Vaatimus on rahallinen hyvitys.
Pitkä vaalea hius taloyhtiön kokousta varten ostetussa munkkipussissa...
Inhottavaa.
Ruusut, jotka kuolivat heti, kun pakkaus avattiin kotona...
Kammottavaa.
Paitsi että...
Tampereen historiallinen Kauppahalli on 121 vuoden aikana kokenut kaikenlaista, nyt myös ”Hiushuijarin” edesottamukset.
Aamulehti kertoi perjantaina Tampereen Kauppahallissa liikkuvasta henkilöstä, jota on alettu sattuneesta syystä kutsua ”hiushuijariksi”.
Huijarista ei ole tehty rikosilmoitusta – osittain ehkä hänen korkean ikänsä vuoksi, osittain ehkä siksi, että huijaukset ovat järjestelmällisesti epäonnistuneet.
Huijauksissa määrä on korvannut laadun.
On yritystä, ei kykyä.
– Niissä tarinoissa on aina joku hataruus, kertoo Kauppahallissa toimivan Kukkapuoti Katri Intosen yrittäjä Katri Intonen.
Intonen kuvailee ”Hiushuijaria” tavallisen näköiseksi toppatakkiasuiseksi ja myssypäiseksi noin 70-vuotiaaksi naiseksi.
Suomessa on erityisesti tähän vuodenaikaan satoja tuhansia henkilöitä, jotka täyttävät ”Hiushuijarin” ulkoiset tuntomerkit.
Hänen käytöksensä on Intosen mukaan hyvin kohteliasta, etenkin aluksi, olkoonkin, että ääni saattaa myöhemmin nousta, jos korvausneuvottelut eivät menesty.
Kiroilemaan hän ei äidy ja poistuu lopulta aina vapaaehtoisesti.
Puhetavassa tai murteessa mikään ei kiinnitä erityisesti huomiota – ainakaan Tampereella.
Kukkapuodissa ”Hiushuijari” on vieraillut ainakin kolme kertaa, viimeksi keskiviikkona, jolloin hän kertoi edellisenä päivänä ostamiensa kukkien kuolleen heti, kun hän oli vapauttanut ne kotona käärepapereista.
Kuittia ei tietenkään ollut esittää. Toinenkin ongelma ilmeni.
– Hän kertoi ostaneensa viisi sellaista ruusua, joita meillä oli alun perin kymmenen, Intonen kertoo.
– Viisi olin myynyt eri henkilölle ja viisi oli vielä myymättä.
Asia oli sillä selvä.
Kukkapuodin Katri Intonen tuntee hyvin ”Hiushuijarin” juonet – kuten nykyisin kaikki muutkin Tampereen Kauppahallin yrittäjät.
Aamulehti uutisoi toisenkin tapauksen keskiviikolta.
”Hiushuijari” oli vaatinut Pyynikin munkkikahvilalta hyvitystä, koska hänen taloyhtiön kokousta varten ostamiensa 30 munkin pussista oli löytynyt pitkä vaalea hius.
Valitus ei mennyt läpi, koska kuitti puuttui eikä noin suurta määrää munkkeja pakata yhteen pussiin.
Tämä oli toinen tai kolmas kerta, kun ”Hiushuijari” yritti samaa tarinaa.
Katri Intosen mukaan ”Hiushuijari” on jo niin tunnettu hahmo Kauppahallin yrittäjien keskuudessa, että häntä osataan varoa.
– Helppo hänet on bongata.
Kauppahallin yrittäjien WA-ryhmä on levittänyt tietoa. Tiettävästi kukaan ei ole mennyt niin sanotusti halpaan eli retkuun.
Täällä Kauppahallin käytävillä hän partioi ja pohtii mahdollisimman uskottavia, mutta ainakin toistaiseksi täysin uskomattomia tarinoita.
Menestymisen mahdollisuudet ovat olemattomat. Etenkin, kun tarinoissa on aina joku heikkous, vuotokohta tai muu hälytysmerkki.
Uskottaviksi tarkoitetut tarinat ovat olleet tähän asti täysin uskomattomia, mahdottomia.
– Tietysti joku nuori uusi myyjä saattaisi pelästyä, Intonen lisää.
”Hiushuijarin” toiminnan alku ajoittuu alkuvuoteen.
– Hän on ilmeisesti käynyt muuallakin, ainakin Jyväskylässä ja Helsingissä, Intonen kertoo.
Kauppahallin yrittäjille on syntynyt kuva, ettei huijausyritysten motiivina olisi rahapula, vaan kyseessä olisi enemmänkin tapahuijarin pinttynyt käytös.
– Hän kyllä asioi täällä ihan normaalistikin, Intonen tietää.
