Lomalta palannutta virkamiestä odotti työpöydällä kylmiä väreitä aiheuttanut kirje: ”Sopivan paikan tullen huomaatte pienen ’hyttysen’ piston”

Julkaistu:

1970-luvulla ajo-oikeuden menettänyt uhkasi virkamiestä kirjeitse tappavalla myrkyllä ja puhallusputkella. Lähettäjä vaati virkamiestä irtisanomaan itsensä.
Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut 63-vuotiaan tamperelaismiehen sakkoihin laittomasta uhkauksesta. Asianomistajana rikoksessa oli korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) esittelijäneuvos, jonka henkeä uhattiin heinäkuussa 2017 kirjeitse.

Uhkaus sinällään oli varsin poikkeuksellinen, mutta vielä erikoisemmaksi tapauksen tekivät sen taustat, jotka juontuvat aina 1970-luvulla myönnettyyn ajokorttiin saakka. Ajo-oikeutensa menettänyt ja sitä turhaan takaisin vaatinut tamperelaismies otti esittelijäneuvoksen silmätikukseen juuri KHO:n kielteisen päätöksen vuoksi.

Esittelijäneuvos oli saanut työpaikalleen KHO:hon pääkallokuvalla varustetun uhkauskirjeen, jonka allekirjoittajaksi oli merkitty ”Pietari manalasta”. Me-muodossa kirjoitetussa viestissä kerrottiin teititellen, miten esittelijäneuvoksen kaltainen ”perseennuolija” ja ”mätäpaise” poistetaan väestörekisteristä puhallusputkella ammuttavalla karfentaniili-myrkyllä.

– Sopivan paikan tullen huomaatte pienen ”hyttysen” piston, kirjeessä todettiin.


Uhkausta tehostettiin maininnalla, jonka mukaan esittelijäneuvoksen liikkeitä on tarkkailtu pitkään. Uhkaukseen liittyi myös vaatimus:

– Sanokaa itsenne irti työpaikastanne, koska sinne ette enään mene, koska Karfentaniini poistaa ”tahrat” yhteiskunnastamme.

Helsingin poliisilaitoksella uhkaus siirrettiin vakavan rikollisuuden tutkintayksikön tutkittavaksi. Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa kuoren sisällä olleista papereista otettiin useita näytteitä, joista yhdestä löytyi tunnistettava sormenjälki.

Vastaaja kiisti lähettäneensä kirjettä esittelijäneuvokselle, mutta oikeus piti sormenjälkeä riittävänä todisteena. Oikeus otti huomioon myös sen, että esittelijäneuvos oli käsittelijänä vastaajan KHO:lle tekemässä hakemuksessa, joka ei mennyt läpi.

Esittelijäneuvos kertoi oikeudessa vastaajan olleen häneen aiemmin puhelimitse yhteydessä. Tuolloin vastaaja kertoi asiansa käsittelyn kestäneen liian kauan. Lisäksi hän oli kuulostanut pettyneeltä ja hyökkäävältä.

Esitutkinnassa esittelijäneuvos kertoi lisäksi vastaajan kerran sanoneen, että hän voisi tulla käymään KHO:ssa.

Uhkauskirje oli ilmestynyt esittelijäneuvoksen työpöydälle hänen lomansa aikana. Kirjeen sisältö oli pelästyttänyt muun muassa vankiasioita käsittelevän virkamiehen. Hän piti uhkauksia vakavasti otettavina, joten hän vei asian myös korkeimman oikeuden tuolloisen presidentin Pekka Vihervuoren tietoon.

– Kirjeessä ei pelkästään uhkailtu, vaan jopa kerrottiin ihan tarkka toimintatapa, miten minut voisi toimittaa pois päiviltä. Kirje ei kyllä ollut kovin taidokkaasti tehty, sen voin sanoa, esittelijäneuvos totesi esikuulustelussa.

– Kyllä se (kirje) alkuvaiheessa aiheutti kylmiä väreitä, koska en ole aikaisemmin koskaan sellaista kokenut.

Vastaavat uhkailut ovat harvinaisia hallinto-oikeudessa.

– Tällaista ei ollut tapahtunut koskaan hänen virka-urallaan, oikeus kirjasi 30 vuotta virassa olleen esittelijäneuvoksen kertoneen.

Asia, josta tamperelaismies KHO:hon valitti, oli vielä vanhempaa perua. Kaikki alkoi vuonna 1973, kun Tampereen poliisilaitos myönsi ja luovutti ajokortin tuolloin 17-vuotiaalle miehelle. Ajokortin oli määrä olla voimassa vuoden 2025 loppupuolelle saakka.

Mies kertoi hukanneensa ajokorttinsa vuonna 2009 muuton yhteydessä. Kaksoiskappaletta kortilleen mies haki kuitenkin vasta helmikuussa 2013.

Uutta korttia miehelle ei kuitenkaan myönnetty, koska ajoneuvoliikennerekisteristä löytyi tieto, jonka mukaan Lappeenrannan poliisilaitos oli peruuttanut vastaajan ajo-oikeuden vuonna 1979.

Kun ajokorttiasiaa käsiteltiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa, vastaaja kertoi, ettei hän ollut koskaan edes kuullut ajo-oikeutensa peruuttamisesta. Hän vaati päätöksen peruuttamista myös siksi, ettei hänelle oltu aikanaan varattu oikeutta antaa selvitystä seikoista, jotka liittyivät ajo-oikeuden peruuttamiseen.

Syitä 40 vuoden takaiseen ratkaisuun ei jälkikäteen löytynyt mistään. Tapaukseen liittyneet asiakirjat oli hävitetty vuonna 1986 tuolloin voimassa olleen arkistomuodostussuunnitelman mukaisesti.

– Sitä, kuka kyseisen peruutuspäätöksen on tehnyt, ei tiedetä, ja ilmeistä on, ettei kyseinen virkamies ole enää poliisin palveluksessa, KHO kirjasi ratkaisuunsa.

Vastaaja katsoi, että ajo-oikeuden peruuttamisessa vuonna 1979 on tapahtunut virhe. Vastaajan itsensä mukaan hän ei syyllistynyt tuona vuonna mihinkään liikennerikoksiin tai -rikkomuksiin eikä hänen terveydentilassaan ollut mitään moitittavaa.

Mies korosti myös sitä, että Lappeenrannan poliisilaitoksen arkistoluettelosta löytyneessä merkinnässä oli virhe. Merkinnän mukaan henkilön, jolta ajo-oikeus peruutettiin, toinen etunimi oli Vilho. Vastaajan toinen etunimi on Viljo.

– Kansalaisen oikeusturvan kannalta on sietämätöntä, että hän ei ole yli 30 vuoteen ollut tietoinen itseään olennaisesti koskevasta hallinnollisesta päätöksestä, eikä tämän jälkeenkään voi saada selville, mihin päätös perustuu, miehen KHO:lle osoittamassa hakemuksessa todetaan.

Mikään ei auttanut. Aluksi hallinto-oikeus katsoi, että Lappeenrannan poliisilaitoksen päätös oli pätevä. Lopulta myös KHO totesi, ettei asiassa ole esitetty sellaisia erittäin painavia syitä, jotta vastaajan hakemukseen voitaisiin suostua.

KHO antoi ratkaisunsa lokakuussa 2016 eli noin yhdeksän kuukautta ennen kuin uhkauskirje päätyi esittelijäneuvoksen työpöydälle Helsinkiin.

Poliisin kuulusteluissa vastaaja korosti lähettäneensä esittelijäneuvokselle vain käsiteltävään asiaan liittyviä kirjeitä, jotka sisältävät vain ”järkeenkäypiä lakipohjaisia asioita”. Hän mainitsi myös olleensa tyytyväinen esittelijäneuvoksen työhön ja pitävänsä ”koko hommaa” naurettavana.


Käräjäoikeus ei pitänyt laitonta uhkausta lainkaan naurettavana.

– Käräjäoikeus toteaa, että kenenkään työnkuvaan tai työhön muutoinkaan ei liity velvollisuutta sietää uhkauksia, ratkaisussa todetaan.

Koska vastaajaa ei ole rekisteröity rikoksista, sakkojen katsottiin riittävän rangaistukseksi. Miehelle määrättiin 40 päiväsakkoa, joista tuli maksettavaa 320 euroa. Lisäksi hänen on maksettava 80 euron rikosuhrimaksu ja 36 euron todistelukustannukset. Miehen asianajajan noin 850 euron palkkio meni valtion piikkiin.

Esittelijäneuvoksella ei ollut korvausvaatimuksia.