Äiti, isä ja tytär vainosivat naapureita vuosia Tampereella – tuijottivat pimeästä suoraan keittiöön, takapihalle ilmestyi outo havumaja - Tampereen seutu - Ilta-Sanomat

Äiti, isä ja tytär vainosivat naapureita vuosia Tampereella – tuijottivat pimeästä suoraan keittiöön, takapihalle ilmestyi outo havumaja

Rikokset tapahtuivat omakotialueella Tampereella. Perhe kiisti kaiken. Oikeus määräsi kahdelle ehdollista vankeutta.

25.2. 11:11

Elämä rauhallisen omakotitaloalueen sivukadulla Tampereella ei ollut kaikkien asukkaiden osalta niin auvoista kuin ohikulkija olisi voinut olettaa. Näin ei ollut ainakaan tammikuun 2014 ja helmikuun 2019 välisenä aikana.

Tähän viittaa Pirkanmaan käräjäoikeuden ratkaisu, jonka mukaan yhden talon kolme asukasta – äiti, isä ja tytär – syyllistyivät naapureidensa monimuotoiseen, yksituumaiseen ja järjestelmälliseen vainoamiseen yli viiden vuoden ajan. Vanhemmat tuomittiin molemmat ehdolliseen vankeuteen, tytär 70 päiväsakkoon.

Tuomio paljastaa perheen vainonneen kahden naapuritalon asukkaita erittäin poikkeuksellisella tavalla. Uhreiksi joutuivat vainoajien viereisessä talossa asunut keski-ikäinen nainen ja kulmittain kadun toisella puolella asunut nelihenkinen lapsiperhe, jonka lapset olivat tekoaikaan yli kymmenvuotiaita.

Oikeus piti vainottujen kertomuksia uskottavina, vaikkakin osittain liioiteltuina. Rikokset luettiinkin vastaajien syyksi syytteiden mukaisesti. Poikkeuksena oli vain se, että perheen tyttären osalta oikeus katsoi tekoajan päättyneen pari kuukautta aiemmin kuin hänen vanhempiensa.

Uhrien kertomukset piirtävät hyvän kuvan piinasta. Koiriensa kanssa asunut keski-ikäinen nainen kertoi, miten hän törmäsi vainoajiinsa päivittäin käytännössä useita kertoja oli kyse koiran tuomisesta pihalle tai lenkkeilystä.

– Joku (perheestä) oli aina puskassa, kun (nainen) oli ollut pihallaan, oikeus kirjasi naisen kertomaksi.

– (Naisen) tullessa autolla kotiin (vastaajat) olivat joka kerta olleet aidalla katsomassa, kun (nainen) oli mennyt sisälle. He olivat provosoineet (naisen) koiria haukkumaan.

Lenkkipolulla nainen sai väistellä vastaan tulleita vainoajiaan, ettei törmäisi heihin. Naisen mukaan joku vastaajista oli aina metsässä samaan aikaan hänen kanssaan. Lisäksi nainen kertoi vastaajien seisseen ja katselleen pihallaan ja päästelleen ihmeellisiä ääniä, joilla he olivat saaneet hänen koiransa haukkumaan.

– He olivat myös kolistelleet ja rapistelleet multapusseja pihallaan. Kyse oli ollut selvästä äänten tuottamisesta. (Vastaajat) olivat olleet noin puolen metrin etäisyydellä tuija-aidasta, välillä jopa tuijien seassa, nainen kertoi oikeudessa.

Nainen koki vastaajien sopineen keskenään, mitä milloinkin piti tehdä. Keskusteluyhteyttä naapureihinsa nainen ei saanut.

– (Nainen) oli alkuun tervehtinyt (vastaajia), mutta kun he eivät olleet reagoineet tervehtimiseen, (nainen) oli sen lopettanut.

Vainoaminen alkoi saada yhä erikoisempia piirteitä. Nainen kertoi oikeudessa, miten hän oli kerran kastelemassa pihallaan kukkia, kun vainoajat laittoivat venäjänkielisen radion soimaan pihojen välisellä radalla.

Toisella kertaa nainen oli istumassa pihakeinussaan. Pian naapurin pihalta alkoi kuulua Jenni Vartiaisen kappale Keinu. Kun (nainen) oli päästänyt koirat ulos, oli soinut kappale Who Let The Dogs Out.

Piinattuna nainen joutui keksimään keinoja välttääkseen vainoajia. Pihalle pääsy onnistui rauhassa, kun nainen käytti takaovea. Tullessaan kotiin koiriensa kanssa nainen käytti välillä alakerran varaston ovea.

Naapureiden toiminta aiheutti naiselle unettomuutta ja pelkoa. Esimerkiksi pihallaan nainen ei voinut olla entiseen tapaan.

– Aina kun (nainen) oli ollut pihalla istumassa tyttärensä tai jonkun muun kanssa, oli tuija-aidalla joku (vastaajista) katselemassa (naista).

Naapuriperhe oli vainonnut naista ainakin vuoden 2014 alusta alkaen. Vuoden 2016 joulukuussa nainen löysi kohtalotoverin, kun vastapäätä asuvan lapsiperheen äiti oli soittanut hänelle.

Lapsiperheen kohdalla piina oli alkanut kesäkuussa 2016, pian sen jälkeen kun perheeseen oli hankittu koira.

– (Vastaajat), eli kaikki kolme, olivat olleet aina samaan aikaan siellä, missä (lapsiperheen jäsenet) olivat koiraa ulkoiluttaneet, perheen äiti kertoi oikeudessa.

Pian perhe ymmärsi, ettei kyse ole vain sattumista. Pahimmillaan tilanne oli vuosina 2017 ja 2018.

– (Perhe) ei ollut voinut tehdä mitään, etteikö joku (vastaajista) olisi katsellut (perhettä). Aina kun (perheenjäsenet) olivat menneet kodistaan ulos, joku (vastaajista) oli tullut kadulle tai he olivat olleet ikkunassa tai omissa autoissaan katselemassa. Tätä menettelyä oli tapahtunut monta kertaa päivässä, oikeus kirjasi perheen äidin kertoneen.

Kadunpuolen huoneissa oleskelu oli perheelle piinaa jatkuvan kadulta tuijottelun vuoksi.

– Kesällä 2017 oli ollut (perheen pojan) rippijuhlat. Tuolloin (vastaajien) pihasta oli tullut hirveän hajuista mustaa savua ja mattoja oli hakattu yhteen. (Perheellä) oli ollut noin 50 vierasta. (Vastaajat) olivat kiusallaan ajaneet oman autonsa kadun varteen.

– Kun joku (vastaajista) oli tullut vastaan lenkkipolulla, heillä ei ollut aikomustakaan väistää, vaan he olisivat tulleet päälle. Lenkillä oli ollut aina joku kolmesta (vastaajasta) kellonajasta riippumatta.

Kerran vastaajaperheen tytär seurasi kävellen lapsiperhettä lähikauppaan ja takaisin. Kun lapsiperheen tytär pysähtyi sitomaan kengännauhojaan, vastaajaperheen tytär pysähtyi eikä mennyt ohi.

– Kun koiran kanssa oli kävelty (vastaajien) talon ohi, oli (vastaajien) pihalta alkanut heti kuulua erilaisia ääniä: maton tamppaamista toistuvasti, metallin kolinaa, tyhjien multapussien ravistelua. (...) Kun (lapsiperheellä) oli ollut vieraita, (vastaajat) olivat hakanneet mattoja ja kolistelleet metallijuttuja yhteen ja kuin heitelleet kiviä tynnyriin.

Perheen pojan mukaan vastaajaperheen tytär hakkasi kukkapenkissä kiviä yhteen niin kauan, kunnes hän oli kävellyt pihan ohi kotiinsa.

Lapsiperheen äiti kertoi myös, miten vastaajaperheen äiti oli kerran ajaa autolla päin kadulla pihapeliä pelannutta perhettä. Vastaajat seurasivat koiran kanssa lenkkeilleitä perheenjäseniä myös autolla.

Perheen isä kertoi nähneensä, miten vastaajien auto oli mennyt kadulla perheen lasten ohi ”hihaa hipoen”.

Tilanteet kärjistyivät, kun lapsiperheen isä oli työmatkoilla. Perheen äiti joutui usein soittamaan omat vanhempansa yöksi tuomaan turvaa.

Perheen äidin mukaan kohtaamiset vastaajien kanssa olivat pääosin sanattomia. Pyynnöt vainoamisen lopettamiseksi eivät auttaneet, sillä vastaajat käänsivät asiat toisinpäin.

– Heidän kanssaan ei voinut keskustella, perheen äiti kertoi oikeudessa.

Perheen äidin arvion mukaan perhe sai olla vastaajilta rauhassa ehkä neljä viikkoa vuodesta.

– Tilanteet olivat tulleet (lasten) uniin, heidän mielialansa oli laskenut ja pahin aika oli vaikuttanut myös lasten kouluelämään.

Perheen isä kertoi muun muassa siitä, miten vastaajat seurasivat häntä, kun hän oli metsälenkillä koiransa kanssa.

– (Vastaajat) olivat yrittäneet saada (lapsiperheen) koiraa hermostumaan. (Perheen isä) oli nähnyt, kuinka (vastaajat) olivat piiloutuneet havupuihin.

Mikään ei auttanut.

– (Perheen isä) on kertonut vaihdelleensa reittejä ja aikoja kokeilumielessä, mutta aina joku (vastaajista) oli ollut paikalla. (Perheen isä) olisi halunnut päästä rauhallisesti kulkemaan, mutta (vastaajien) harhauttaminen oli ollut haastavaa.

Vastaajien rajanaapurina asuneen naisen tytär kertoi oikeudessa, ettei äidin pihalla voinut olla ilman ”seuraa”. Tytär kertoi, miten vastaajat häiritsivät heitä muun muassa metelöimällä monin tavoin.

– Naapurista oli kuulunut haukahduksia, maukumista, huudahduksia.

Myös naisen ystävä kertoi vierailuistaan vastaajien naapurissa.

– Talvella kun oli ollut pimeää (...) ja he olivat ottaneet valot pois, he olivat havainneet, kuinka kadun kääntöpaikalla (vastaajat) olivat katsomassa keittiöön. (Todistajaa) olikin huvittanutkin se, että kun aidan läpi ei enää nähnyt, niin (vastaajat) olivat siirtyneet kävelytien puolelle katselemaan. (Vastaajien) takapihalle oli myös ilmestynyt havumaja, josta he olivat katselleet (naisen) pihaan, ystävä kertoi oikeudessa.

Ystävä kertoi myös testanneensa naisen kanssa vastaajien reagointia eri toimintoihin. Kun jompikumpi meni naisen tuulikaappiin ja liiketunnistimen valo syttyi, meni vain 30 sekuntia, niin joku vastaajista ilmestyi pihalle. Kaksikko testasi myös sitä, miten pitkälle takapihaa piti kävellä ennen kuin naapurista alkoi kuulua ääniä.

Koska vastaajat kiistivät kaikki tekonsa, ei vainoamiselle saatu mitään motiivia. Ilmeistä on, että naapureiden koirilla oli osuutta vainoajien käytökseen.

– (Vastaajat) olivat valittaneet (naisen) koirista kaikkiin instansseihin, oikeus kirjasi rajanaapurin kertoneen.

Vastaajaperheen tytär myönsi oikeudessa vastaajien tehneen viranomaisille ilmoituksia ainakin koiran kakan hajusta. Toisaalta myös vastaajilla oli osassa rikosten tekoaikaa myös omia koiria.

Oikeus katsoi, ettei vastaajien menettelyssä voinut olla kyse sattumista.

– Asiassa saadun näytön perusteella voidaan todeta, että (vastaajien) menettely on ollut varsin johdonmukaista ja suunnitelmallista ja toistunut samanlaisena koko syytteiden tekoaikojen ajan, oikeus totesi.

Vastaajat joutuvat maksamaan yhteisvastuullisesti uhreille korvauksia henkisestä kärsimyksestä. Rajanaapurina asuneelle naiselle vastaajien on maksettava 2 500 euroa, lapsiperheen isälle ja äidille 1 300 euroa kummallekin sekä lapsiperheen tyttärelle ja pojalle 1 500 euroa kummallekin.

Oikeudenkäynti- ja muiden kulujen myötä vastaajien lasku nousi yhteensä lähes 16 000 euroon.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?