Tasan eivät käy onnen lahjat. Eikä syntyvyys.
Väestöennusteen mukaan nyt lähes 240 000 asukkaan Tampereen väkiluku kasvaa parinkymmenen seuraavan vuoden aikana lähes 25 000 henkilöllä eli yli kymmenen prosenttia. Kun mennään pätkä Pirkanmaata luoteeseen, tullaan Ylöjärvelle, jossa etumerkki on myös plus: 33 000 asukkaan päälle reilu tuhat lisää.
Mutta seuraavana vastaan tuleekin sitten jo niin sanottu syrjäseutu. Hämeenkyrön asukasluvun ennustetaan putoavan noin 10 500:sta alle 9 800:aan.
Vanhan maalaispitäjän väkiluku on ollut pitkään kasvussa. Nyt Suomi on kuitenkin asennossa, jossa trendi kääntyy miinukselle lähes kaikkialla.
– Onhan tämä kuolemaan päin. Kylillä se näkyy: hiljaista on, hämeenkyröläinen Juha Maja, 30, toteaa – mutta viittaa saman tien luoteissuunnassa seuraavaan kuntaan.
– Ikaalisissa ulkonaliikkumiskielto alkaa kuudelta eikä ihmisiä näy missään!
Väestöennusteen perusteella Maja tietää, mistä puhuu. Ikaalisissa asukasluku on putoamassa 6 900:sta tuhannella. Siis noin 15 prosentilla.
Koulunkäyntiavustajana työskentelevä Maja on tosin kantanut kortensa kekoon Hämeenkyrön asukasluvun puolesta. Kuukausi sitten Majan puoliso synnytti perheen esikoisen, tytön.
– Lapsenteko ei välttämättä ollut itsellä etusijalla, mutta nyt voi sanoa, että ok juttu. Kauniimpi osapuoli on sen sijaan ollut aina lapsiin päin.
– Minua on aina pelottanut, miten kuinka lapsen kanssa pärjää. Raha on ollut se päällimmäinen epävarmuuden aiheuttaja. Olen aina ollut kova stressaaja, ja välillä olen ollut pitkään työttömänäkin. Eikä nuo palkat ole nytkään niin isoja.
Juha Maja (oik.) on pienen vauvan isä, Juho Uotila ei tiedä, tuleeko hänestä isää koskaan.
Isomman perheen isäksi Maja ei usko tulevansa. Hänen kaverinsa Juho Uotila, 30, ei tiedä, tuleeko hänestä isää lainkaan. Epätietoisuudelle on yksinkertainen syy.
– Multa puuttuu se Juhan mainitsema kauniimpi osapuoli. Ja sen osapuolen kanssa pitää olla vakaa alusta, Uotila miettii.
Siskojen lasten kanssa touhuamisen ansiosta Uotilalla olisi kaveriaan paremmat pohjat isän rooliin. Se oikea vain puuttuu – kavereiden avusta huolimatta.
– Yksi jos toinenkin yrittää milloin ketäkin yhteen meikäläisen kanssa. Puhutaan vähintään, että nyt olisi tiedossa hyvä tapaus. Mutta vielä ei ole natsannut.
Katseita onkin jo suunnattu myös Hämeenkyröä kauemmaksi. Puualan yrityksessä vakityössä oleva Uotila liikkuu laajalla säteellä ja kertoo pitäneensä ”silmiä auki”.
Uotila arvioi, että saman ikäluokan hämeenkyröläisestä miespuolisesta kaveripiiristä noin 60 prosenttia on jo perheellisiä.
– Monen muunkin kuin Juhan kohdalla lapsi on tullut vähän puun takaa. Kaikista ei olisi ekana tullut mieleen isäksi ryhtyminen, Uotila naurahtaa.
– Ja kun köyhäkin on, niin miten tässä valtiossa lapsen maksat, pohtii Aleksi Mäkilä.
Muutamaa vuotta nuorempi Aleksi Mäkilä on oman kuvauksensa mukaan yksi niistä epätodennäköisimmistä isistä.
– En erityisesti halua lasta, en ole yrittänytkään. Mitään syytä ei ole, miksi haluaisin tai miksi en, Mäkilä, 26, pyörittelee.
– Pieniä suhteita on ollut, muttei mitään vakavampaa. En ole mitään seurustelijatyyppiä. Naimisiin en todennäköisesti koskaan mene. En oikein välitä sellaisesta.
Esimerkki omasta kaveripiiristä ei houkuta isyyteen.
– Yksi samanikäinen sai juuri lapsen, mutta eipä sitä enää missään näykään. Laitoin onnitteluviestin ja se kiitti. Sen koommin ei ole kuulunut mitään.
– Ei sitä oikein osaa ajatella itteään hoitamassa tai menemässä jonkun lapsen kanssa jossain. Mieluummin sitä menee omanikäisten kanssa. Ja kun köyhäkin on, niin miten tässä valtiossa lapsen maksat?
Paikallisen huoltoaseman kahviossa työskentelevä Mäkilä ei sulje isyyttä kokonaan pois. Samalla hän tietää, ettei sopivaa puolisoa hevin ainakaan Hämeenkyröstä löydy.
– Täällä naiset ovat joko liian vanhoja tai nuoria. Samanikäisiä vanhoja tuttuja ei oikein näy missään.
–Mieluummin sitä saa lapset nuorena, kun on vielä voimavaroja, pohtii Niina Helenius. Vieressä puoliso Aleksi Virtanen sekä perheen kuopus, sunnuntaina syntynyt tyttö.
Aleksi Virtanen, 24, tunnistaa kaimansa ongelman. Omien yläasteen koulukavereiden kohdalla jako on varsin selkeä.
– Melkein kaikki pojat ovat jääneet Hämeenkyröön, mutta aika moni tytöistä on muuttanut Tampereelle tai muualle, Virtanen summaa.
Virtanen kuuluu niihin, jotka eivät aio kotikuntaansa jättää. Tärkein syy lienee se, että hänellä on Hämeenkyrössä vakituinen työ rakennusalalla, puoliso ja kolme lasta. Nuorimmainen, tyttö, syntyi sunnuntaina.
– Jos saan itse päättää, en muuta täältä ikinä. Tämä on hyvä paikka asua.
Puoliso Nina Helenius, 27, synnytti pariskunnan esikoisen jo runsaat kolme vuotta sitten.
– Mieluummin sitä saa lapset nuorena, kun on vielä voimavaroja. Sitten kun lapset menevät kouluun, ehtii keskittymään työputkeen, myyjäksi kouluttautunut Helenius linjaa.
Helenius ja Virtanen eivät osaa tarkemmin arvioida, miksi niin moni valitsee perheettömyyden.
– Joillakin kavereilla on ollut omassa lapsuudessaan sellaista, etteivät he halua lisääntyä, Helenius kertoo.
– Ehkä ihmiset keskittyvät niin paljon omaan työhönsä. Lapsia ei ehditä tekemään tai niitä ei haluta. Ihmisiä on niin monenlaisia. Paha sanoa syytä, Virtanen pohtii.
