1950-luvun alussa Tampereen Kirvestielle noussut talo kertoo yhä hyväkuntoisena Kallen rakennusalan ammattitaidosta.

Talo, jonka rakensi Kalle

Kun kirjailija Kalle Päätalo oli suosionsa huipulla, Kirvestie 22 oli kirjailijan fanien pyhiinvaelluskohde. Vielä nykyäänkin moni ohikulkija pysähtyy ja nappaa kuvan talosta, jossa Kalle Päätalo kirjoitti suosituimmat kirjansa.


2.7. 10:30

Kalle Päätalo (1919–2000) on suomalaisen sinnikkyyden monumentti. Yksi todiste tästä on Kallen lähes kokonaan omin käsin rakentama rintamamiestalo.

1950-luvun alussa Tampereen Kirvestielle noussut talo kertoo yhä hyväkuntoisena Kallen rakennusalan ammattitaidosta.

Kalle Päätalon paras nuoruus ja terveys tuhlautuivat sodassa. Sotatiellä meni lähes viisi vuotta. Rauhan tultua Kalle asettui Messukylään Tampereen kupeeseen. Vaimokin oli löytynyt. Kallen kirjoissa nimi on Laina, oikeasti vaimo oli nimeltään Helvi.

Aluksi Kalle paiski tuttuja metsätöitä. Halkometsästä hän siirtyi sekatöihin rakennuksille ja eteni kirvesmieheksi. Rakennustöiden ohessa Kalle opiskeli rakennusmestariksi. Ammattitaidosta oli hyötyä, kun Kalle ryhtyi rakentamaan omaa taloa.

Aluksi Kalle ja Helvi asuivat ahtaasti vuokralla omakotitalon yläkerrassa Messukylässä, joka liittyi Tampereeseen 1947. Sieltä Kalle katseli usein Kirkkosuon suuntaan. Vähän kauempana etelässä oli Viiala.

Sieltä Kalle hankki 1 816 neliön rintamamiestontin ja ryhtyi päivätyön ohessa rakentamaan taloa.

Kirvestie 22 oli turistikohde, kun Kallen suosio oli huipussaan.

Keskeneräiseen taloon Kalle ja Helvi pääsivät muuttamaan 1951. Pitkään siellä ei asuttu. Samana vuonna Kalle otti pestin kunnan rakennusmestariksi kotipitäjään Taivalkoskelle vain todetakseen, että Iijoen kutsu ei enää mennyt perille. Selkonen oli muuttunut ja niin oli Kallekin. Takaisin Tampereelle veti uusi talo, joka oli laitettu vuokralle.

Kallen ja Helvin liitto alkoi olla romuna. Yksi syy siihen oli Kallen naisseikkailut. Kallea taas murehdutti se, että liitto oli lapseton.

Liiton ulkopuolella Kalle oli saanut yhden pojan. Kalle ja Helvi erosivat. Talo jäi ilman isäntää, kun Kalle muutti vuokralle.

Lue lisää: Kalle Päätalon salarakas Kaarina kertoo, kuinka järjetön mustasukkaisuus piinasi kirjailijaa: kyttäsi naisystäväänsä taukoamatta, vaikka oli itse naimisissa

Lue lisää: ”Rakasteluun kelpasi vaikka vaja” – Kalle Päätalon elämään kuuluivat värikäs seksielämä, salasuhteet ja 17-vuotias rakastajatar

Siitä oli se hyöty, että vuokralla asuessaan Kallella oli aikaa ryhtyä kirjoittamaan ensimmäistä romaniaan Ihmisiä telineillä, varsinainen sisun näyte sekin. Käsikirjoitus tuli bumerangina takaisin WSOY:ltä, Otavalta ja Tammelta. Lopulta Gummeruksen Ville Repo teki elämänsä parhaan diilin.

Tammella hylkäyskirjeen allekirjoitti kustannusvirkailija, muuan Kalevi Sorsa. Vuosikymmeniä myöhemmin Kallea huvitti, kun sama Kalevi Sorsa pääministerinä allekirjoitti asiakirjan, jossa Kalle Päätalo nimitettiin professoriksi.

Myöhemmin Kalle lunasti Helvin omistaman puoliskon itse rakentamastaan talosta, ja sinne saapui uusi emäntä Leena. Kirvestiellä alkoi seesteisempi vaihe. Kallekin lupasi, ettei hän enää pelehdi vieraiden naisten kanssa.

Kallekin lupasi, ettei hän enää pelehdi vieraiden naisten kanssa.

Kirvestien tontti oli 1 816 neliön suuruinen.

Kirvestien tontti oli valtava, 1 816 neliötä. Se vastaa kolmea normaalia omakotitalon tonttia. Kalle istutti tontille 27 omenapuuta, kymmenittäin marjapensaita, ja perunaa viljeltiin.

– Kun olin lapsi, siinä oli perunapelto ja omenapuita vaikka kuinka paljon, ja marjapensaita, ja äidillä oli kasvimaa. Se oli tyypillinen rintamamiestalo, ja sen takia siinä on ollut iso tontti, kun siellä on ollut sitä viljelyä, kertoo Kallen tytär Riitta Päätalo.

Omenapuut olivat Kallelle jotain täysin uutta. Kallen kotiselkosilla Taivalkosken korkeudella omenapuut eivät kasvaneet.

– Kun oli hyvä omenavuosi, ei tiedetty mihin niitä olisi laittanut.

– Tuttavat ja sukulaiset hakivat omenoita, ja osa meni ihan kompostiin, koska eihän sellaisia määriä kukaan syö eikä pysty säilömään. Minulla on muistikuva, että omenia olisi lähetetty aikoinaan myös pohjoiseen sukulaisille, Riitta Päätalo kertoo.

Talon alakerrassa oli kaksi huonetta ja keittiö. Yläkerrassa oli huone ja keittiö. Siellä asui vuokralaisia 1960-luvulle saakka. Myöhemmin yläkerran keittiöstä tuli Kallen työhuone, ja talon toisesta päästä tytöt saivat oman huoneen.

Kun Kalle alkoi 1960-luvun lopulla vaurastua kirjoillaan, rakennettiin talon toiseen päähän ”elintasosiipi” ja toiseen päähän autotalli.

Ilta-Sanomat kahvilla Kallen ja Leenan luona lokakuussa 1998.

Ilta-Sanomat kävi haastattelemassa Kalle Päätaloa monet kerrat. Tarinaa iskettiin alakerran kirjastohuoneessa. Siellä oli lattiasta kattoon hylly täynnä klassikoita. Kalle ei pelkästään kirjoittanut. Hän myös luki ahkerasti. Usein turistiin uuden puolen elintasosiiven olohuoneessa, minne Leena Päätalo kattoi kahvit ja lohivoileivät ja poronlihaleivät.

Yläkerran keittiöstä oli tullut Kallen työhuone. Siellä näki tietotekniikan kehityksen. Ensin pöydällä oli akustinen kirjoituskone, sitten sähkökirjoituskone ja lopulta tietokone. Tuota viimeistä innovaatiota Kalle kehui suuresti. Tekstinkäsittely oli helppoa. Sillä oli merkitystä, kun yhtä kirjaa varten Kalle kirjoitti runsaat tuhat liuskaa.

Kirjailijoiden työhuoneissa vallitsee usein kaaos. Kallen työhuoneessa kaikki oli tip top.

– Hänellä oli vähän neuroottisesti kaikki kynätkin pituusjärjestyksessä. Se oli hänen luonteensa, Riitta Päätalo muistelee.

Hänellä oli vähän neuroottisesti kaikki kynätkin pituusjärjestyksessä.

Tietokonetta Kalle kehui suuresti. Se oli kirjailijalle hyödyllinen innovaatio.

Seinällä oli kuvat Kallen kirjojen kansista. Esillä oli myös metsätyömiesaikojen ja rakennusaikojen työkaluja. Jos ei muuten tullut inspiraatio, Kalle tuijotti vanhoja työkalujaan ja johan alkoi innoitus löytyä.

Hyllyssä olivat Kallen kirjat. Niistä syntyi melkoinen torni, kun ne joskus valokuvausta varten pinottiin Kallen vierelle. Kirjahyllyn päällä oli tyttöjen, Riitan ja Elinan kuvat. Kallen työhuoneen näköisversio on nyt Päätalo-keskuksessa Taivalkoskella.

Kalle Päätalo siirtyi työhuoneeseensa lähes kellon tarkkuudella kahdeksan aikoihin aamulla. Työpäivän aikana hän kävi alakerrassa syömässä, kahvilla ja tunnin päiväunilla.

Kuusitien työhuoneen seinällä rippuivat kehystetyt kuvat Kallen kirjojen kansista.

Kalle piti tilastoa lähes kaikesta. Hän tilastoi tekevänsä päivän mittaan kahdeksan reissua alakerrasta yläkertaan. Kun kirjan kirjoittamiseen meni 211 päivää, Kalle nousi yläkerran portaat lähes 1 700 kertaa.

Kun yläkerran työhuone on 2,9 metriä korkeammalla kuin alakerta, Kalle laski nousseensa kirjaa tehdessään lähes viiden kilometrin korkeuteen ja laskeutuneensa saman verran takaisin.

Senkin Kalle laski, kuinka monta liuskaa tekstiä syntyi päivässä: 4,95 liuskaa. Todellisuudessa tarinaa syntyi enemmän. Kalle kun laski työpäiväksi nekin päivät, jolloin hän oli ollut sairaalassa tai muuten poissa koneen ääreltä.

Kalle Päätalo kuoli marraskuussa 2000. Vuotta myöhemmin talon osti perheystävä, Messukylän pappi Ari Rantavaara.

– Ostin sen vuosi Kallen kuoleman jälkeen ja asuin siinä suurin piirtein yhdeksän vuotta, kertoo Rantavaara

Kadoksissa ollut inspiraatio löytyi välillä kun Kalle tuijotti työhuoneen seinällä roikkuvia metsätyömiesaikojen ja rakennusaikojen työkalujaan.

– Olin kova Kallen lukija, ja sitä kautta alkoi yhteys aikoinaan syntyä. Meille syntyi lämmin ystävyys.

– Ennen kuolemaansa Kalle nosti esiin ajatuksen, olisinko sitä taloa kiinnostunut ostamaan, kun hänestä aika jättää. Se oli Leenalle ja Kallelle mieluisampi ratkaisu kuin laittaa talo yleiseen myyntiin.

– Mieluiten he olisivat jättäneet talon omille lapsilleen, mutta tyttäret asuivat muualla päin Suomea eikä heillä ollut mitään mahdollisuutta tulla.

Talo on lähes kokonaan Kallen omin käsin rakentama. Onko laatutyötä?

– Ei siinä ainakaan meidän aikanamme minkäänlaisia ongelmia ollut. Sitten kun sitä alettiin myydä, se oli monen ostajaehdokkaan mielestä liiankin alkuperäinen. Olisi pitänyt olla vähän modernimpi.

– Kun ryhdyimme myymään taloa, siinä tehtiin hyvinkin laaja kuntotarkastus. Sekin osoitti, että talo on ihan hyvässä kunnossa ja on varmaan vieläkin.

– Ei siinä koskaan mitään kosteusongelmia ollut eikä mitään muutakaan. Kyllä se minun mielestäni oli maineensa veroinen. Remontit mitä Kalle aikanaan teetti, oli huolella tehtyjä, Rantavaara kertoo.

Kallen aikoinaan istuttamat omenapuut olivat siirtyneet omenapuiden taivaaseen. Mutta vielä Rantavaaran aikoihin satoa riitti.

Kalle Päätalon kirjoja on painettu noin 3,5 miljoonaa kappaletta.

Kirvestien talosta Kalle kirjoitti monessa kirjassaan, talon rakentamisvaiheista ja elämästä siellä.

– Kun oli hyvä omenavuosi, omenia tuli niin paljon ettei niille ollut millään omaa käyttöä. Niitä jaettiin tuttaville niin paljon kuin vain kelpasi.

Rantavaaran aikaan iso tontti jaettiin kahteen osaan, ja toiseen päähän nousi uusi talo.

– Kaupunki oli ehdottanut jo Päätalojen aikaan, että tontti pitäisi jakaa. Sillä alueella kaikki isot tontit on jaettu. Kalle ei kuitenkaan ollut siihen halukas. Me koettiin tontti liian suureksi, ja naapuritaloa alettiin rakentaa siinä vaiheessa kun me siitä pois muutettiin, Rantavaara kertoo.

Kalle Päätalon kirjoja on painettu noin 3,5 miljoonaa kappaletta. Kirvestien talosta hän kirjoitti monessa kirjassaan, talon rakentamisvaiheista ja elämästä siellä. Moni suomalainen tuntee talon tarinan, ja Kirvestie 22 oli turistikohde, kun Kallen suosio oli huipussaan.

– Se oli ihan yleistä, että kesäaikaan siinä ajettiin hitaasti autolla, ja kohta saattoi tulla sama auto takaisin toisesta suunnasta. Joskus joku pysähtyi ja otti kuvia. Se oli jokapäiväistä, mutta ei se juuri haitannut, kun ei sentään pihaan asti tultu, Rantavaara kertoo.

Totta kai tiesin, että tämä on Päätalon talo. Ei se ollut ensimmäinen syy talon ostoon, mutta vähintään toinen syy oli.

Tara Koivisto kertoo kuuluvansa Kalle Päätalon fanikuntaan.

Rantavaaralta talon osti nykyinen asukas Tara Koivisto. Hän kertoo kuuluvansa Kalle Päätalon fanikuntaan.

– Totta kai tiesin, että tämä on Päätalon talo. Ei se ollut ensimmäinen syy talon ostoon, mutta vähintään toinen syy oli. Ensimmäinen syy oli, että tykkäsin talosta. Olin etsinyt vastaavanlaisia taloja ja käynyt katsomassa muitakin vaihtoehtoja. Äitini soitti, että Päätalon talo on myynnissä, menes nyt katsomaan kun etsit taloa, Tara Koivisto kertoo.

– Päätin tulla katsomaan. Ei se ollut rakkautta ensimmäisellä silmäyksellä, mutta toisella rupes olemaan. Siitä se lähti.

Isoja muutoksia talossa ei ole tehty. Kallen aikana 1990-luvulla tehtiin putkiremontti, ja Koivisto muutti lämmitysjärjestelmän sähköstä maalämpöön.

– Onhan tämä vielä aika alkuperäisessä kunnossa. Aikoinaan monet ostajaehdokkaat olivat sitä mieltä, että liiankin alkuperäisessä. Olisi pitänyt modernisoida.

Tontin toisen puoliskon uuden talon asukas Anna Korkala kertoo, että turisteja Kirvestiellä näkyy vieläkin.

– Kyllä tuossa tasaista virtaa on erityisesti kesäisin. Ajetaan hitaasti ja kurkitaan. Mutta ei niistä harmia ole ollut, Anna Korkala kertoo.

Tara Koivisto ei ole juuri turisteja noteerannut.

– Oli niitä aluksi, mutta ei juuri viime vuosina. Olen käynyt kesäisin Päätalo-päivillä Taivalkoskella, ja sieltä on jäänyt tuttuja jotka ovat poikenneet, Koivisto kertoo.

Riitta Päätalo on Tampereella käydessään silloin tällöin ajellut Kirvestien talon ohi.

– En tiedä ikävöinkö sinne. Se on minulle vähän arka paikka. En hirveästi haluaisi sinne sisälle mennä käymään ja katsomaan, kun muut on muuttaneet sitä.

– Se on mun lapsuuden koti. Se on ollut, miten sen sanoisi... rakas, Riita Päätalo sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?