Tamperelainen professorilegenda esitti viimeisen toiveensa hieman ennen kuolemaa – TTT:ssä Churchilliä esittänyt vävypoika teki, mitä piti

rac

Julkaistu:

Koomikkona tunnettu Ilkka A. Jokinen vakavoitui sosiaalipsykologian uranuurtajan, Antti Eskolan, tekstin äärellä. Appiukon kaksi viimeistä kirjaa on nyt julkaistu äänikirjoina.
– Appiukkoni sai elää hienon elämän, näyttelijä Ilkka A. Jokinen kertoo viime syksynä kuolleesta Antti Eskolasta, Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professorista.

Eskola (1934–2018) on tuttu nimi lukemattomille suomalaisille. Hänen sosiaalipsykologiaa ja sosiologiaa käsitelleet alan suomalaiset merkkiteoksensa ovat kuluneet opiskelijoiden käsissä vuosikymmeniä.

Eläköidyttyään Eskola jäi vapaaksi kirjailijaksi. Viimeisinä vuosinaan hän kirjoitti kaksi vanhuuden merkityksellisyyttä käsittelevää teosta, joista jälkimmäinen (Vanhanakin voi ajatella. Vastapaino, 2019) julkaistiin postuumisti.

– Antti sai sen valmiiksi vain viikko ennen kuolemaansa, Jokinen kertoo.

Kolme vuotta aikaisemmin Vastapaino julkaisi Eskolan edellisen teoksen, jonka nimi on ytimekkäästi Vanhuus.

Kustantamo pyysi kirjailijaa itseään lukemaan viimeisimmät teoksensa äänikirjoiksi. Eskola kieltäytyi ja ehdotti tilalle vävypoikaansa Jokista, jolle kyseessä oli käytännössä professorilegendan viimeinen toive. Väkevä sellainen.

– Antti välitti toiveen tai paremminkin käskyn tyttärensä kautta. Olin erittäin otettu ja liikuttunut. Kyseiset kirjat ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen.


Hiljainen ja pohdiskeleva Eskola oli päällisin puolin ihmisenä hyvin erilainen kuin enemmän koomisista rooleistaan kuten Tampereenkiälisistä uutisista tuttu Jokinen. Pinnan alla kaksikolla oli kuitenkin paljon yhteistä.

– Maailmankatsomuksemme oli yhteinen. Opin vuosien myötä myös ymmärtämään hänen älykästä huumoriaan.

Vastapainossa Eskolan ehdotus ei heti herättänyt innostusta, sillä Jokisen eväitä selvitä vakavaksi katsotusta tehtävästä epäiltiin.

– Antti sanoi heille, että on Ilkka näytellyt Winston Churchilliäkin, Jokinen kertoo.

Totta. Jokisella oli kuuluisan englantilaispoliitikon rooli Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 2014 ensi-iltansa saaneessa Kuninkaan puhe -näytelmässä.


60-vuotias Jokinen perehtyi itse Eskolan merkkiteoksiin 1980-luvun taitteessa nuorena opiskelijana. Henkilökohtaisesti Eskola tuli tutuksi vasta 2000-luvun puolella, kun Jokinen alkoi seurustella professorin tyttären kanssa.

– Kun tapasimme ensimmäisen kerran, siteerasin Väinö Linnan kirjaa Täällä pohjantähden alla. Se teki vaikutuksen, Jokinen muistelee nauraen.

– Roolijakomme oli selvä: Antti kirjoitti, minä hölötin.

Eskola kuoli viime vuoden syyskuussa sydänpysähdykseen 84-vuotiaana. Ikä ja vanhuuden vaivat olivat hidastaneet Tammelan torin tuntumassa asuneen Eskolan vauhtia, mutta ei elämäniloa.

– Antti oli urjalalaisen torppariperheen poika. Viimeiseen saakka hän kävi torilla ja Tammelan Voima -ravintolassa tapaamassa tuttujaan. Viimeisenä iltanaan hän oli vielä Tampereen yliopiston lukuvuoden avajaisissa. Antin jättämä viestikapula on nyt muilla, Jokinen kertoo.

Eskolan viimeisiksi jääneistä kirjoista Vanhuus kertoo vanhuudesta omakohtaisesti ja tutkijan silmin. Antti Eskolalle lähetettiin laajan lukijakunnan saaneen kirjan tiimoilta yli 500 lukijakirjettä, joita hän käytti osaltaan pohjana viimeiseksi jääneessä kirjassaan Vanhanakin voi ajatella. Tässä kirjassaan hän pohtii elämän ja tunnetilojen merkitystä. Eskola puntaroi samalla kirjassa rohkeasti satavuotiasta Suomea ja sen yhteiskuntaa.

Ensi syksynä Eskola on itse kirjan aiheena, sillä ilmestymässä on Pertti Alasuutarin ja kumppaneiden toimittama kirja Antti Eskola – Intellektuellin muotokuva.