkin hänen oikea olkapäänsä on ylirasittunut Timon nostamisesta.

– Silloin kun minulla on oikein tiukka paikka, yritän suhtautua tähän kaikkeen kuin elokuvaan. Haluan nähdä millainen loppu tähän on kirjoitettu. Haluan nähdä, miten tämä jatkuu – ja loppuu.

Nina Mikkosen arkea Timo T.A. Mikkosen omaishoitajana kuvattiin vuonna 2015 Äitien sota -ohjelmassa. Video jutun pääkuvana.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt