Juha luuli löytäneensä metallinpaljastimella kakkulapion – yhden yksityiskohdan huomattuaan hän ei ollut uskoa löytöään todeksi - Tampereen seutu - Ilta-Sanomat

Juha luuli löytäneensä metallin­paljastimella kakku­­lapion – yhden yksityis­kohdan huomattuaan hän ei ollut uskoa löytöään todeksi

Arkeologin mukaan löytö on merkittävä.

Kihniöstä löytyi heinäkuussa solki, väkipuukko, luunpalasia ja keihäänkärki. Löydöt ovat peräisin rautakaudelta.

23.7. 6:01

Tarkoituksena oli opettaa lapsille metallinpaljastimen käyttöä. Siksi Juha Viheriäkoski, 32, oli Kihniössä Pyhäniemellä heinäkuu puolessa välissä yhdessä ystäväpariskunnan ja näiden neljän lapsen kanssa.

Mukana oli myös Viheriäkosken kaveri Jari Koskinen, joka on kokeneempi harrastuksessa ja jonka luvalla Pyhäniemellä oltiin harjoittelemassa.

Ystäväperhe oli vuokrannut mökin Pyhäniemeltä ja heitä kiinnosti, millaista metallinetsintä on.

– Siitä se idea lähti, että lapsille näytetään, miten homma toimii, Viheriäkoski kertoo.

He aloittivat harjoitukset Kankarinjärven rannassa, jossa noin kahden vuoden ajan metallinetsintää harrastanut Viheriäkoski esitteli lapsille, miten metallinetsintä käytetään.

Viheriäkosken kaverilla oli kuitenkin tiedossa lähistöltä toinenkin paikka, jota hän piti parempana. Ryhmä siirtyi puolen tunnin jälkeen rannasta sivummalle ja aloitti jälleen etsinnät.

Juha Viheriäkoski on harrastanut metallinetsintää noin kahden vuoden ajan.

– Löysin siitä kaksi kahden euron kolikkoa ja paikka vaikutti siltä, että lapsetkin voisivat löytää kolikoita.

Paikalta löytyi kuitenkin jotain paljon yllättävämpää.

Vain noin kymmenen minuutin kuluttua Viheriäkosken metallinetsin piippasi ja hän kaivoi hiekkamaasta esiin keihäänkärjen. Kärki oli noin viidentoista senttimetrin syvyydessä.

– Kun sain keihäänkärjen käsiini, niin mietin vaihtoehtoja, että onko se joku kakku- tai kukkalapio. Mutta kun siinä meni keskellä sellainen kohouma, niin ajattelin, että eihän se mikään lapiokaan voi olla.

Metallinetsinnässä kokeneempi Koskinen tuli katsomaan löydöstä ja tunnisti sen keihäänkärjeksi.

Enimmäisenä löytyi keihäänkärki. Kärki on noin 23 senttiä pitkä.

Viheriäkoski ei ollut uskoa asiaa todeksi. Koskinen joutui vakuuttelemaan häntä hetken ennen kuin hän alkoi ymmärtää tilanteen.

– Mietin että onko hän ihan tosissaan, että löysin keihäänkärjen tuosta noin vain. Kun hän sanoi uudestaan ja uudestaan, että tämä on todella erikoinen löytö, niin aloin uskoa ja innostua.

Vähän ajan päästä aivan keihäänkärjen vierestä löytyi lisää erikoisia esineitä: väkipuukko, solki ja luunpalasia.

– Se meni jännemmäksi ja jännemmäksi, kun alkoi näyttää siltä, että kyseessä ei ole yksittäinen löytö, vaan polttokenttäkalmisto.

Lapset olivat ihmeissään, kun heille selitettiin mitä löydöt tarkoittivat. Asia ei jättänyt rauhaan vielä illallakaan.

– Kaveri sanoi, että lapset olivat vielä iltapalapöydässä kyselleet, että mitä siinä oikein tapahtui.

Kun alkoi selvitä, että kyseessä on mahdollinen muinainen hautapaikka, etsijät lopettivat etsinnät ja ilmoittivat löydöstä Museovirastoon.

Pirkanmaan maakuntamuseon arkeologin Kirsi Luodon mukaan esinetyypit viittaavat siihen, että löydöt olisivat merovingiajalta rautakaudelta noin vuosilta 550–800 jälkeen ajanlaskun alun.

– On erittäin mielenkiintoista, että löytöjen yhteydestä on löydetty palanutta luuta. Se viittaa siihen, että löydöt liittyvät hyvin todennäköisesti polttohautaukseen, mahdollisesti jopa polttokenttäkalmistoon.

Löytöpaikalta löytyi myös luunpalasia.

Polttokenttäkalmisto on Luodon mukaan tyypillinen merovingiajan hautausmuoto.

– Siinä maantasaiseen kiveykseen on tehty useita hautauksia. Vainajan poltetut jäännökset ja tulessa olleet hauta-antimet ja esimerkiksi aseistus on sijoitettu kivien lomaan.

Luodon mukaan löytö on merkittävä, sillä Kihniöstä ei ole aiemmin löytynyt esineitä rautakaudelta. Jos paikka varmistuu polttokenttäkalmistoksi, on kyse myös Kihniön ensimmäisestä rautakautisesta kiinteästä muinaisjäännöksestä. Kihniöstä on aiemmin löydetty muun muassa kivikautisia asuinpaikkoja.

Polttohautaus oli vallitseva hautaustyyppi esihistoriallisella ajalla jo pronssikaudelta alkaen. Polttokenttäkalmisto liittyy siis pitkään polttohautauksen traditioon.

Keihäänkärkeä on voitu käyttää sekä metsästykseen, että ihmistä vastaan. Myös väkipuukkoa on Luodon mukaan todennäköisesti käytetty aseena.

– Kyseenä on yksiteräinen pitkä puukko. Puukko on suoraselkäinen ja terän lape on koristeltu kaksirivisellä kolmiopainanne-kuviolla.

Solki on kiinni hihnanpäähelassa, joten kyseessä voi olla esimerkiksi vyönsolki.

– Aseet liitetään usein soturihautauksiin. Löydöt viittaavat miehiseen hautaukseen, mutta pelkkien esineiden perusteella ei pidä tehdä liian yksioikoisia tulkintoja, sillä olemassa on esimerkkejä siitä, että myös naiset ovat saaneet aseita mukaan hautaan.

Seuraavaksi arkeologi tekee löytöpaikalle tarkastuksen yhdessä löytäjien kanssa. Siinä alue tutkitaan silmämääräisesti ja kaivetaan mahdollisesti pieniä koekuoppia.

Metallinetsimellä voidaan myös etsiä signaaleja löytöpaikan ympäristöstä ja rajata näin kohteen laajuus. Tarkastuksen jälkeen kohde viedään muinaisjäännerekisteriin ja se saa nimen. Löydetyt esineet toimitetaan Museovirastoon, jossa ne konservoidaan ja liitetään Kansallismuseon kokoelmiin.

Väkipuukkoa käytettiin aseena. Puukko on noin 30 senttiä pitkä

Kihniöstä löytynyt solki.

Metallinetsinharrastus on yleistynyt erityisesti viimeisen viiden vuoden aikana. Luodon mukaan metallinetsinnässä on hyvä muistaa eettiset ohjeet ja säännöt.

Etsijän pitäisi aina tietää, missä etsii. Kiinteiden muinaisjäännösten alueella metallinetsimen käyttö on kiellettyä, eikä etsintää tulisi harrastaa kahtasataa metriä lähempänä muinaisjäännöstä.

Metallia saa etsiä vapaasti jokamiehenoikeuksien rajoissa. Kaivamiseen tulisi kuitenkin olla maanomistajan lupa. Jos sattuu löytämään muinaisesineeksi epäilemänsä esineen, tulee löydöstä ilmoittaa viipymättä oma alueensa vastuumuseoon.

Jos esineen tunnistaa muinaisesineeksi jo ennen sen nostamista maasta tai maata kaivaessaan huomaa merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä, pitäisi kaivaminen lopettaa, eikä esinettä saisi nostaa ylös. Tämän jälkeen tulisi olla yhteydessä alueellisen vastuumuseon tai Museoviraston arkeologeihin.

Museovirasto on kerännyt ohjeita oppaaseen harrastajille.

Kihniön löydöistä uutisoi ensimmäisenä Ylä-Satakunta.

Juttua korjattu 23.7. kello 9.30. Jutussa luki aiemmin, että etsintään tulisi olla maanomistajan lupa. Todellisuudessa metallia saa etsiä jokamiehenoikeuksien rajoissa, mutta kaivamiseen tulee olla maanomistajan lupa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?