Sastamalan kurirehtori jyrähtää kiusaamisesta: kertoo keinot, joilla siihen on ”todella helppo puuttua”

Julkaistu:

Kovasta kurinpidostaan tunnetun rehtori Jari Anderssonin mukaan kiusaamiskeskustelu on polkenut vuosikausia paikallaan.
Ilta-Sanomat uutisoi viikko sitten väkivaltaisesti kiusatun oululaistytön äidin Facebookissa julkaisemasta kuvakaappauksesta. Ratkaisuksi esitettiin Ruotsissa käytössä olevaa järjestelmää, jossa kiusaaja siirretään toiseen kouluun. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n mukaan Suomessa prosessi on hallinnollisesti vaikea toteuttaa. Usein koulua joutuukin vaihtamaan kiusattu itse.

Sastamalan Sylvään koulun ”kurirehtori” Jari Andersson tyrmää keskustelun koulusiirroista osana varsinaista ongelmaa. Anderssonin mukaan ongelma ei katoa sillä, että kiusaajia kierrätetään oppilaitoksesta toiseen.

– Kiusaamiseen ilmiönä on todella helppo puuttua nollatoleranssilla. Jos koulun henkilökunta on yhtenevä, ei mitään lisäkoulutusta tarvita. Tarvitaan selkeää heinäntekojärkeä, Andersson jyrähtää.
Anderssonin mukaan opettajan toimivaltuuksia rajoittava lainsäädäntö ja julkisuuteen nousseet kanteet ovat istuttaneet koulun henkilökuntiin pelon kulttuurin. Ongelmiin ei uskalleta puuttua, ja ne ulkoistetaan poliisille tai sosiaaliviranomaisille.

Ruotsin mallissa ongelma siirtyisi koululta toiselle.

– Tämä on mennyt ihan sairaaksi. Katsotaan vain omaa toimialuetta, omia oikeuksia ja velvollisuuksia viranhaltijan näkökulmasta. Koulu on keskeinen osa lapsen maailmaa ja elämää. Jos auttaminen ei kuulu opettajan toimivaltaan, niin kuka sitten auttaa?

Lainsäädäntö vaikeuttaa myös kiusaajien määräaikaista erottamista

Kiusaajien määräaikaiset erottamiset ovat Anderssonin mukaan toimiva ratkaisu. Niiden toteuttaminen on kuitenkin nykyisellään vaikeaa. Aiemmin rehtorille kuulunut päätäntävalta on siirretty monihenkisille lautakunnille.

Vanhan järjestelmän palauttamista on vaatinut muun muassa OAJ.

– Nykyisellään prosessissa kestää viikkoja, vaikka lapsen maailmassa rangaistuksen pitäisi tapahtua heti. Monissa kunnissa lautakunnat kokoontuvat kerran parissa kuukaudessa. Ei lapsi tai teini-ikäinen ymmärrä, jos häntä rangaistaan teostaan jouluna tai tammikuussa, Andersson sanoo.

Koulumaailman ulkopuolisista puoluejäsenistä koostuvat lautakunnat ovat Anderssonin mukaan yhtä hämillään toimivaltuuksistaan kuin opettajat.

– Myös lautakuntien päätöksistä valitetaan, ja toimeenpanoja keskitetään. Lapsen maailmasta on tullut byrokraattista juristien temmellyskenttää. Olen usein sanonut, että seuraavaksi juristit tulevat hoitamaan kouluja kasvatustieteen ammattilaisten sijaan.

”Monelle aikuiselle kiusaaminen on alue, jolle ei halua astua.”

Pian 19 vuotta rehtorina työskennellyt Andersson katsoo, että julkinen keskustelu koulukiusaamisesta on polkenut vuosikausia paikallaan. Ratkaisu ei hänen mukaansa vaadi rakettitiedettä. Perinpohjainen keskustelu, sovittelu ja anteeksipyyntö kantavat pitkälle. Tarvittaessa perheet kutsutaan sovitteluihin mukaan.

– Pyrin työssäni jatkuvasti hoitamaan yhteisöä niin, että kaikki toimivat samojen pelisääntöjen mukaan. Kiusaaja saa ensin kirjoittaa oman näkemyksensä paperille. Sen jälkeen kiusattu kertoo omansa. Kumpikin tulee kuulluksi.

Kiusaaminen selittyy Anderssonin mukaan usein sillä, että sitä on sallittu. Puuttumista asiaan pelkäävät opettajien lisäksi vanhemmat. Sovitteluissa itketään ja kohdataan vieraan lapsen hätääntyneitä vanhempia. Monelle aikuiselle kiusaaminen on alue, jolle ei halua astua.

Andersson kehottaa aikuisia ensimmäiseksi kysymään kiusaajalta, miksi hän kiusaa.

– Osa lapsista ei ymmärrä, mikä on kiusaamista, tai mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Se vaatii opettamista, kasvattamista ja seuraamista. Se on ihan sitä samaa kuin lapsiperheen sisällä. Jos lapsi ei tee niin kuin sanotaan tai kiusaa sisaruksiaan, asiasta puhutaan. Käydään hetki jäähyllä. Sitten pyritään ymmärrykseen, Andersson sanoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt