Seppo, 45, kärsi jatkuvasti rajusta vapinasta – ”Olisin luopunut puhekyvystäkin, jos se olisi ollut tarpeen” - Terveys - Ilta-Sanomat

Seppo, 45, kärsi jatkuvasti rajusta vapinasta – ”Olisin luopunut puhekyvystäkin, jos se olisi ollut tarpeen”

Essentiaalisesta vapinasta kärsinyt Seppo Sandberg kokee saaneensa uuden elämän leikkauksessa.

Aiemmin Seppo Sandberg tarvitsi kaksi kättä pitelemään työkaluja.­

23.1.2016 10:02

Keski-ikäinen mies, jolla kädet tärisevät niin, ettei kahvi pysy kupissa. Selvä tapaus, tyyppi on ryypännyt rankasti. Näin ajattelivat monet Karijoella asuvasta Seppo Sandbergista, 45, joka on kärsinyt teini-iästä lähtien käsivapinasta. Iän myötä vapina paheni niin, että jopa remontin tekeminen yksin kotona kävi ylivoimaiseksi.

– Kaksi kättä ei riittänyt pitämään työkaluja. Tunsin suurta turhautumista, kuvailee Sandberg, jonka vaiva diagnosoitiin essentiaaliseksi vapinaksi.

 Olisin luopunut puhekyvystänikin, jos se olisi ollut tarpeen vapinan poistamiseksi.

Hän oli lukenut jutun parkinsonpotilaasta, jolla vapina oli saatu lakkaamaan leikkauksen avulla. Seppo tiedusteli työterveyslääkäriltään leikkauksen mahdollisuutta, mutta lääkäri ei suositellut aivokirurgista operaatiota työikäiselle miehelle. Oman terveysaseman lääkäri sen sijaan lähetti hänet neurologin konsultaatioon viime helmikuussa.

Kun joulukuu koitti, 8-vuotias tytär Saana sai parturoida isänsä pitkän hevitukan pois, ja neurokirurgi Kai Lehtimäki joukkoineen teki Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ihmeen, jota Seppo ei tahdo vieläkään uskoa todeksi: vapina on poissa!

Leikkausarvet näkyvät vielä Seppo Sandbergin päässä.­

6–7 tuntia kestäneessä leikkauksessa hänen aivoihinsa asetettiin kalloon porattujen reikien kautta elektrodit, joilla aivoja stimuloidaan sähköisesti. Kyse on DBS eli Deeb Brain Stimulation -hoidosta. Leikkauksen aikana potilas on osittain hereillä, jotta antureille löydettäisiin aivoissa paras mahdollinen paikka.

– Välillä minut herätettiin ja sain vesilasin käteeni. Impulssia nostettiin niin paljon, että käsi vakautui. Molemmat kädet testattiin vesilasin kanssa moneen kertaan erikseen. Kun tehoa lisättiin tarpeeksi, en pystynyt puhumaan, Seppo kertaa leikkauksen tapahtumia.

Hän tiesi elektrodin menevän niin lähelle puhehermoa, että puhekyky voisi olla vaarassa.

– Olisin luopunut puhekyvystänikin, jos se olisi ollut tarpeen vapinan poistamiseksi. Niin paljon vapina hallitsi elämääni.

Evästarjottimen sai kannettua itse

Kun leikkaus oli ohi ja Tuula-vaimo soitti heräämöön, Seppo tajusi pystyvänsä puhumaan. Viimeistään leikkauksen jälkeisenä päivänä hänelle selvisi, että vapina todella on lakannut.

– Lääkäri antoi käsiini taas juomakupit. Kädet tärisivät aluksi aivan kuten ennenkin, mutta kun laite pantiin päälle, vapina loppui. Samana iltana menin sairaalan kahvilaan ja valitsin tarjottimelle pienimmät mahdolliset kahvikupit. Oli käsittämätön tunne kokea, etten edes tahdonvoimalla saanut käsiäni tärisemään.

 Samana iltana menin sairaalan kahvilaan ja valitsin tarjottimelle pienimmät mahdolliset kahvikupit.

Seppo kertoo kävelleensä tarjottimen kanssa pitkin kahvilaa ja nauttineensa tilanteesta – siitä, että sai kannettua eväänsä itse. Jo vuosien ajan vaimo oli kantanut tarjottimia huoltoasemilla, ja vapina oli ollut niin kovaa, ettei Seppo ollut pystynyt aina edes nostamaan kuppia tai juomalasia pöydästä. Pahimpia tilanteita olivat juhlat, joissa kahvi tarjoiltiin pikkukupeista.

– Sairaalassa nautiskelin kahvista varmaan puoli tuntia, nostin kupin oikein korkealle ja ihmettelin: se ei tärise.

Muistellessaan tilannetta mies lähes liikuttuu. Siitä päivästä alkoi hänen uusi elämänsä.

Työkavereilla riitti ymmärrystä

Muutama viikko leikkauksen jälkeen Seppo huomasi yhä edelleen tarttuvansa esineisiin kaksin käsin, sillä niin syvään oli iskostunut itse kehitetty vapinanhallintatekniikka.

Vaimo joutui pitkään kantamaan tarjottimet kahvilassa, mutta nyt astiat pysyvät Seppo Sandbergin hyppysissä.­

Asfalttiasemalla työskentelevä mies oli jo vuosien ajan joutunut välttämään joitakin huolto- ja korjaustöihin liittyviä tehtäviä. Hän kiittääkin työkavereitaan, joilla on riittänyt ymmärrystä vapisevalle miehelle. Vaimoaankin hän kiittää paljosta: ilman Tuulan apua moni pakollinen remontti olisi jäänyt tekemättä, ja ruokapaikoissa olisi sattunut noloja tilanteita. Tyttäret Saana ja Petra, 17, ovat auttaneet arjen askareissa niin ikään.

Nyt onnistuu partahöylänkin käyttö yhden käden tekniikalla, samoin valokuvaaminen.

– Tykkään valokuvata, mutta eihän siitäkään ole tullut mitään enää vuosiin. Niin tehokasta tärinänpoisto-ohjelmaa ei löytyisi mistään kamerasta, Seppo naurahtaa.

Hän näyttää keittiön pöydällä olevaa kaukosäädintä, jossa on kaksi nappia. Hän painaa toista niistä ja lähes saman tien kädet alkavat vapista holtittomasti.

Tyttären ratsu Gujarad saa silitystä vakaista käsistä.­

Impulsseja antava akku on asennettu rinnan päälle nahan alle. Akku kestää 5–10 vuotta, ja se vaihtaminen vaatii pienen operaation. Öisin virran voi kytkeä pois päältä.

Onnellinen ja kiitollinen

Seppo on ikionnellinen ja kiitollinen mies. Julkiselle terveydenhoidolle hän antaa isot pisteet leikkauksesta, joka paransi hänen elämänsä laatua ratkaisevasti.

– Tuntuu hienolta, että ihmistä vielä ajatellaan ihmisenä. Että tällainen kallis leikkaus tehtiin, vaikkei henkeni ollutkaan vaarassa, hän kiittää.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?