Kukka-Maria kaljuuntui kokonaan teini-iässä: ”Jos nainen on provosoiva ja rohkea, hänelle voi sanoa mitä vain”

Julkaistu:

Terveys
Kukka-Maria Kiuru kyllästyi olemaan joka tilanteen huutomerkki ja veti peruukin päähänsä.
Hiukset alkoivat lähteä, kun helsinkiläinen Kukka-Maria Kiuru oli viisivuotias.

Ensin ne lähtivät kolikkoläntteinä ja palasivat välillä takaisinkin.

Yläasteelle siirtyessään tyttö marssi kampaajalle ja käski ajamaan kaikki pois. Murrosikä ja kehossa jylläävät hormonit saivat autoimmuunisairauden muuttumaan osittaisesta hiustenlähdöstä alopecia totalikseksi, pälvikaljusairauden jyrkemmäksi muodoksi.

Kiuru kaljuuntui täysin. Taudin harvinaisimmassa muodossa alopecia universaliksessa ihokarvoja ei ole ollenkaan. Se Kukka-Maria Kiurulla on ollut jo kaksikymmentä vuotta.

– Minulle selvisi vasta muutamia vuosia sitten, että naisillakin on tavallisesti nenäkarvoja, Kiuru naurahtaa.


SUURIMMAN osan yläastetta ja lukiota Kiuru kulki paljain päin.

– Aluksi päänahka oli arka, mutta myöhemminkään en halunnut päähäni mitään ylimääräistä kannettavaksi.

Ihmiset kehuivat häntä rohkeaksi.

– En minä ole rohkea. Olen kalju, hän tuhahtaa.

 

Sehän on ihan kuin sanoisi suoraan ihmiselle, että sinä olet kosmeettinen haitta.”

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen valkolakki ei istunut paljaaseen päähän, eikä sitä saanut siihen huivinkaan kanssa aseteltua. Silloin Kiuru alkoi käyttää keinokuituperuukkia.

– En halua puhua peruukista. Puhun mieluummin apuvälineestä, sillä sitähän se on. Apuväline, jota kannetaan kaikista näkyvimmässä osassa kehoa. Se mahdollistaa normaalin arjen kodin ulkopuolella.


TERVEYDENHUOLLOSSA alopeetikot rinnastetaan Kiurun mukaan liian helposti syöpäpotilaisiin, jotka ovat käyneet läpi sytostaattihoidot.

– On aivan eri asia käyttää peruukkia tai huivia vuoden ajan kuin neljäkymmentä vuotta.

Alopeetikoiden kuuluu saada maksusitoumuksella apuväline eli korvaavat hiukset. Apuvälinevaihtoehtoina on vakiokokoisia keinokuituperuukkeja, vakiokokoisia aidosta hiuksesta tehtyjä peruukkeja sekä mittatilaustyönä tehtyjä aitohiusperuukkeja.

– Apuvälineen pitää olla yksilöllinen. Sen pitää pysyä päässä. Pohjan pitää olla omaan päähän sopiva ja tukan sellainen, että se näyttää luonnolliselta, Kiuru painottaa.

Koska alopecia ei ole henkeä uhkaava tila, Kiurun mukaan apuvälineiden tarvetta ei oteta terveydenhuollon piirissä tosissaan. Sairautta vähätellään ja sanotaan kosmeettiseksi haitaksi.

– Se on kamalasti sanottu. Sehän on ihan kuin sanoisi suoraan ihmiselle, että sinä olet kosmeettinen haitta.


KUKKA-MARIA Kiuru käytti keinokuitutukkaa kymmenen vuotta. Keinokuituperuukki ei kestä kulutusta, joten sen käyttö­ikä on vajaa vuosi. Lisäksi keinokuitutukka on kastuessaan todella epämiellyttävän tuntuinen, ja märkänä pohja alkaa näkyä.

Vakiomallisen peruukin kiristyssysteemi ahdisti ja sai koko yläkropan lukkoon, mikä aiheutti Kiurulle lamaannuttavia migreenikohtauksia.

Kiuru taisteli kauan saadakseen kunnollisen apuvälineen. Toimivalla apuvälineellä on henkiselle hyvinvoinnille suuri merkitys. Aina suhtautuminen ei ole ollut asiallista. Kun Kiuru vaati maksusitoumusta aitohiusperuukkiin, terveyskeskuksen ylilääkäri kysyi: ”Kumpi on tärkeämpää, teille peruukkeja vai vanhuksille vaippoja?”

– Silloin häkellyin enkä osannut vastata oikein mitään. Olisi pitänyt sanoa, että meille peruukkeja, tietenkin. Peruukkeja, jotta me voimme olla yhteiskunnassa toimintakykyisiä, käydä töissä ja elää tuottavaa elämää.

Monet alopeetikot eivät pysty poistumaan kotoaan ilman peruukkia. Ympäristön asenteet ovat tulleet Kiurullekin tutuiksi.

– Miehet ovat huudelleet, että ”**ttu miten törkeä”, ”että mä inhoan, miltä sä näytät”, ja sitten taas on tultu suoraan ehdottelemaan ja sanomaan, kuinka kuuma ja seksikäs olen.


KIURU painottaa, että kukaan 13–19-vuotias ei ole vielä ”niin teflonia”, etteikö huutelu satuttaisi.

– Miehet varmaan ajattelevat, että jos nainen on kalju eikä peitä sitä, hän on valinnut sen. Ja jos nainen on niin provosoiva ja rohkea, hänelle voi sanoa mitä vain, Kiuru pohtii.

Kiuru kokee olevansa luonteeltaan herkkä tarkkailija. Hän alkoi käyttää apuvälinettä, koska väsyi olemaan huomion keskipisteenä.

Korvaavat hiukset toimivat suojamuurina joskus julmankin ulkomaailman ja oman herkkyyden välissä. Graafisena suunnittelijana työskentelevä Kiuru on piirtänyt sarjakuva-albumin, jossa hän käsittelee kaljuna naisena elämistä.

– Koen, että tämä oli työ, joka oli pakko tehdä. Sarjakuvan aihe valitsi minut, en minä sitä.