”Kaupassa luullaan usein poikien isoisäksi” – kuusikymppisenä taas isäksi tullut Lauri Dammert uskoo nyt olevansa parempi vanhempi

Julkaistu:

Nokialla asuva Dammert tuli uudestaan isäksi kuusikymppisenä: ”Kaksi mukavaa ihmistä sai elämän”.
Isänpäivää ei juhlita Dammertin perheessä Nokian Siurolla mitenkään erityisesti. Vaikka iloita toki kannattaisi niin kauan kuin elämää riittää.

Hengenhätää ei silti ole.

– Jos 15 vuotta vielä pysyis nurmen tällä puolen, pian 67 vuotta täyttävä juhlakalu Lauri Dammert tokaisee.

Kun Dammert tuli isäksi ensi kertaa, oli hänellä ikää tavallista enemmän: 37 vuotta. Aika lailla erikoisempaa oli se, että seuraavat lapsensa hän sai vasta noin kuusikymppisenä.

Esikoinen syntyi ja asuu Tanskassa. Suomeen palanneen Dammertin uusioperheen tenavat ovat nyt 6- ja 7-vuotiaita.

Siis iässä, jossa totuus alkaa pikkuhiljaa paljastua. Koulu- ja päiväkotikavereiden isät ovat erilaisia, nuorempia. Aprikointia on ilmassa.

– Pojat ovat jo kyselleet, että milloin sä kuolet, isä, Dammert naurahtaa.

Vastausta isä ei tietenkään voi antaa. Pelotella ei tarvitse, onhan Dammert perusterve ja sanojensa mukaan pitkäikäistä sukua. Mutta koskaan ei voi tietää.

– Voihan se 20-vuotiaskin isä ajaa päin honkaa, Dammert muistuttaa.

Ero kaksikymppiseen isään on toki melkoinen.

– En voi enää pelata tuntikausia jalkapalloa enkä mennä pulkkamäkeä eestaas. Fysiikka ei vaan riitä. Sen sijaan vien pojat kalalle ja sienestämään.


Iäkkäällä isällä on tarjottavana lapsilleen myös yhteisiä lukuhetkiä ja uimahallireissuja.

– Kymmenen vuoden päästä alan varmaan olla jo vähän raihnaisemmassa kunnossa, Dammert arvelee.

Silloin pojat ovat jo pitkällä teini-iässä eivätkä arvatenkaan enää kaipaa niin paljoa liki 80-vuotiaan isänsä satuhetkiä.

– Siksi kasvatamme poikia omatoimisiksi.

Dammert tekee parhaansa nähdäkseen nuorimpien poikiensa kasvavan aikuisiksi, ehkä perustavan perheensä.

– Poikien tultua olen muuttanut elämäntapojaan terveellisempään suuntaan. Vastuu lapsista pitää pirteänä ja hengissä pidempään.

– Eivätkä pojat ole koskaan nähneet mua alkoholin vaikutuksen alaisena. Jos olisin yksin, niin houkutus kipittää tänne olisi suuri, kotinsa lähellä sijaitsevaan Koski-Baariin haastateltavaksi tullut Dammert virnuilee.

Vähemmän tutummissa paikoissa Dammert on saanut tottua kummasteluun. Pahakseen hän ei pistä.

– Kaupassa usein luullaan, että olen poikien isoisä. Sanon vaan, että kyllä mä olen ihan heidän isänsä. Onhan tämä poikkeuksellista, muttei sentään poikkeavaa.

– Jotkut tutut kyllä julistivat mut idiootiksi, kun saivat kuulla, että minusta tulee uudestaan isä. Mutta onpahan nyt kaksi mukavaa ihmistä, jotka ovat saaneet elämän.

Suhde isyyteen on vanhemmalla iällä erilainen. Tanskassa syntynyt Jóhann ei saanut aikanaan isältään samaa huomiota kuin hänen pikkuvelipuolensa.

– Vois melkein sanoa, että silloin olin huonompi isä. Trendikästä olisi sanoa, että olisi pitänyt olla silloin enemmän läsnä tai jotain sellaista. Mutta mitä sitä katumaan. Ja hyvinhän poika on pärjännyt, ettei sikäli varsinaisesti harmita.

Itse perhettä perustava Jóhann Dammert, 30, on valmistunut hiljan journalistiksi ja tehnyt isänsä uusiin lapsiin liittyvän tv-dokumentinkin. Hänet tunnetaan myös Loke Deph -nimisenä rap-lyyrikkona.

Isoveli käy aika ajoin Siurossa kylässä. Yhteys Tanskasta Suomeen toimii myös Skypen kautta. Esikoisensa seikkailuja isä kertoo seuraavansa paljon myös internetistä.

– Nuorempana sitä oli itselläkin omia tavoitteita ja mielihaluja. Mutta tässä iässä aikaa lapsille on enemmän. Nyt sitä ottaa rennommin ja lähtee poikien kanssa rauhassa vaikka uimahalliin tai kirppikselle.

– Lapsista on vastuu, mutta se ei paina. Nyt sitä elää muita, ei itseään varten.

Pelkkää auvoa elämä ei toki ole. Nuorimmat pojat ovat ikätovereidensa tapaan kasvaneet älylaitteita näpräten.

– Usein riidellään peliajoista. Siinä mielessä tämä on ainakin erilaista. Rasittavaa, mutta välillä ihmeen piristävää!

Uusia lapsia Dammert ei puolisoineen kaavaillut, kun hynttyyt lyötiin yhteen.

– Tämä ei ollut suunniteltua, mutta tervetullutta. Ei ollut ajatustakaan, etteikö lapsia otettaisi vastaan, Dammert kertoo.

– Mutta kyllähän se mullisti omat suunnitelmani – nyt joudun olemaan talvet täällä!

Puoliksi ruotsinkieliseen perheeseen Äänekoskella syntyneellä, mutta Porvoossa kasvaneella Dammertilla on takanaan monipuolinen työura aina Pohjoismaiden neuvoston tiedottajan tehtävistä alkaen. Yrittäjänä Dammert on toiminut muun muassa kääntäjänä, toimittajana sekä silkkipainon ja pitopalvelun vetäjänä.

– Käännöstöitä olisin voinut tehdä missä tahansa. Ehdin jo viettämään talvia muun muassa Maltalla ja Mauritiuksella.

– Tällainen elämäntapa ei enää toimi. Vastuu lapsista on hirveän sitovaa ja se on otettava vastaan, vaikka inhoankin talvia: kylmää, märkää ja pimeää.

Mutta moni asia on Siurossa myös paremmin. Etenkin lasten kannalta.

– Kööpenhaminassa ei voinut jättää 7-vuotiasta yksin ulos. Siellä pyöri kaikenlaisia hörhöjä.

Dammert ja veljesten äiti eivät enää asu saman katon alla, mutta yhä samassa naapurustossa. Lapsista vanhemmat huolehtivat kuitenkin yhdessä, toisiaan kunnioittaen ja joustaen.

– Nyt minulla on välillä vapaus tehdä jotain spontaania, lähteä vaikka Tampereelle teatteriin. Vapaus ei kuitenkaan tarkoita holtittomuutta.

Eli lippuja Mauritiukselle ei ole tilattu.

Enempää lapsia ei Dammert enää aio tehdä.

– Linjat pistettiin poikki nuorimman lapsen syntymän jälkeen, Dammert paljastaa.