17-vuotias ei ollutkaan ihmiskaupan uhri vaan sokerideittailija

Syyttäjä vaati vanhemmalle naiselle tuomiota törkeästä ihmiskaupasta. Oikeudessa paljastui, että yli 40 000 euron korvauksia naiselta vaatinut tyttö tekikin itse aloitteen seksuaalipalveluiden myymisestä.

Syyte törkeästä ihmiskaupasta toi lopulta tuomion perusmuotoisesta parituksesta Pirkanmaan käräjäoikeudessa.

20.12.2022 21:37

Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut 32-vuotiaan naisen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen alaikäisen tytön parituksesta. Tyttö oli 17-vuotias rikoksen tekoaikaan tammi–elokuussa 2018.

Syytteen mukaan hän syyllistyi törkeään ihmiskauppaan, joka olisi vähimmilläänkin tiennyt vastaajalle kahden vuoden ehdotonta vankeustuomiota.

Oikeus katsoi vastaajan saaneen taloudellista hyötyä järjestämällä hotellihuoneita seksuaalisten palveluiden myyntiä varten. Nainen oli tietoinen tytön iästä.

Nainen myi palveluita itsekin antamalla asiakkaan seurata hänen ja 17-vuotiaan keskinäistä koskettelua, suukottelua ja suuseksiä. Palveluihin liittyi myös sitomista ja piiskaamista.

Myöhemmässä vaiheessa 17-vuotias tarjosi esitysten jälkeen seksiä myös asiakkaille.

Rikokset tapahtuivat hotelleissa Tampereella ja Helsingissä. Lisäksi seksipalveluita myytiin 17-vuotiaan asunnolla ja kerhotilassa.

Yhden illan aikana palveluita annettiin syytteen mukaan neljästä kahdeksaan kertaan, 80–250 euron hintaan. Asiakkaita oli kaikkiaan noin 50. Tuloja kertyi syytteen mukaan noin 8 000–10 000 euroa.

Syyte törkeästä ihmiskaupasta vastaan perustui osin oletukseen, että naiseen ihastunut tyttö olisi ollut tämän vallassa. Syyttäjä katsoi naisen käyttäneen hyväkseen tytön iästä ja kaveripiirin puuttumisesta johtunutta turvatonta tilaa ja riippuvaista asemaa.

Mistään tällaisesta ei lopulta ollut kyse. Oikeus katsoi 17-vuotiaan tehneen aloitteen seksipalveluiden myynnistä.

Naisen mukaan palveluita myytiin syytettä vähemmän, noin 5 000 euron arvosta. Tästä summasta enemmän palveluita tarjonnut tyttö sai suuremman osan.

Kun kaksikko lopetti yhteisen toimintansa, tyttö pyysi kumppanikseen toisen naisen. Hänen kanssaan tyttö myi seksipalveluja kolmesti.

Oikeudessa kävi ilmi myös se, että tyttö oli harjoittanut niin sanottua sokerideittailua taloudellisen hyödyn vuoksi jo ennen tutustumistaan vastaajaan.

Sokerideittailussa on kyse sopimuksesta, jossa useimmiten vanhempi mies (sugar daddy) maksaa nuoremmalle naiselle tai tytölle (sugar baby) seurasta tai seksistä.

Ratkaisussaan oikeus totesi, ettei tytön kertoma yksinäisyydestä pitänyt paikkaansa. Todistelun perusteella tytön sosiaalinen elämä oli vilkasta. Tyttö myös opiskeli.

Ihmiskaupan uhriNA esiintynyt tyttö vaati vastaajalta yli 40 000 euron korvauksia. Henkisestä kärsimyksestä tyttö vaati 30 000 euroa, tilapäisestä psyykkisestä haitasta 8 500 euroa sekä kivusta ja särystä 2 000 euroa.

Oikeus piti tytön kertomuksia osin ristiriitaisina ja sen vuoksi vähemmän luotettavina.

– Koska (tytön) kertomukseen liittyy sen luotettavuutta vähentäviä piirteitä eikä se saa tukea muusta näytöstä, hänen kertomustaan ei voida asettaa näyttöratkaisun perusteeksi.

Totta oli se, että tyttö kärsi psyykkisestä oireilusta. Oikeuden mukaan oireilu ei kuitenkaan ollut seuraus väitetystä ihmiskaupasta.

– Tytön kohdalla vaikea-asteista psyykkistä oireilua on ollut jo vuosia ennen syytteessä tarkoitettua rikosta ja hän on kertonut joutuneensa tekoa edeltävästi raiskauksen kohteeksi. Syytteessä tarkoitettua tekoa on edeltänyt itsemurhayritys, joka viittaa psyykkisen terveydentilan vakavaan järkkymiseen.

Tyttö teki rikosilmoituksen ihmiskaupasta pari vuotta tapahtumien jälkeen. Sitä ennen tyttö oli uhkaillut naista rikosilmoituksella, jollei tämä maksa velkojaan.

Uhkailuun osallistui myös tytön poikaystävä, joka suhtautui tytön toimintaan kielteisesti. Seurustelu alkoi samoihin aikoihin, kun tyttö lopetti seksipalveluiden tarjoamisen.

– Koska rikosilmoitus on tehty viiveellä, (poikaystävän) kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen ja (vastaajaan) kohdistuneen rikosilmoituksella uhkaamisen jälkeen, ei voida pitää poissuljettuna, että sanotut seikat ovat jollakin tavalla vaikuttaneet (tytön) kertomukseen, oikeus päätteli.

Koska syyte törkeästä ihmiskaupasta oli vailla pohjaa, oikeus pohti, olisiko nainen syyllistynyt vaihtoehtoisesti törkeään paritukseen. Ainoa tunnusmerkistön täyttänyt kriteeri oli se, että teon kohde oli alle 18-vuotias.

Kyse oli siis vain perusmuotoisesta parituksesta.

Oikeus katsoi myös, ettei nainen saanut merkittävää taloudellista hyötyä tytön itse aktiivisesti myymistä seksipalveluista. Rikoshyödyksi jäi oikeuden mukaan tuhat euroa, minkä nainen määrättiin korvaamaan valtiolle.

Lisäksi naisen on maksettava tytön oikeudenkäyntikuluista puolet eli noin 2 300 euroa. Naisen omat, runsaat 6 100 euron oikeudenkäyntikulut jäävät valtion vahingoksi.

Tytön korvausvaatimukset oikeus hylkäsi kokonaan, koska kyse ei ollut törkeästä ihmiskaupasta.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?