Tunnistatko ”kesäkuskin”? Arvaamattomuus liikenteessä aiheuttaa tuskaa ammattilaisille – ”Ei olisi kiva ajaa kenenkään päälle”

Julkaistu: , Päivitetty:

Bensatankkien tyhjeneminen tien päällä tuo työkeikkoja taksiyrittäjälle etenkin kesäisin. Alinopeus ottaa pattiin kuorma-autoilijaa, mutta aina voi kääntyä kahveelle.
Monta vaaraa onpi eessä – ja kesällä erilaisia kuin talvella. Ammattikuskit sen ainakin tietävät.

Taksiyrittäjä Perttu Peltoniemi, 39, ja kuorma-autoilija Mikko Mikkola, 50, ovat tien päällä läpi vuoden. Molemmat toivovat saavansa tehdä työtä turvallisissa olosuhteissa.

– Ei olis kiva ajaa kenenkään päälle, Peltoniemi kiteyttää.

Mutta riski on olemassa aina. Yksi riski ovat kesällä liikennevirrasta erottuvat kuskit, joita Peltoniemi kutsuu ”vähän ajaviksi”, Mikkola ”kesäkuljettajiksi”. Kyseisen heimon edustajat tunnistaa yleensä vasta viime hetkillä.

– Yhtäkkiä huomataan, että tuostahan mun piti kääntyä ja lyödään jarrut kiinni, Mikkola kuvaa kesäkuskien aiheuttamia äkillisiä vaaran paikkoja.

– Talvella autoilijoilla on yleensä määränpää, mutta kesällä kuskit saavat ahaa-elämyksiä. Täytyy varansa pitää, että saa itsekin topattua ajoissa. Ei sitä päällepäin huomaa, millainen kuski autossa on.


Peltoniemi nostaa esiin saman ongelman.

– On paljon kuskeja, jotka ajavat vain kesällä. Ja paljon autoja, joilla ajetaan vain kesällä, Peltokangas tiivistää.

Oletettavasti monet lähinnä vain kesäisin rattiin tarttuvat autoilijat ovat vanhempaa väkeä.

– Suurin ongelma on se, kun tullaan moottoritien liittymästä liian hitaasti. Vauhtia pitää olla riittävästi, että päästään sujuvasti mukaan liikennevirtaan, Peltokangas toivoo.

– Mutta tällaisten kuskien kanssa täytyy vain yrittää tulla toimeen. Pitää yrittää lukea, mitä muut aikovat tehdä.


Ehkä vielä vaarallisempaa kesäisessä liikenteessä on monien ajotapa tietyömaiden kohdalla. Peltokangas ei kadehdi työtä kaahareiden keskellä.

– Autoilijoiden pitäisi kunnioittaa nopeusrajoituksia ja ymmärtää vaara. Surullisen usein näkee asvalttityömaita, joiden kohdalla päästetään menemään kovaa vauhtia jopa puolen metrin päästä työmiehestä.

Mikkola tunnistaa ongelman, sillä hän kuljettaa kesäisin usein maa-ainesta rakennettaville tieosuuksille.

– Kaikilla tuntuu olevan hirveä kiire työmaiden kohdalla. Ängetään sekaan, ja mitä isompi tie, sitä kovemmaksi vauhti kiihtyy.

Ylipäätään Mikkola on huolissaan kovista ajonopeuksista.

– Se laji ei kuole sukupuuttoon, Mikkola vakuuttaa.

 

Välillä ottaa pattiin, mutta ei auta kuin puristaa rattia. Tai sitten mennä kahveelle vaan odottamaan, että hitaasti ajava ehtii kauas.

Ja kuorma-autoilijoiden kiusaksi kesäisinkin riittää kuskeja, jotka menevät ”alinopeutta”. Isolla kalustolla kun harvoin pystyy hitaampaa ajoneuvoa ohittamaan.

– Välillä ottaa pattiin, mutta ei auta kuin puristaa rattia. Tai sitten mennä kahveelle vaan odottamaan, että hitaasti ajava ehtii kauas.

Taksikuskilla on puolestaan enemmän huomauttamista motoristien käytöksestä.

– Prätkän kohdalla pitää muistaa, että ihan perässä ei voi ajaa. Ne pysähtyvät nopeasti eikä niihin voi luottaa. Moottoripyöräilijöiden pitäisi kertoa aikeistaan paremmin, Peltoniemi toivoo.

Peltoniemi ajaa itsekin moottoripyörällä. Hän tietää hyvin, että kaksipyöräisen vauhdin arvioiminen voi olla vaikeaa, sillä kauempaa ei välttämättä näe, tullaanko mopolla vai tehokkaalla moottoripyörällä.

 

Polkupyöräilijät luulevat usein, että he ovat oikeassa. Sitä he eivät välttämättä aina ole.

Enemmän maanteillä työtään tekevällä Mikkolalla ei ole isommin ongelmia kevyen liikenteen kanssa. Toive on toki, että jalankulkijoille ja polkupyörille rakennettaisiin lisää omia väyliä. Peltoniemi saa sen sijaan sompailla paljolti taajamissa – ja olla jatkuvasti varuillaan kulman takaa syöksähtelevien potkulautojen ja polkupyörien kanssa.

– Polkupyöräilijät luulevat usein, että he ovat oikeassa. Sitä he eivät välttämättä aina ole, Peltoniemi muotoilee sanansa.

– Potkulaudat ovat tuoneet oman mausteensa liikenteeseen valtaamalla kevyen liikenteen väyliä. Varmaan kivoja pelejä, voisin itsekin kokeilla. Usein ne laudat vaan jätetään aika haastaviin paikkoihin autoilijoidenkin kannalta.

Peltoniemi ajaa työkseen vuodessa 120–130 000 kilometriä.

Oma lukunsa ovat autoilijat, jotka lähtevät tien päälle kehnosti ylläpidetyllä pelillä. Bensan loppumisen, renkaiden tyhjenemisen, akun hyytymisen tai jonkun muun syyn vuoksi tien varteen hyytyneet autot ovat Peltoniemen mukaan nimenomaan kesäinen ilmiö.

– Kesäisin saamme kerran viikossa viedä bensaa moottoritien varteen. Jännää, ettei tällaista tapahdu koskaan pakkaskelillä. Nämä autot ovat yleensä iäkkäitä. Uuteen Mersuun ei ole tarvinnut bensaa viedä, Peltoniemi kertoo.

Mikä sinua ärsyttää eniten kesäliikenteessä? Kerro kokemuksistasi alla olevassa kommenttikentässä tai lähetä meille kuva tai tarina osoitteeseen uutiset@iltasanomat.fi tai tällä lomakkeella.

Juttua päivitetty klo 21.50: Juttussa on haastateltu Perttu Peltoniemeä, ei Perttu Peltokangasta.

Nämä viisi asiaa ihmetyttävät kesäliikenteessä

1. Hurja vauhti tietyömailla

2. Kesäkuskien haparoiva ajo

3. Autojen kehno kunto

4. Moottoripyöräilijöiden yllätysliikkeet

5. Kulman takaa ilmestyvät potkulaudat ja polkupyörät

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt