Hasan, 21, tuli Suomeen 17-vuotiaana, oppi kielen poikkeuksellisen nopeasti ja suoritti peruskoulun puolessa vuodessa – torstaina postissa odotti kirje, joka päätti 4 vuoden piinan

Julkaistu:

Lukiota käyvä Hasan Khademi, 21, on onnellinen turvapaikastaan. Lahjakas afgaaninuori suree kuitenkin monen ystävänsä kohtaloa.
Kun Hasan Khademi saapui 17-vuotiaana Suomeen, hän ei tiennyt juuri mistään mitään.

– Tiesin, että jossain on Eurooppa, jossain Amerikka, jossain Afrikka. Tulin vaan tänne muiden mukana, Khademi kertoo.

Oli vuoden 2015 valtava pakolaisaalto. Khademi on yksi Suomeen tulleista.

Köyhän ja vainotun nuoren elämä on Khademin mukaan Afganistanissa ja monessa muussakin Lähi-idän maassa näköalatonta.

– Meidän yhteiskunnassamme opiskelu ei merkitse mitään. Voit menestyä vain, jos sinulla on suhteita tai rahaa.

Opiskelu on monelle käsitteenäkin varsin erilainen kuin Suomessa. Khademilla oli tullessaan takana vain kaksi kouluvuotta, oppiaineina Koraani ja äidinkieli dari. Muista kielistä, saati esimerkiksi matematiikasta Khademilla ei ollut havaintoakaan.

Itä-Karjalan kansanopistossa Savonlinnassa Khademille avautui uusi maailma. Opiskelu kiinnosti ja suomen kieli tarttui poikkeuksellisen nopeasti. Pian hän kuuli ensi kertaa sellaisestakin asiasta kuin lukio.

Samoihin aikoihin Khademin ensimmäinen turvapaikkahakemus hylättiin. Hän kuitenkin halusi lukioon ja löysi netin kautta Kalevan lukion Tampereella. Peruskoulun puolessa vuodessa suorittanut nuorukainen sai paikan, mutta paikallisessa vastaanottokeskuksessa ei ollut tilaa.

– Ajattelin, että marraskuussa on vielä lämmin, joten voin nukkua sinne saakka Sorsapuistossa, Khademi muistelee.

IS kertoi jo viime vuoden huhtikuussa Hasanin poikkeuksellisesta koulumenestyksestä ja siitä, että häntä uhkaa palautus Afganistaniin.
Päättäväisyydellään ja hyvällä käytöksellään Khademi oli tehnyt kuitenkin vaikutuksen niin moniin, että ovet avautuivat, siis ihan kirjaimellisestikin. Lukion opettajatkin oppivat pian tulokkaan tarinan ja halusivat auttaa.


Khademin kohtalo alkoi kuitenkin hiljalleen pelottaa niin nuorukaista itseään kuin kaikkia muitakin. Moni hänen ystävänsä sai kielteisen päätöksen. Khademin eteen paljon tehneet opettajat valmistautuivat jo luopumaan koulunsa ilopilleristä.

– Usko alkoi hiipua loppumetreillä, kuvataidetta opettava Sari Heikkilä myöntää.

Kunnes kiirastorstaina Khademi sai kuulla, että postissa odottaa kirje.

– Mikä se on? Mikä se on? Mikä se on, Khademi pohti kuumeisesti matkalla postiin.

Lähettäjäksi paljastui maahanmuuttovirasto eli Migri.

– Avasin kirjeen. Siinä sanottiin, että tervetuloa Suomeen. Posti oli vähän myöhässä, Khademi nauraa neljän maassa vietetyn vuoden jälkeen.

Kirjeen ohjeet eivät niinkään naurattaneet.

– Hanki itsellesi puhelin, johon voit ladata sovelluksia. Hanki asunto. Mene suomen kielen kurssille, Khademi luettelee selvällä suomella.

Khademi tietää edustavansa maahanmuuttajien sitä ääripäätä, joka on sopeutunut uuteen ympäristöön erinomaisesti. Hän tietää paljon myös turvapaikan hakemiseen liittyvistä ongelmista. Ja niistä hän haluaa myös puhua.

Esille Khamedi nostaa etenkin turvapaikanhakijan ja Migrin välisen keskusteluyhteyden. Tai sen puutteen.

Viimeisimmän todistuksen järjestelmän kankeudesta Khademi sai, kun posti toi päätöksen turvapaikasta.

– Kävin Migrissä maaliskuun alussa. Päätös oli tehty kolme päivää sen jälkeen, mutta minä sain tietää ratkaisusta vasta kiirastorstaina, melkein puolitoista kuukautta myöhemmin, Khademi ihmettelee.

 

Toivon vain, että menetelmät muuttuisivat niin, että ihmiset ymmärtäisivät oikeasti toisiaan, että yhteydenpito olisi helppoa.

Isompi ongelma on kuitenkin se, ettei ummikkona maahan tullut turvapaikanhakija osaa toimia lakikieltä puhuvien virkamiesten kanssa.

– Tiedon välittäminen Migrille on niin vaikeaa. Ei ole postilaatikkoa, mihin laittaa tietoa, jos oma tilanne muuttuu. Tarvitaan ajanvaraus, tulkki ja asian käsittely.

– Ilman kielitaitoa asioiden hoitaminen ei ole mitenkään mahdollista, sillä väärinkäsityksiä on niin paljon.

Yksi harvemmin esiin nostettu ongelma liittyy tapakulttuuriin, vaatimukseen kohteliaisuudesta.

– Turvapaikanhakijalta kysytään, oletko tyytyväinen tulkkiin. Mutta meidän kulttuurissa ei voi sanoa olevansa tyytymätön, jos tulkki on huono.

Eli mieluummin kärsitään itse kuin aiheutetaan pahaa mieltä toiselle.

Suomalaistuneen miehen asemaa kahden kulttuurin ymmärtäjänä moni voi vaikka kadehtia. Tähän Khademi ei lähde.

– Tämä tilanne on rankka. Tietoisuus lisää tuskaa, hän korostaa.

– Toivon vain, että menetelmät muuttuisivat niin, että ihmiset ymmärtäisivät oikeasti toisiaan, että yhteydenpito olisi helppoa.

Tarkemmin ottaen Khademi haluaisi olla itse tekemässä muutosta.

– Olen valmis edistämään tätä prosessia. Jos pystyisin, niin auttaisin.

Khademilla riittää ajatuksia siitä, miten turvapaikanhakijat saataisiin paremmin osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Innostaminen opiskeluun ja itsensä kehittämiseen on se tärkein.

– Nyt odotellaan vuosia, tuleeko karkotus vai saako jäädä maahan. Sitten kielikurssilla opetetaan, että tässä on pöytä ja tässä on sohva. Sitten laitetaan ammattikouluun, jotta voi mennä heti kokiksi tai bussikuskiksi, Khademi kärjistää.

Khademi myöntää olevansa muuttunut mies. Liberaalin länsimaiset ajatukset naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ovat hänelle tärkeitä.

Jonain päivänä hän voi olla vaikkapa kansanedustaja.

– Toivon, että saan opiskeltua jonkun hyvän ammatin ja voin auttaa muita, että musta tulis joku vaikuttaja.

Hasanin saamasta turvapaikasta kertoi ensimmäisenä Yle.

Juttua päivitetty klo 9.50: Lisätty tieto, että asiasta kertoi ensimmäisenä Yle.