Miro, 19, putosi veneestä ja ajautui jalat edellä potkuriin – tajusi tilanteen vasta, kun kaveri pyörtyi karmean näyn edessä - Tampereen seutu - Ilta-Sanomat

Miro, 19, putosi veneestä ja ajautui jalat edellä potkuriin – tajusi tilanteen vasta, kun kaveri pyörtyi karmean näyn edessä

Miro Lehtinen, 19, menetti vasemman jalkansa kesäisellä veneretkellä kavereidensa kanssa. Turmasta huolimatta hän suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti ja odottaa jo kovasti sairausloman loppumista.

Miro Lehtisen onneksi metsäkoneen kuljettamisessa ei tarvitse vasenta jalkaa.

2.9. 19:20

Sastamalalainen Miro Lehtinen, 19, lähti kesäkuisena perjantaina kavereidensa kanssa veneretkelle Sastamalan Rautavedelle. Nuoret lähtivät matkaan Vammalan keskustasta tarkoituksenaan matkata Ellivuoreen, joka on suosittu vapaa-ajanviettokeskus alueella.

Menopelinään kuudella kaveruksella oli 5,5 metrin kokoinen moottorivene, joka oli varustettu 140 hevosvoiman perämoottorilla. Miro meni istumaan veneen kannelle. Matkalla vastaan tuli toinen vene, jota he väistivät. Väistöliikkeen seurauksena vene kallistui ja Miro liukui veteen.

– Sain pidettyä kaiteesta vähän kiinni, mutta voimat eivät riittäneet. Seuraavaksi näinkin veneen pohjan, Miro muistelee.

Kaverit olivat kuulleet kovan pamauksen. Miro itse ei tajunnut, mitä oli tapahtunut. Hän ei menettänyt tajuntaansa, vaan nousi pinnalle. Siinä vaiheessa suurin huolenaihe oli taskussa kastunut puhelin.

Hän yritti uida, mutta uimisesta ei tullut mitään, koska toinen jalka oli pois pelistä. Miro itse ajatteli, että jalka oli murtunut. Hän huusi kavereitaan apuun, koska ei pysynyt enää pinnalla. Pian kävi ilmi, että hän oli ajautunut vasen jalka edellä veneen perämoottoriin.

– Pari kaveria auttoi minut veneeseen. En itse tajunnut vielä tilannetta, mutta kaveri huusi siitä takaa, kun olin nousemassa veneen rappusille, että ”hyi saakeli, Mirolla ei ole jalkaa”. Se taisi itsekin pyörtyä siinä sitten.

Tilannetta seurattiin viereisestä veneestä, josta tultiin auttamaan shokissa olleita Miroa ja hänen kavereitaan. Mies hyppäsi kaverusten veneeseen ja teki Miron jalkaan kiristyssiteen.

Matka jatkui kohti Ellivuoren rantaa, jonne oli soitettu ambulanssi heti onnettomuuden tapahduttua. Rannassa seurue odotti ambulanssin saapumista. Miro pelkäsi kuolevansa, menetetty jalka oli sillä hetkellä toissijainen asia.

– Oli aika pitkiä minuutteja. Siinä kun tiesi vielä, että shokkitila loppuu pian ja verta alkaa tulla.

Lopulta paikalle tuli ambulanssi ja pelastushelikopterilla kaksi lääkäriä. Miroa hoidettiin ambulanssissa puoli tuntia, kunnes häntä lähdettiin viemään Tampereelle sairaalaan leikattavaksi. Viiden päivän kuluessa jalkaa operoitiin leikkaussalissa yhteensä kolme kertaa.

Sairaalassa Miro vietti aikaa vähän alle kaksi viikkoa. Pian alkoi myös totuttelu uudenlaiseen elämään. Jalka meni poikki polven alapuolelta noin puolivälistä säärtä.

Ensimmäinen kuukausi kotona meni televisiota katsellessa ja kipujen kanssa eläessä. Kaverit kävivät melkein joka päivä pitämässä seuraa. Kuukauden jälkeen Miro ajeli jo automaattivaihteisella autolla ja kokeili hiljattain proteesin kanssa manuaalivaihteisella ajamista, mikä sekin oli sujunut hyvin.

– Tunto tulee nykyään kytkintä painaessa jotenkin ylemmäs, Miro kuvailee.

Kotona Miro liikkuu enimmäkseen yhdellä jalalla hyppimällä, sillä kyynärsauvat hidastavat vauhtia.

Keväällä sähköasentajaksi valmistunut Miro on ajanut metsäkonetta 13-vuotiaasta lähtien isänsä metsätyöyrityksessä ja työskentelee siellä tälläkin hetkellä. Sairauslomaa on jäljellä vielä pari viikkoa. Töihin paluuta hän odottaa jo kovasti. Metsäkoneessa ei vasenta jalkaa tarvitse.

– Koneeseen kiipeäminen tuottaa vähän hankaluuksia, mutta kyllä sekin pomppimalla onnistuu. Kävi tuuri, että sitä ohjataan oikealla jalalla ja kahdella kädellä.

Turmastaan huolimatta Miro suhtautuu tulevaisuuteensa positiivisesti. Harmitus ottaa vallan lähinnä silloin, kun oikea jalka on jumissa, mutta sillä pitäisi hyppiä paikasta toiseen. Kyynärsauvat hänellä on, mutta nopeammin pääsee liikkumaan ilman. Proteesin käyttö on kipujen vuoksi vielä vähäistä, ja senkin kanssa joutuu käyttämään sauvoja, koska proteesille ei saa varata täydellä painolla.

Urheilullinen Miro harrasti ennen onnettomuutta jalkapalloa ja lentopalloa, joista jälkimmäistä nuorten SM-tasolla VaLePassa. Sen suhteen jalan menettäminen on ollut kova paikka.

– Ei sitä nyt joka päivä mieti, mutta jos tulee lentopalloa tai jalkapalloa telkkarista, niin se on aina vaikeaa. Miettii, ettei ikinä pääse enää pelaamaan.

Käynnissä olevat paralympialaiset ovat saaneet Miron miettimään tosissaan paraurheilun vaihtoehtoa. Tällä hetkellä suurin ongelma on urheiluproteesin kallis hinta. Kaupunki tarjoaa hänelle ainoastaan tavallisen proteesin.

– Enkä ole vielä keksinyt omaa lajia. Kyllä minä noita kisoja olen katsellut.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Tyrvään Sanomat.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?