Biokemian tohtori: ”Sokeriin pitäisi suhtautua kuin tupakkaan” – Suomalaisprofessori teilaa väitteen

Julkaistu:

Sokeri
Ruotsalainen ravitsemusguru Ann Fernholm on ristiretkellä länsimaisia sokeritottumuksia ja päättäjien sokeripolitiikkaa vastaan.

KIRJASTON pöydällä Helsingin Töölössä on ruispaloja, porkkanoita ja kurkkuviipaleita. Niiden keskellä lepää kirja, jonka kannessa pälyilee pääkallo.

Pöydän ääressä seisoo Ann Fernholm, tukholmalainen biokemian tohtori ja ravitsemusauktoriteetti.

Hän näyttää sormellaan pääkalloa. Lähempi syyni paljastaa sen sokeripäällysteiseksi karkiksi.

Kirjan nimi on Sokerimyrkytys, ja sen voimin Federholm on heittäytynyt julkiselle ristiretkelle sokeria vastaan.


Kustantaja hehkuttaa teoksen nostaneen Ruotsissa ”sokerimyrskyn”. Sanavalinnassa voi olla annos markkinointi­dramatiikkaa, mutta dramaattista on tohtorin tekstikin. Hän pyrkii osoittamaan konkreettisesti, kuinka rajua tuhoa sokeri tekee ihmiselle.

Kirjan sivuilla sokerin uhreiksi joutuvat muun muassa ylipainolle altis Maija ja päänsärystä kärsivä Emil. Fernholm lieneekin saanut äänensä kuuluville osittain siksi, että hänen retoriikkansa vilisee samastuttavia, arkisia esimerkkejä.

Toisaalta hän ei pelaa populismilla, vaan perustelee asiansa numeroilla ja tutkimustiedolla. Fernholm haluaa osoittaa tilasto tilastolta ja termi termiltä, kuinka sokerin liikakäyttö johtaa esimerkiksi masennukseen ja on yhteydessä muun muassa ADHD:hen, autismiin ja astmaan.


TOHTORI tekee heti selväksi, että hän välttää ehdottomuutta. Fernholm ei halua, että luovumme sokerista tyystin. Ruokia on hänenkin maailmassaan sallittua maustaa sokerilla, ja juhlapäivinä saa mässyttää sydämensä kyllyydestä.

– Mutta ei niin, että aloitetaan jouluherkkujen syöminen 30 päivää ennen jouluaattoa, Fernholm sanoo.

Hänen mielestään länsimaat hoipertelevat tihenevässä sokerihumalassa, joka vaikuttaa paitsi kansanterveyteen, myös luokkaeroihin.

– Syömme enemmän sokeria kuin koskaan. Virallinen lukema on 29 kilogrammaa vuodessa henkeä kohden, mutta todellisuudessa kulutus on suurempaa, sillä tilastot jättävät fruktoosi-glukoosisiirapin huomiotta. Miksi? hän kysyy.

Kirjassaan Fernholm kirjoittaa saaneensa Ruotsin maatalousvirastolta nähtäväkseen tilastoja, joiden mukaan jokainen ruotsalainen syö keskimäärin noin 16 kiloa ”muuta sokeria” vuodessa. ”Kun tämä lisätään vuoden 2011 43 kiloon, loppusummaksi saadaan 58 kiloa”, hän kirjoittaa.

Fruktoosi-glukoosisiirappi on juuri tätä muuta, tilastojen ”pimittämää” sokeria.


YHDYSVALLOISSA epäterveellinen ravinto on huonosti koulutetun alemman luokan ongelma. Fernholmin mukaan sikäläiset kulutustottumukset ja luokkaero tulevat vauhdilla myös Pohjoismaihin.

– Koulutetut osaavat välttää vaaroja, kouluttamattomat eivät. Esimerkiksi Tukholmassa syödään paljon vähemmän sokeria kuin muualla Ruotsissa.

Tohtori kysyy, miksi lapsille syötetään sokeria hövelimmin kuin lemmikeille.

– Jos syöttäisit koirallesi karkkia ja sipsejä ja sille tulisi vatsakipuja, lääkäri pitäisi sinua hulluna. Sen sijaan lapsen potiessa lääkäri ei ehkä löydä ruokatottumuksista moitittavaa, vaan tulkitsee lapsen esimerkiksi kärsivän stressistä – ja päättää, ettei mitään ole tehtävissä.

Fernholm neuvoo, että niin lapsilleen kuin itselleen on vain osattava sanoa ei. Jos aivot tottuvat saamaan sokeripalkinnon, ne haluavat sitä jatkossakin.

– Ilmiön valoisa puoli on, että aivot tottuvat myös jäämään ilman palkintoa. Jos lapselle ei osta uimahallireissulla jäätelöä, hän ei yhdistä urheilua sokerin saamiseen. Mieheni tottui syömään herkkuja aina autoa ajaessaan, mutta sitten hän lopetti ajaessa mässäilyn ja mielihalu katosi.


FERNHOLMIN hampaissa ovat terveysviranomaiset ja poliitikot.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan sokerin osuus kokonaisenergiasta ei saisi ylittää kymmentä prosenttia, mutta tohtorin mukaan osuus ylittyy kohtalokkaammin kuin tiedämmekään, sillä viralliset tahot – kuten Ruotsin elintarvikevirasto – korostavat suosituksissaan tyydyttyneiden rasvojen välttämistä ja painavat sokerin vaaroja villaisella.

Tyydyttyneiden rasvojen aiheuttama sydänriski on kuitenkin jäänyt tieteellisesti todistamatta, Fernholm kritisoi. Sen sijaan sokeri ja nopeat hiilihydraatit esimerkiksi kohottavat sydäninfarktin riskiä.

Suomen hallitus aikoo poistaa makeisveron vuoden 2017 alussa. Tohtori ei tästä ilahdu. Meksikossa sokeripitoisten juomien veronkiristys vähensi kulutusta kuudella prosentilla, hän vertaa.

– Sokeriin pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin tupakkaan: suurena kansanterveydellisenä riskinä, jota on hillittävä verotuksella ja valistuksella.

Voiko Fernholmin sokerinvastainen ristiretki todella vaikuttaa makeisverotukseen ja ravintosuosituksiin, ja lopulta horjuttaa länsimaista ravitsemuskulttuuria pysyvästi?

– Väitteeni voivat olla vääriä yhtä hyvin kuin oikeitakin, mutta niihin on suhtauduttava vakavasti – niiden potentiaali on selvitettävä.

Koska Fernholm ei ole ehdoton, häneltä sopii kysyä, mitä sokeriherkkua hän ei itse voi vastustaa.

Tohtori nimeää nykyiseksi suosikikseen lakritsan.

– Mutta aiemmin himoitsin pääkallokarkkeja.

”Suositukset ovat kohdallaan”

Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm kommentoi Ann Fernholmin väitteitä sokerista.

1. Ann Fernholm: Sokerinkulutustilastot valehtelevat, sillä ne jättävät fruktoosi-glukoosisiirapin huomiotta.

Mikael Fogelholm: – Tilastomme antavat järkevän kuvan todellisesta sokerin kulutuksesta. Suomessa käytetään fruktoosi-glukoosisiirappia niin vähän, että tilastollisesti erolla ei olisi merkitystä. Lisäksi fysiologisesti fruktoosi-glukoosisiirapin ja tavallisen pöytäsokerin ero on pieni. Maa- ja metsätalousministeriön taselukemiin perustuvat tilastot liioittelevat käyttöä hieman, koska ne eivät huomioi hävikkiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tilastot taas vähättelevät ja ovat subjektiivisempia. Totuus löytyy niiden välistä.

2. AF: Sokeriverotusta pitäisi kiristää.

MF: – Sokeriveron poistuminen ei ole hyvä asia, mutta sen jatkamisellakaan ei ilmeisesti olisi vaikutusta, eihän itse verollakaan ole ollut. Sokeria voisi verottaa terveysperusteisemmin kuin nyt, kun verotus on suomalaisten tulotasoon ja ruoankäyttöön nähden tehotonta. Veron kiristäminen voisi olla varteenotettava ratkaisu.

3. AF: Sokeria tulisi kohdella samanlaisena kansanterveydellisenä riskinä kuin tupakkaa.

MF: – Sokerin vertaaminen tupakkaan on järjetöntä. Tupakka lisää esimerkiksi syöpäriskiä jopa 20-kertaiseksi, sokeria runsaastikin käyttävillä terveysriskit kuten tyypin 2 diabetes ja lihavuus yleistyvät korkeintaan noin puolitoistakertaiseksi.

4. AF: Sokerin liikakäyttö on pesiytymässä meille Yhdysvalloista ja se lisää esimerkiksi luokkaeroja.

MF: – Luokkaerot näkyvät meillä enemmän esimerkiksi kasvisten käytössä kuin sokerin kulutuksessa. Olisi myös kummallista, jos Yhdysvaltojen sokerinkäyttöinto tulisi meille nyt, kun ei se ole tähänkään asti tullut.

5. AF: Virallisen suosituksen mukaan sokerin tulisi muodostaa kokonaisenergiaosuudesta korkeintaan kymmenen prosenttia. Lukema on liian suuri.

MF: – Suositus on kohdallaan. Sokerissa ei ole mitään terveellistä, mutta olennaista on, mitkä määrät ovat epäterveellisiä. Jos suomalaisten sokerinsaanti pienenisi noin 20 prosenttia, useimmat saisivat sokeria korkeintaan suosituksen verran, mikä olisi riittävä taso.