Stressikö muka vähentynyt? Tutkija: Tämä selittää ison eron arkikokemuksen ja tutkimustiedon välillä - Terveys - Ilta-Sanomat

Stressikö muka vähentynyt? Tutkija: Tämä selittää ison eron arkikokemuksen ja tutkimustiedon välillä

Tutkimuksen mukaan stressioireiden kokeminen on vähentynyt. Arkikokemus on kuitenkin usein päinvastainen.

Tutkimuksen mukaan stressioireiden kokeminen on vähentynyt. Arkikokemus on kuitenkin usein päinvastainen.

Julkaistu: 14.2.2016 19:26

Tutkimusten mukaan stressi on vähentynyt, mutta ihmisten arkikokemus on usein toinen.

Tutkimustieto suomalaisten stressistä yllättää: sitä koetaankin hieman aiempaa vähemmän.

Uusin, kattava väestötasoinen Työterveyslaitoksen tutkimus suomalaisten stressistä on vuodelta 2012.

– Siinä kävi ilmi, että sekä työn kokeminen henkisesti rasittavaksi että stressioireiden kokeminen olivat jopa hieman vähentyneet, kun tarkasteltiin pidempää aikaperspektiiviä 2000-luvun alkupuolelta saakka, kertoo tutkimusta tehnyt työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola Työterveyslaitokselta.

Ahola sanoo, että tulokset ovat herättäneet paljon keskustelua, koska arkikokemus on usein päinvastainen.

– Moni kokee, että tahti kiihtyy koko ajan, ja töitä tehdään tuplanopeudella. Koko väestön kattavat tutkimustulokset eivät kuitenkaan tue tätä, jolloin herää kysymys, mistä on kyse.

ARKIKOKEMUKSEN ja tutkimustiedon epäsuhtaa on selitetty kolmella tavalla.

Yksi näkökulma on, ettei kiire jakaudu tasaisesti. Tietyissä ryhmissä, kuten johtotehtävissä työskentelevien keskuudessa, stressin kokeminen on yleisempää.

– Stressistä myös puhutaan aiempaa enemmän ääneen ja sitä työstetään puhumalla. Se ei automaattisesti tarkoita, että stressi itsessään olisi lisääntynyt.

– Toisaalta kriittinen puhe voi myös kohdistua epävarmuuteen ja muutokseen yleensä – ei siis välttämättä suoraan siihen, miten kuormittavaa oma työ on. Ihmisiä stressaa, että yt-neuvotteluita on oikealla ja vasemmalla, eikä kukaan enää tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Ahola sanoo, että nykyään yhä useampi stressaa myös työelämän muutostahdin kiihtymistä.

– Tiedämme, että muutos sinänsä – myönteinen tai kielteinen – on ihmiselle aina tietynlainen rasitustekijä, koska muuttuminen vaatii energiaa.

Työelämän epävarmuuden lisäksi suomalaisia kuormittaa työn rajattomuus.

– Se, että aina voisi tehdä enemmän ja paremmin, ja koko ajan on kiire. Vastuualueet työssä ovat usein hyvin hahmottomia ja rajattomia, ja yt-neuvottelujen vuoksi ne vain paisuvat, Ahola kuvaa.

KAIKEN kiireen keskellä pitäisi kuitenkin pysähtyä, jos jatkuvasti ja pitkään kokee olonsa ylikuormittuneeksi. Hälytysmerkkejä ovat, jos tilanne ei pysy enää omassa hallinnassa. Tunteidenhallinta pettää, asiat alkavat unohtua, eikä töitä saa enää tehtyä määräajassa. Rutiinit sujuvat, mutta luovista, vaativista tehtävistä ei tule mitään.

– Pitkittynyt, voimakas stressi on terveyttä heikentävä tekijä, joka voi lisätä sairastumisen todennäköisyyttä. Tyypillisiä stressisairauksia ovat sydän- ja verisuonitaudit, masennus ja jossain määrin myös tuki- ja liikuntaelinvaivat, Ahola varoittaa.

– Toki kuormittuminen lisää myös alttiutta sairastua flunssaan ja heikentää kehon kykyä palautua.

Stressitilanteen hallintaan on Aholan mukaan kaksi reittiä: työnantaja on vastuussa siitä, etteivät työolot aiheuta vaaraa terveydelle, ja työturvallisuuslain mukaan työoloja pitää säännöllisesti arvioida ja tarpeen mukaan kehittää. Toisaalta jokainen voi itse vaikuttaa tilanteeseensa.

– Itse tehtävillä asioilla on mahdollista vaikuttaa paljonkin, mutta stressinhallinta ei saisi jäädä vain oman itsen varaan.

Aholan mukaan hetkittäinen stressi kuuluu elämään, mutta pitäisi huolehtia siitä, ettei se jää pysyvästi päälle.

– Omia resurssejaan ei saa ryöstöviljellä, ja vapaa-aikaa tulisi käyttää palautumiseen, hän neuvoo.

Tuoreimmat osastosta