IS kulki alastoman miehen jäljillä syvälle pirkanmaalaiseen metsään – tällainen leiri sieltä paljastui - Tampereen seutu - Ilta-Sanomat

IS kulki alastoman miehen jäljillä syvälle pirkanmaalaiseen metsään – tällainen leiri sieltä paljastui

Kansainvälisen Rainbow-perheen leirillä oltiin siivosti vaatteet yllä, kun IS kävi kylässä.

11.8. 7:03

Varoitus!

Metsässä on nähty hippi. Alastomana.

Tietojen mukaan omituisia ja ehkä jopa saastaisia hippejä saattaa olla liikkeellä enemmänkin. Parempi kiertää kaukaa!

Tai sitten tehdä ihan toisin ja mennä kylään.

Hippiryhmä saapui Riuttaskorpeen heinäkuun puolivälin jälkeen.­

IS meni hippimetälle, löysi saaliin – ja selvisi hengissä pois. Kakka ei haissut, eikä edes mielenrauha pahemmin järkyttynyt.

Oleskelu luonnossa kun on jotenkin niin... öh, luonnollista!

Mielenkiintoista, toki. Että ihmiset menevät varta vasten syrjäiseen pirkanmaalaiseen metsään, nauttivat yhdessäolosta (jopa ventovieraiden kanssa), tekevät yhdessä ruokaa (vegaanista tietysti), tanssivat, laulavat, soittavat (hypnoottista rummutusta listahittien sijaan), marjastavat, uivat, saunovat ja kaiken kukkuraksi painuvat vielä telttoihinsa yöksi.

Välillä myös nakuilevat. Se(kin) kun on luonnollista.

Renegade Braun tanssii rumpujen rytmissä.­

Sellaista on Rainbow-perheen arki. Huomautettakoon tässä, ettei perheen nimi viittaa S-ryhmän halpatuotteisiin eikä edes sateenkaariperheisiin. Molempia saattoi toki olla paikalla, mutta se ei ole nyt jutun ydin.

– Filosofiamme on tarjota kaikille turvallinen, lämmin, vastaanottavainen ilmapiiri. Täällä kenelläkään ei ole tarvetta esittää yhtään mitään – ei hyvässä eikä pahassa, neljän viikon mittaisen tapahtuman järjestäjiin kuuluva Matti Aalto kiteyttää idean.

Pälkäneläinen Matti Aalto toimii vielä runsaan viikon ajan kokoontuvan Rainbow-leirin yhteyshenkilönä.­

Rainbow-toiminta on kansainvälistä, jostain 60-luvun lopun hippiliikkeestä ja Woodstockista alkunsa saanutta vapaamuotoista, epäkaupallista toimintaa.

– Hulinointia täällä on vähemmän kuin Woodstockissa. Toiminta on mennyt enemmän yhteisölliseen suuntaan, Aalto kuvailee.

Italialainen Francesco osaa ainakin nauttia yhdessäolosta. Mies oli korkeakouluopiskelijoiden Erasmus-vaihdossa Norjassa, ja saapui sieltä ensi kertaa elämässään Suomeen. Aiemmin Francesco on ollut Rainbow-kokoontumisessa muun muassa Ruotsissa.

Italiainen Francesco on yksi Rainbow-debytantti Eero Heinon uusista ystävistä.­

– Olen ollut täällä nyt kymmenen päivää. Jokainen päivä on aina vaan parempi. On ihanaa elää harmoniassa luonnon kanssa, Francesco sanoo ja pistää taas tanssiksi.

Valokuvaajalla riittää kuvattavaa. Ei näin eksoottiseen meininkiin kovin usein osu.

Hierarkiaa Rainbow-perheessä ei tunneta. Eikä roskata saa. Kiellettyjen asioiden listalla ovat kokoontumisissa myös elektroniikka ja kaikenlaiset päihteet.

Letitystä kolmen naisen junassa.­

Niiden paikan vievät jooga ja meditaatio. Maallisempaakin tekemistä riittää: villiyrttien poimintaa, itsepuolustusta, keskustelupiirejä, terapiaa sekä teatteri-improvisaatiota. Muiden muassa.

– Eihän tämä ole ihan sitä, mihin tavallinen suomalainen marjastaja olettaa metsässä törmäävänsä, Aalto naurahtaa.

– Mutta ollaan hirveen iloisia, jos joku haluaa liittyä joukon jatkoksi.

Slovakialainen Akila ja espanjalainen Pilar keittävät yrttiteetä.­

Kuvioon kuuluu tietysti myös yrttitee. Kesken keskustelun espanjalainen Pilar hymyilee kauniisti ja kysyy, maistuisiko. Mitä lie tulossa...? Mutta eihän sitä passaa kieltäytyäkään!

– Olen ollut näissä kokoontumisissa koko ikäni, sillä synnyin Rainbow-perheeseen. Espanjan lisäksi olen aiemmin käynyt leireillä muun muassa Venezuelassa ja Afrikassa, Suomeen ensi kertaa saapunut Pilar, 33, kertoo.

– Haluan levittää inhimillisyyden sanomaa ja koen täällä olemisen parantavaksi. Olen samanlainen myös kotioloissani.

Saksalainen Sylvia ja italialainen Francesco intoutuivat spontaaniin tanssihetkeen espanjalaisen Pilarin määrätessä rytmin.­

Suomen Rainbow-perhe leireilee yhdessä jossain päin Suomea käytännössä joka kesä. Kiitos Metsähallituksen vinkin, ryhmä löysi sopivan kokoontumispaikan Ylöjärveltä, entisessä Kurun kunnassa sijaitsevalta Riuttaskorven virkistysmetsästä.

Tampereelle on tunnin ajomatka, joten autoillahan paikalle on pääosin tultu. Jotkut ovat viikonlopun ja lähtevät. Toiset ovat paikalla viikkokausia.

Kuten helsinkiläinen Eero Heino, joka oli kuullut toiminnasta ja halusi kokeilla. Ympäri maata ”itsensä kanssa” polkupyöräilleen Heinon oli tarkoitus olla paikan päällä pari päivää, mutta oleskelu on venynyt kohta jo kolmen viikon mittaiseksi.

Rainbow-leirillä ei synkistellä, jos siihen ei ole aihetta.­

Nyt Heino on hyvää pataa ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa. Kansainvälisiä ystäviäkin on tullut, sillä leirillä on ollut väkeä lähes kymmenestä eri maasta.

– Ihmeellistä täällä on se, ettei täällä ole mitään ihmeellistä. Yrittäjänä inspiroidun siitä, miten ihmisiä saa mukaan toimintaan, kun he haluavat tulla, Heino miettii.

Nyt se tee – tai oikeammin metsän antimista valmistettu hauduke – onkin valmista. Peltimukissa on runsaasti sattumia, joten vähän syljeskelyksi menee. Mutta saksalaisen Sylvian valmistaman kuuman juoman maussa ei ole moittimista.

Yrttitee hautuu nuotiolla.­

– Kuusenkerkkää, kanervankukkaa, siankärsämöä ja jauhettua murattia, Sylvia selvittää haudukkeen ainesosat.

Enimmillään perheen koko Riuttaskorvessa on ollut ehkä 130 henkilöä. Maanantai-iltapäivänä ihmisiä oli leirissä noin 75.

Jokaisella on omat taitonsa ja erityispiirteensä. Ajatuksia, ideoita ja osaamista jaetaan – ja oletettavasti jotain opitaankin.

Luontaishoidoista kiinnostunut Erkka Kulmala hoitaa toimittajan palovammaa pihkaöljyllä ja kirurgisella teipillä.­

Tyttöystävänsä kanssa leirille saapuneella jyväskyläläisellä Erkka Kulmalalla on omia kiinnostuksen kohteita. Kulmala bongaa toimittajan kynäkäden etusormessa muutaman päivän ikäisen palovamman, joka ei ollut vielä päässyt arpeutumaan.

Kulmala tarjoutuu laittamaan siihen itsevalmistettua pihkaöljyä. Vielä kirurgista teippiä päälle, niin paranee.

Ok. Uskotaan. Onhan tässä juotu jo haudutettua siankärsämöäkin.

Maanantaina leirin nuorimman jäsenen titteli kuului puolitoistavuotiaalle Otsolle.­

Apu ei ole leirillä välttämättä kaukana, vaikka isompikin vamma yllättäisi. Aalto laskee paikalla olleen yhteensä kolme lääkäriä.

– Yksi päivä ötökät purivat lasta pahasti. Samalla nuotiopiiristä nousi nainen, joka meni auttamaan lasta. Hän kertoi olevansa lääkäri, Aalto kertoo.

Mistään pelkästä työnvieroksujien tapaamisesta ei siis ole kyse.

– Rainbow-väkeen kuuluu pari isoa maanomistajaakin. Joskus olemme pitäneet leirejä heidän maillaan. Toki erilaiset taiteilijat ovat tässä kollektiivissa vahvasti edustettuina.

Pukeutuminen on osa taiteilijanimeä Renegade Braun käyttävän Rene´n taidetta.­

Ja taas lähtee nuotiopiirissä laulu soimaan. Välillä vedetään englanniksi, välillä ilman sanoja. Rytmikästä rumpua, huilua, kitaraakin.

Pian kuuluukin ehdotus:

– Voitte te jäädä tänne yöksikin.

Mutta kun meillä on tämä työ. Ja kaikenlaista elektroniikkaakin mukana.

Suunnaksi siis kaupunki. Kerrostalo. Aamulla herättää roska-auto tai viimeistään vastapäinen rakennustyömaa.

Milloinkas muuten viimeksi olinkaan teltassa yötä?

Helsinkiläinen Eero Heino ja espanjalainen Pilar pistivät tanssiksi Rainbow-leirin nuotiolla Riuttaskorven virkistysmetsässä Ylöjärvellä.­

Rumpu soi ja tunne vie.­

Rainbow-kokoontumisessa on monenlaisia telttavirityksiä. Tässä suojassa toimii elintarvikevarasto.­

Joku nukkuu autossa, joku taivasalla, mutta useimmat persoonallisissa teltoissa.­

Vaunusauna oli lämpenemässä IS:n poistuessa leiriltä illan koittaessa.­

Tältä lautaselta ei nisäkästä löydy.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?