Entinen tennisässä Emma Laine muisteli kauhunhetkiään – sydän meinasi pettää: ”Voitteko nyt selvittää, mistä on kyse?”

Julkaistu:

tennis
Emma Laineen tennisura kulki yhtä vuoristorataa. Matkaan mahtui mahtavia hetkiä, mutta myös traagisia vaiheita. Pahimmillaan hän oli saada sydänkohtauksen, kun harjoitteli sairaana.
Elokuun 22. päivänä 2009 urheilumaailmassa ihmeteltiin tulosta, jonka Usain Bolt oli läväyttänyt tulostaululle Berliinin MM-kisoissa. Jamaikalainen oli juossut pari päivää aikaisemmin kaarrematkan ME-ajassa 19,19, joka oli käsittämätön tulos.

Samaan aikaan Emma Laine oli lääkärin vastaanotolla Helsingissä ja sai kuulla pitkään odottamansa uutisen.

»Kahden vuoden sairastelukierteen jälkeen sain vihdoin terveen paperit, kun laboratoriokokeiden arvot olivat pysyvästi normaalitasolla», Laine muistelee yhtä elämänsä kulminaatiopistettä.

Hänen isänsä, entinen huippujääkiekkoilija Erkki Laine oli seurannut mökillä Berliinin kisoja ja nauttinut kesästä. Hän oli kiertänyt vuosia tennisturnauksia tyttärensä kanssa, joten tiedot Emman terveydestä kiinnostivat isää kovasti.

Vuoden 1988 Calgaryn olympiahopeamitalisti kuoli 22.8.2009 veneonnettomuudessa Päijänteellä.

Emma Laine ei ehtinyt kertoa isälle ilouutista tervehtymisestään.

»Mutta tiedän, että hän tiesi sen», Emma sanoo kyynel silmäkulmassaan.

»Ehkä tulin terveeksi sen takia, että pystyisin taistelemaan vähän isomman taistelun sen jälkeen.»

Murheen keskellä urheilu auttoi eteenpäin. Treenaaminen oli harmonista, mutta kun piti lähteä ulkomaille kisaamaan, muistot isän kanssa tehdyistä pelireissuista iskivät tajuntaan.

»Tuntui oudolta lähteä reissuun ilman iskää. Mietin, että mitä jos äiti tai sisko kuolee, kun olen ulkomailla.»

Laine sanoo myös tunteneensa huonoa omaatuntoa siitä, että reissaa pahimmillaan 47 viikkoa vuodessa eikä ole läheisten luona.

Lontoo muutti kaiken

Tenniksen Emma aloitti viisivuotiaana yhdessä isosiskonsa Essin kanssa. Erika-äiti oli entinen kilpauimari, mutta hän ei halunnut laittaa liikunnallisia tyttäriään altaaseen hakkaamaan päätä kaakeliin.

»Hän vitsaili, ettei halua meidän hyppäävän kylmään betonialtaaseen aamukuudelta», Emma nauraa.

Tyttöjen toiseksi päälajiksi tuli koripallo, jota he pelasivat Sampo Basketissa 14–15-vuotiaiksi asti. Lapsuusvuosina tärkeintä oli harrastaminen. Vanhemmilla ei ollut mitään urasuunnitelmia tyttöjen varalle.

Merkittävä muutos tyttöjen elämänpolulla tapahtui vuonna 1999, jolloin Lontoo kutsui lahtelaisia.

»Pelasin Essin kanssa tennistä Kisapuiston ulkokentällä Lahdessa, kun tuntematon nainen käveli ohi ja ryhtyi juttelemaan kentän laidalla vanhempieni kanssa.»



Miia Chambers (o.s. Eloranta) oli muuttanut aikanaan Lahdesta Lontooseen opiskelemaan ja jäänyt sille tielle. Nyt hän oli kotikaupungissaan tervehtimässä vanhempiaan ja päätti tulla katsomaan, miltä vanhat kentät näyttävät. Keskustelun aikana kävi ilmi, että tytöt voisivat matkustaa Lontooseen ja saada Chambersin tennisklubilla laadukasta valmennusta.

Vanhemmat innostuivat ajatuksesta, eikä tytöilläkään ollut mitään moista seikkailua vastaan, vaikka Emma oli vasta 13-vuotias.

Tapaaminen Kisapuistossa oli käänteentekevä sattuma Laineen sisarusten tennisuralla.

»Vietin usein Lontoossa enemmän aikaa kuin Suomessa. Ei ollut varaa asua hotellissa, joten minulle ja sisarelleni järjestettiin perhemajoitus jonkun klubin jäsenen luona. Välillä asuimme myös Miian luona.»

Lontoossa sisarukset pääsivät laadukkaaseen oppiin. He kävivät viikon pätkissä Englannissa ja palasivat sieltä Suomeen aina hoitamaan kouluhommia.

Siskon läsnäolo helpotti sopeutumista.

»Yksin olisi tullut äitiä ja isää ikävä.»

Englannissa Laineen syöttö ja rystylyönti pantiin täysin uusiksi.

»Olin pelannut väärällä tekniikalla.»

Laineet edustivat lontoolaisseuraa liigapeleissä ja kävivät turnauksissa, joissa saivat tuntumaa kansainväliseen ilmapiiriin. Kentällä Emma sanoo olevansa »omassa kuplassaan» eikä paikalla ole ollut juuri merkitystä.

»On ollut aika sama, pelaanko Ranskan avointen keskuskentällä vai jossain kyläkilpailuissa Suomessa.»

Emma kehittyi vauhdilla: hän voitti aikuisten kaksinpelin Suomen mestaruuden 14-vuotiaana.

»Olin hämilläni, kun media ja liitto kyselivät, mitä aion tulevaisuudessa tehdä.»

Vuonna 2001 hän nousi Suomen Fed Cup -joukkueeseen. Seuraavana vuonna Laine meni siskonsa perässä Salpausselän urheilulukioon.

»Kävin sitä vuoden, mutta pidin sen jälkeen välivuoden, koska olin reissussa kaksi kolmasosaa vuodesta.»


Vuonna 2000 Thames-joen varrella tehtiin merkittävä ratkaisu.

»Päätimme jättää alle 14- ja 16-vuotiaiden sarjat väliin.»

Laine ryhtyi pelaamaan alle 18-vuotiaiden ITF-kisoja, mikä oli logistisesti ja taloudellisesti järkevä ratkaisu, koska silloin hän liikkui »samassa paketissa» Essi-siskonsa kanssa. Peli luisti mallikkaasti, ja Laine valittiin Kansainvälisen tennisliiton (ITF) junioritiimiin 2003. Samana vuonna hän eteni tyttöjen sarjassa välieriin Wimbledonissa ja Australian avoimissa.

17-vuotiaana hän oli noussut tyttöjen sarjassa maailman viiden parhaan joukkoon sekä kaksin- että nelinpelissä.

»Vasta silloin ajattelin vakavasti, pitäisikö yrittää ammattilaisuralle. Ja sekin pohdinta johtui lähinnä siitä, että piti ratkaista, missä pelaan seuraavaksi.»

Mahdollisuuksia oli kaksi: yksi juniorivuosi lisää tai aikuisten ammattilaiskiertue.

»Essi lähti pelaamaan aikuisten pelejä, ja taloudellisesti oli järkevää matkustaa yhdessä samoihin turnauksiin.»

Ensimmäisenä ammattilaisvuonnaan 2004 Laine voitti yhdeksän kisaa, mikä oli poikkeuksellista.

»Kisojen taso nousi koko ajan, mutta ne menivät omalla painollaan.»


Emma oli vasen- ja Essi oikeakätinen, joten nelinpelissä sisarukset täydensivät toisiaan. Kilpailureissuilla he viettivät usein aikaa kahdestaan. Myös Lontoon-matkat he taittoivat yleensä keskenään ilman aikuisia.

Kun sisaruksia pyydettiin pelaamaan Ruotsin sarjaa, he saivat valmentajan vielä kolmannestakin maasta.

»Menimme pelaamaan liigapelejä ja samalla saimme treenata Tukholman kuninkaallisessa tennishallissa.»

Valmentajana toimi Tommy Haasin ja Maria Sharapovan taustalta tunnettu Thomas Högstedt, joten sisarukset saivat laadukasta konsulttiapua. Samalla Laine keräsi tuttavuuksia, joista on ollut hyötyä myöhemmin peliuralla ja vielä nykyään valmentajana.

Laine sanoo pärjänneensä välillä itsekseenkin, ilman valmentajaa.

»Nykyään tuntuu, että jotkut nuoret eivät osaa tehdä mitään, jos ei ole koutsi paikalla.»

Kun Emma Laine oli 17-vuotias, hän muutti Essin kanssa Helsinkiin, jossa oli enemmän harjoituskenttiä kuin Lahdessa. Samalla se oli uusi askel itsenäiseen elämään. Englantilaisvalmentajat tulivat joskus Suomeen, ja pitivät Laineiden kanssa minileirin Vierumäellä.

»Ajatukseni on ollut tehdä niin paljon kuin pystyn. Se on varmasti johtanut lukuisiin rasitusvammoihin.»

Laine ei malttanut pitää edes viikon taukoa treenaamisesta.

»Tein monia juttuja epäammattimaisesti, koska minulla ei ollut ympärilläni eri alan asiantuntijoita kuten nykypelaajilla. Toisaalta jos olisin keskittynyt alusta lähtien vain tennikseen, tuskin olisin jaksanut näin pitkälle. Olisin ehkä vaihtanut lajia jo sitä ennen.»

Kolmessa vuodessa, tarkalleen elokuussa 2006, Laine nousi WTA-rankingissa 50 parhaan joukkoon. Laine oli silloin 20-vuotias ja pelasi elämänsä tennistä: erinomaisen WTA-kisan Indian Wellsissä sekä kaksi ikimuistoista ottelua, Australian avoimissa Martina Hingisiä ja Ranskan avoimissa Venus Williamsia vastaan.


Tähtien vanavedessä tuli gloriaa, johon Päijät-Hämeessä ei ollut totuttu.

»Melkein ahdisti ne viiden tähden hotellit, joissa ei saanut itse kantaa edes omia matkalaukkuja.»

Vakava sairastuminen

Seuraavana keväänä Laineen kroppa alkoi oireilla vakavasti. Intian WTA-kisassa Emma sai virustaudin, joka osoittautui kohtalokkaaksi.

»Minulla ei ollut koskaan korkeaa kuumetta, mutta silloin nousi 40 asteen kuume. Tiesin, ettei kaikki ole hyvin.»

Kyse ei ollut ruoasta, sillä Laine oli syönyt vain kisahotellin antimia.

»Antibioottikuurilla olo parani viikoksi, ja pystyin pelaamaan pari viikkoa, mutta kuume pamahti aina uudelleen kuurin jälkeen.»

Hän popsi kahdeksan antibioottikuuria vuoden sisällä. Lääkärien arvuutellessa syytä nuoren naisen kroppa meni täysin sekaisin. Syy ei koskaan selvinnyt. Lopulta Laineelle vihjailtiin, että ehkä vaiva olikin pään sisällä.

»Vihastuin siitä arviosta niin paljon, että aloin treenata entistä hurjemmin. Sykekelloni näytti lukemaa 214, vaikka en liikkunut kentällä mihinkään.»

Järki jätti ja sydän petti – melkein.

»Jatkettuani harjoittelua oli näin lähellä, etten saanut sydänkohtausta», Laine sanoo ja asettaa etusormen ja peukalon vieri viereen.

»Sairaalassa maatessani sanoin, että voitteko nyt selvittää mistä on kyse.»

Elettiin vuotta 2008, ja sairastelukierre oli jatkunut 20 kuukautta. Aikaisemmin hän oli selvinnyt ilman vammoja pieniä nilkan pyörähdyksiä lukuun ottamatta.

»Kysyin isältäni, milloin voin taas pelata tennistä. Hän vastasi, että nyt ei ole kyse tenniksestä vaan koko elämästä. Silloin tajusin, ettei tennis olekaan elämäni tärkein asia.»

Ammattilaisvaiheessa isä oli omistautunut Emman valmentajahommiin ja kiersi tämän mukana ympäri maailmaa, mikä tiivisti heidän suhdettaan. Arjessa Laine joutui kohtaamaan uusia ilmiöitä.

»Ihan kuin olisin hypännyt eri kroppaan. Aamulla herätessäni en tiennyt, pääsenkö sängystä ylös. Se oli pelottavaa aikaa, kun ei tiennyt tulevasta mitään.»

Pääsitkö koskaan yli tuosta ajanjaksosta?

»Kyllä ja ei. Kroppani ei edelleenkään toimi samalla tavoin kuin ennen sairastumista eikä minulla ollut ruoka-allergioita ennen sitä, mutta eivät ne elämääni rajoita. Fyysisesti en koskaan päässyt samaan kuin ennen sairastumista.»

Kilpailutaukoa kertyi lopulta kaksi vuotta.

Oliko tilanteita, jotka jäivät painamaan?

»Oli, mutta kun tietää mitä kaikkea on tapahtunut, olen ollut aika onnekas.»

Emma Laineen paluu tennissirkukseen tapahtui hieman sumussa.

»Ei tullut sitä hetkeä, että nyt olen terve ja palaan normaaliin, koska sitä normaalia ei koskaan tullut.»

Laine sai ammattiapua ja löysi lohtua Lontoosta, jossa hän vietti taas paljon aikaa.

»Miia oli ollut aluksi valmentaja, mutta hänestä oli tullut pikemmin mentori ja eräänlainen kakkosäiti.»

Pelaaminen ei ollut helppoa, koska kroppa ei ollut entisellään ja tärkein tukihenkilö, isä, oli poissa.

»Pystyin sulkemaan ulkomaailman mielestäni kentällä, mutta en päässyt enää samaan kilpailumoodiin, jossa jokainen pallo on elämää tärkeämpi asia.»


Ääripäätunteet laimentuivat: voittaminen ei sykähdyttänyt kuten ennen eikä häviäminen kirvellyt sielun syövereissä.

»Vahvat tunteet olivat vieneet eteenpäin, mutta nyt olin kentällä kiihkottomampi.»

Ajatukset saattoivat harhailla kesken ottelun.

»Pari geimiä saattoi mennä ohi, koska mietin isäni kohtaloa.»

Ennen sairastumista tennis oli ollut tyttären ja isän yhteinen juttu.

»Pelasin silloin elämäni parasta tennistä osin sen takia, että isä oli mukana ja minulla oli hyvä olla. Hänen kuoltuaan tiesin, etten voisi saada enää samanlaista harmoniaa ympärilleni.»

Turnausten kiertäminen yksin oli raskasta.

»Hotellielämä yksin neljän seinän sisällä oli kuluttavaa.»

Myös hotellin ulkopuolella oli hiljaista, sillä tenniksessä on vaikea saada ystäviä muista ammattilaispelaajista. Kilpailutilanne on niin raadollinen.

»Voitot merkitsevät hengissä pysymistä, joten niistä taistellaan verisesti ja kilpailutilanne säilyy kentän ulkopuolellakin.»

Muutamista nelinpelikavereista tuli sentään ystäviä, mutta ei heitäkään halailla sydämellisesti.

»Vain muutama kaveri on sellainen, joiden luokse voisin lentää tapaamiseen.»

Tennis näyttää kauniilta, mutta sisältäpäin katsottuna se voi olla rumaa.

»Vaikka olin terve, kehoni meni niin heikoksi, että vastustuskyky aleni. Kun lensin kauas, sairastuin usein», Laine kuvaa reissunaisen elämäänsä.

Uusi rypistys

Vuonna 2012 Emma Laine joutui jälleen pitkälle tauolle – tällä kertaa olkapääleikkauksen takia. Toipumisaikana Laine alkoi opiskella luokanopettajaksi, toimi koulussa sijaisena ja valmenteli junioripelaajia. Vuonna 2015 Laine muutti Hongkongiin, jossa asui entinen tennisässä Anne Aallonen.

»Kun Anne ryhtyi valmentamaan minua, päätin ottaa uuden rypistyksen.»

Laine harjoitteli ja kiersi kilpailuja ahkerasti. Vanhat muistot palasivat silti mieleen liian usein.

»Vertasin koko ajan pelaamistani entiseen: henkisesti, fyysisesti, ajallisesti, taloudellisesti. Jos minulla ei olisi ollut vertauskohtaa TOP 50 -aikaan, pelaisin ehkä vieläkin.»

Jouluna 2015 Laine kohtasi jälleen ikävän tragedian, kun Anne Aallosen isä, entinen lahtelainen huippulentopalloilija Pentti Aallonen kuoli.

»Surun keskellä Anne ei enää pystynyt valmentamaan, ja minun oli palattava kotiin.»

Laine palasi Helsinkiin helmikuussa 2016 ja pelasi taas ilman valmentajaa. Pitkän pohdinnan jälkeen hän päätti keskittyä nelinpeliin.

»Mietin mikä minua motivoi, ja totesin olympiakisojen kiinnostavan. Pekingin kisat 2008 olivat jääneet väliin sairastelun takia, ja uskoin mahdollisuuksiini selviytyä nelinpeliin Tokion kisoihin 2020.»

Kroppa ei olisi kestänyt kaksin- ja nelinpelissä urakointia, joten Laineen priorisointi oli myös pakon sanelemaa. Nelinpelissä hänen paras rankingsijoituksensa oli ollut 64.

»Junnuissa olin parempi nelurissa kuin kaksinpelissä, mutta myöhemmin pelasin sitä ikään kuin toisella kädellä.»

Samaan aikaan Laine ryhtyi valmentamaan, koska tarvitsi tuloja rahoittaakseen kilpailemisen maailmalla.

»Se oli hyvä kombinaatio, koska tavoitteena oli jatkaa uraa vain Tokion olympiakisoihin asti.»

Olympiapaikan tavoittelu 20 000 euron budjetilla oli vaikeaa, kun kilpailijat operoivat monen sadantuhannen euron rahamäärillä. Palkintorahaa Laineelle kertyi vuosina 2004–2019 hieman yli 500 000 dollaria.

»Ei voinut valita kisoja, joihin meni mukaan eikä voinut pelata yhtä paljon kuin muut.»

Toisaalta Laine sanoo olleensa kiitollinen siitä, mitä hänellä oli eikä uhrannut ajatuksia puutelistan läpikäymiseen.

»Nuorilla pelaajilla on nykyään aika paljon enemmän asioita kuin minulla aikanaan.»

Laineen budjetti ei ylittänyt koskaan sataatuhatta euroa.

»Kävin aika usein yksin kisoissa, mikä alensi kuluja. Valitsin myös halpoja lentoja.»


Raha ei takaa voittoja, mutta se helpottaa monia asioita. Silti Laine painottaa valmennettavilleen, että maailmalla on pärjättävä välillä yksin.

»Ei ole huono asia, jos joutuu välillä ottamaan itse vastuuta turnauksen sujumisesta. Tennis on mennyt Suomessa eteenpäin, mutta pelaajien pitäisi muistaa osata arvostaa saamaansa tukea.»

Hyppäys valmentajaksi

Huhtikuussa 2019 Laine ilmoitti lopettavansa aktiiviuransa ja siirtyvänsä valmentajaksi. Samalla päättyi haave Tokion olympialaisissa pelaamisesta.

»Valmentajaksi siirtyminen oli helppoa, koska minulla oli jo toinen jalka sillä puolella, eikä tarvinnut aloittaa nollasta.»

Jäähyväisottelunsa jälkeen Laine suuntasi elämänkumppaninsa Janne Leppälän kanssa Lontooseen.

»Sanoin hänelle monta kertaa, että tämä on ensimmäinen kerta, kun osaan olla lomalla.»

Laineen päätyö on tällä hetkellä naisten maajoukkueen ja Anastasia Kulikovan valmentaminen, mutta hän on oppinut varaamaan aikaa itselleenkin.

»Jos lähtee pelaajan mukaan turnaukseen, on reissussa kaksi viikkoa aamusta iltaan. Minulla on Talissa valmennettavia ja lisäksi koira, joten pitkät poissaolot täytyy miettiä etukäteen.»

Triathloniin hurahtanut Essi-sisko on vetänyt parina kesänä täysmatkan Kalmarissa, ja syksyllä hän on menossa Barcelonaan.

»Lähdemme Jannen kanssa huoltajiksi. Koen tärkeäksi, kun pääsen elämään mukana hänenkin harrastuksessaan.»

Kun oma peliura on ohi, Laineella on aikaa luoda katse taaksepäin. Yksittäisten voittojen ja tappioiden sijaan hän korostaa, että on monista asioista erittäin kiitollinen tennikselle.

»Sain rakkaasta harrastuksesta elämääni paljon enemmän kuin olisin koskaan voinut edes unelmoida.»

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt