Saarnaaja uhkasi seura­kuntalaisia kirouksella – keräsi yli 87 000 euroa leveään elämään - Tampereen seutu - Ilta-Sanomat

Saarnaaja uhkasi seura­kuntalaisia kirouksella – keräsi yli 87 000 euroa leveään elämään

Uskonnollisen yhdistyksen saarnaaja tuomittiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa 60 päiväsakkoon rahankeräysrikoksesta.

Uskonnollisen yhdistyksen saarnaaja tuomittiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa 60 päiväsakkoon rahankeräysrikoksesta.

Julkaistu: 20.11. 12:42

Rahankeräysrikoksesta tuomittu mies vaati tiukkasanaisesti rahaa karismaattisiin kokouksiin tulleilta. Oikeudessa hän korosti, että seurakunnan hoitajalle maksaminen ”on Raamatun mukaista”.

Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.

Jotakuinkin tällä anekauppaan viittaavalla periaatteella toimi uskonnollisen yhdistyksen saarnaaja, joka on tuomittu Pirkanmaan käräjäoikeudessa 60 päiväsakkoon rahankeräysrikoksesta. 67-vuotias mies joutuu maksamaan sakkoja vapaudenmenetysaika huomioiden 324 euroa.

Saarnaajan rikoskumppanina toimi hänen 59-vuotias vaimonsa. Hänen syyllisyytensä oikeus katsoi lievemmäksi. Vaimo tuomittiin 20 päiväsakkoon, josta maksettavaa kertyi 120 euroa.

Rikoksessa oli kuitenkin kyse huomattavasti suuremmista rahasummista. Oikeus totesi pariskunnan saaneen rikoshyötynä rahaa hieman yli 87 000 euroa.

Yhteensä pariskunta keräsi kymmenen vuoden (2009–2019) aikana yhdistyksen nimissä rahaa reilut 450 000 euroa. Summasta noin 85 000 kertyi CD-, DVD- ja kirjamyynnillä ja noin 190 000 luvallisen rahankeräyksen tuottona.

Virallisesti rahankeräyslupa oli myönnetty ”Suomessa tehtävän evankelioimistyön kustannusten maksamiseksi”. Yhdistyksen kuvaillaan järjestävän karismaattisia sanan ja rukouksen tilaisuuksia ympäri Suomea.

Luvatonta, lähinnä saarnaajan omalle tilille maksettua keräystuottoa kertyi selvitysten mukaan lähes 175 000 euroa. Saarnaajan tilille rahasuorituksia teki yhteensä 204 henkilöä ja kaksi yhteisöä. Keskimäärin kukin lahjoittaja maksoi saarnaajalle siis runsaat 800 euroa.

Pariskunta myönsi syytteessä kuvatut tapahtumat ja summat oikeiksi, mutta kiisti syyllistyneensä rikokseen.

– (Syytetyt) ovat vedonneet Raamattuun, jonka mukaan niille, jotka hoitavat seurakuntaa eli apostolit, profeetat, paimenet ja opettajat tulee antaa kymmenyksiä. (Saarnaaja) on katsonut, että hän kuuluu seurakuntaa hoitavien ryhmään ja siten on Raamatun mukaista, että hänelle maksetaan kymmenyksiä, käräjäoikeus kirjasi ratkaisuunsa.

Oikeuden tulkinnan mukaan ”kymmenyksellä” tarkoitetaan sitä, että joku luopuu osasta, esimerkiksi kymmenestä prosentista tuloistaan ja omaisuudestaan seurakunnan hyväksi.

Lain mukaan rahankeräys on toimintaa, jossa yleisöön vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Todistaja kertoi, että ihmiset tulivat yhdistyksen järjestämiin kokouksiin lehti-ilmoitusten perusteella. Määrät ja ihmiset vaihtelivat kerrasta toiseen.

Vakiintuneen käytännön mukaan kyse on yleisöön vetoamisesta, jos vetoaja ei aidosti yksilöi sitä, kenen toivoo lahjoittavan rahaa. Riittävää on, että henkilöt saavat käsityksen, että heiltä pyydetään lahjoitusta. Ketään ei kuitenkaan pakotettu antamaan rahaa.

Saarnaaja korosti oikeudessa useaan kertaan sitä, että ”kymmenysten maksaminen tuo ihmiselle siunausta ja maksamattomuus tuo ihmiselle kirouksen”. Todistajana ollut lahjoittaja kertoi, että saarnaajan esittämät pyynnöt kymmenysten maksamisesta olivat määrätietoisia ja tiukkasanaisia.

– Käräjäoikeus katsoo, että kyseessä on voimakkaampi vetoaminen kuin hienovarainen kehotus, joka jo sekin riittäisi täyttämään vetoamisen tunnusmerkistön.

Vaikka luvattomasti kerättyä rahaa kertyi liki 175 000 euroa, oikeus arvioi todellisen rikoshyödyn huomattavasti pienemmäksi. Oikeus katsoi näytetyksi, että pariskunta lahjoitti rahaa hyväntekeväisyyteen kuten muun muassa ulkomaisten seurakuntien tukemiseen noin puolet keräämistään rahoista.

Niinpä rikoshyödyn määräkin puolitettiin hieman yli 87 000 euroon. Syyttäjän mukaan pariskunta maksoi rahoilla omaa elämistään.

Oikeus totesi pariskunnan varmasti tienneen keränneensä rahaa luvatta. Menettämisseuraamusten osalta lieventävänä seikkana oikeus totesi, että toisaalta rahaa kerättiin osittain samoihin tarkoituksiin kuin mihin pariskunnalla oli lupa.

Lisäksi pariskunta piti tarkkaa kirjaa rahaliikenteestä. Oikeus totesikin, ettei vastaajilla ollut salaamistarkoitusta.

– Käräjäoikeuden käsitys on, että (vastaajat) eivät ole tavoitelleet hyötyä kokonaan itselleen. Rahojen keräämiseen on ollut myös epäitsekkäitä syitä, oikeus arvioi.

Niinpä oikeus puolitti valtiolle maksettavan korvauksen puolikkaaseen rikoshyödystä. Pariskunta joutuu siis maksamaan yhteisvastuullisesti hieman yli 43 000 euroa.

Lisää aiheesta