”Missä vain tarvittiin apua, sinne lähdettiin”

”Olin pikkutyttö, kun lähdin äitini kanssa evakkoon Karjalasta. Istuin kyydissä matkalaukku sylissä, kun äitini potki potkukelkalla kahden kilometrin matkan asemalle. Isä oli rintamalla.

Juna ei voinut liikkua kuin pimeällä. Matka Humppilan asemalle kesti viisi päivää. Öisin saimme karjavaunuun ruokaa muonituslotilta.

Äitini toimi lottana. Hän oli opiskellut käsitöitä ja teki sotilaille muun muassa lumipukuja lakanoista. Äidin mukana lähdin lottatoimintaan.

Päädyimme lopulta Ikaalisiin, jossa asuimme isäni sukulaisten luona. Koulussa kerättiin suupaltteja, kuten minä, kuoroon. Kun ruumiita tuotiin rintamalta, meidät laitettiin haudalle laulamaan: ”Oi Suomi synnyinmaa, sun helmahas’ sun poikasi onnellisna nukahtaa”.

Se jäi lopun iäksi mieleen! Kuinka voi nukahtaa onnellisena, jos on kuollut?

Kyllä niitä arkkuja tuotiinkin. Laulamassa saatiin olla usein.

Lottamannekiinina toimiminen on Anneli Vetolalle nykyisin kunniatehtävä. Kuva: Pete Aarre-Ahtio / IS

”

Paleltuneita perunoita oli paljon. Ne olivat kamalia lillukoita, makeita.

Koulusta meitä lottatyttöjä ja sotilaspoikia komennettiin metsään poimimaan puolukoita, jotta koulun keittiössä voitiin keittää talvella puuroa. Menimme usein myös maanviljelijöiden avuksi perunoita nostamaan.

Paleltuneita perunoita oli paljon. Ne olivat kamalia lillukoita, makeita. Mutta kun niitä paistoi nuotiolla, niistä tuli hyviä.

Käsityötunnilla kudottiin tumppuja ja sukkia. Keräsimme myyjäisiin kaikkea mahdollista, että saatiin tarvikkeita rintamalle.

Missä vain tarvittiin apua, sinne lähdettiin. Sellainen kuva jäi, että kyllä jokainen oli siinä mukana. Sota yhdisti kansaa.

Kun sota loppui, niin äitini kuoli. Hänellä oli keskikorvantulehdus, mutta eihän silloin ollut antibiootteja. Äiti leikattiin Tampereella, mutta hän sai aivokalvon­tulehduksen.

Lääkärit luopuivat toivosta, ja äiti tuotiin takaisin Ikaalisiin. Hän kuoli joulun alla 1944.

Nyt minulla on käytössä uusi lottapuku, jota pidän eri tilaisuuksissa. On kunnia-asia lähteä sitä esittelemään.

Oli hyvä, että silloin kaikki lähdettiin isänmaata auttamaan.”

Voit lukea lisää sota-ajan lottien tarinoita Ilta-Sanomien viikonvaihdelehdestä 4.–6.12.