Kaverin murjaisema vitsi muutti insinööri-Johannan koko elämän – harva arvaisi mitä minibussin uumenista löytyy

Julkaistu:

Logistiikkainsinööri Johanna Vilpas hylkäsi turvallisen päivätyönsä ja ryhtyi pitämään varsin yllättävää pyörien päällä kulkevaa kauppaa.
Joskus koko elämä voi mullistua pienen, viattoman vitsin seurauksena.

Kuivaniemeltä kotoisin oleva Johanna Vilpas oli valmistunut Jyväskylän yliopistosta logistiikkainsinööriksi ja muuttanut työn perässä Tampereelle. Rempseän naisen arki rullasi varsin miehisessä maailmassa erikoiskuljetusreittejä suunnitellessa ja erikoiskuljetuslupia myöntäessä. Hän eteni työnjohtajaksi ja alkoi itsekin ajaa välillä erikoiskuljetuksia.

– Yksi päivä tajusin, etten tuntenut Tampereelta ketään, jonka kanssa voisin jutella naistenjuttuja, Johanna muistelee.

– Ystäväni Jyväskylästä heitti vitsin, että ala myymään rintsikoita – siinähän sitä naisiin tutustuu!


Nyt Johanna on työskennellyt oululaisen alusvaateyrityksen jälleenmyyjänä yhdeksän vuotta ja on yksi yrityksen kovimmista myyntitykeistä.

Kolme viime vuotta Johanna on tehnyt töitä pyörien päällä, sillä perinteisten koti­esittelyiden sijaan hän myy tuotteita varta vasten kustomoidusta autostaan.

– Tämä autoideakin lähti vitsistä, että pitäisikö rakentaa Evelace-bussi, mutta nyt se on tehnyt minusta minut ja erottaa kaikista muista myyjistä – ja helpottaa työtäni jäätävän paljon, kun ei tarvitse kanniskella tuotteita edestakaisin ja pystyttää ja purkaa esittelyitä.


Paitsi että Johannan auto on asiakkaiden luo kurvaava alusvaatekauppa, se on myös liikkuva toimisto ja reissukoti, jossa Johanna tarvittaessa yöpyy lokoisasti parisängyssä. Edelleen Johanna nostaa välillä autonsa katolla olevat keltaiset kyltit pystyyn ja ajaa erikoiskuljetuskeikkoja – ihan vain vastapainoksi hepenebisnekselle.

Mutta miten ihmeessä logistiikkainsinööristä, jolla ei ollut lainkaan myyntikokemusta, tuli menestyvä alusvaatemyyjä?

– Minulla oli aikanaan, kymmenen vuoden ajan, tapana kulkea liftaamalla. Silloin oli pakko oppia puhumaan ihmisten kanssa. Nytkin joka kerta ikään kuin liftaan asiakkaideni kyytiin, Johanna paljastaa salaisuutensa.

Alku alusvaatekauppiaana ei kuitenkaan ollut helppoa. Johanna muistaa edelleen sen järkytyksen, kun hän sai kotiinsa ensimmäisen lastin rintaliivejä.

– Istuin lattialla alusvaatemeren ympäröimänä ja itkin: rintsikat oli pakattu kooditettuihin pusseihin ja tuntui, kuin yrittäisin lukea japania.

Ensimmäiselle myyntikeikalleen Johanna lähti silloisen tukkupäällikön kanssa tämän mallistolla. Hän muistaa lähinnä valtavan hämmennyksen, kun yhtäkkiä ryhmä naisia heidän ympärillään riisuutui eikä hänellä ollut oikein mitään käsitystä, mitä pitäisi tehdä.

– Minulla ei ole montaakaan selvää muistikuvaa siitä päivästä, Johanna nauraa.


– Oikeastaan ensimmäinen puoli vuotta meni ihan sumussa, tuntui etten tajunnut mitään! Pian huomasin, että haluan keskittyä myyntitapahtumassa yhteen ihmiseen kerrallaan, vain hänen eleisiinsä ja tuntemuksiinsa.

Työtä pelkäämätön Johanna teki aluksi alusvaatemyyntityötä sen verran, mitä hänelle jäi aikaa päivätyöltään ja öisin, iltaisin ja aamuisin ajamiltaan erikoiskuljetuskeikoilta.

Pidemmän päälle kuvio alkoi käydä ylivoimaiseksi. Johanna ajatteli pitää töistä välivuoden ja panostaa myyntityöhön. Hän teki ahkerasti kotiesittelyitä ja perusti pienen kotiputiikinkin – kunnes kolme vuotta sitten hankki oman ”Evelace-bussinsa”.

– Kaikki meni lopulta todella luontevasti. En koskaan tehnyt päätöstä uranvaihdosta – yhtäkkiä vaan huomasin olevani Suomen parhaimmistoa!

Puheliaalla ja hersyvällä Johannalla riittää tarina kerrottavaksi lähes joka tilanteeseen. Kuten esimerkiksi siihen, mikä juuri alusvaatemyyntityössä sai hänet hylkäämään tutun ja turvallisen logistiikkainsinöörin uran. Tarina lähtee Intiasta.

– Olin siellä joskus reissussa, ja matkustin junalla paikallisessa ykkösluokassa. Joka aamu siellä eräs tyyppi keräsi kaikki junan viltit ja viikkasi ne – ja hymyili koko ajan. Hän arvosti omaa työtään: jok’ikisen viltin hän viikkasi samalla innolla ja ilolla. Ajattelin, että sillä ei ole mitään merkitystä, mitä tekee työkseen, kunhan sitä tekee tuollaisella asenteella, Johanna kertoo.

– Voisin siis nytkin tehdä jotain muuta, mutta valitsin tämän työn ja teen tämän niin hyvin voin voin. Nyt minulla on yli 3 700 asiakasta, joiden elämään ja arkeen koen tuovani jotain hyvää: ensihoitajan työpäivä on parempi, kun mä olen hoitanut oman työni hyvin.

Mutta tiedättehän sanonnan: nainen voi lähteä insinöörin hommista mutta insinööriys ei ikinä lähde naisesta:

– Oletteko kuulleet vastaavuuskoosta? Johanna kysyy ja alkaa selittää juurta jaksain periaatetta, kuinka esimerkiksi koon 70C rintaliivien kuppi vastaa kuppia koossa 75B.

– Olen translitteroinut tämän asiakkaille omaksi kuppikokokieleksi, esimerkiksi 75D on aina kuppikoko 7. Olen lisäksi laputtanut tuotteeni värikoodeilla eli näen yhdellä silmäyksellä, mitä kokoja rekissä on. Tämä olisi muuten kaikille paljon helpompi systeemi: sitä voisi kertoa olevansa esimerkiksi kokoa pinkki, Johanna nauraa.

Johannalla on tietenkin myös tarkat ja pitkälle viedyt omat taulukot asiakkaistaan ja tuotteistaan, joten hän pystyy hetkessä ehdottamaan asiakkaalle uusia ja täsmälleen sopia rintaliivejä – asiakkaan lempiväreissä.


– Kun on jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä, insinööri kaipaa exceliään: mulla on oltava hetkiä, ettei kukaan tarvitse tätä mun puheliasta puolta, Johanna myöntää.

”Vapaapäivät” kuluvatkin herkästi toimistohommissa taulukoiden ja tilausten parissa, loman pitämistä hänen on pitänyt ihan opetella.

Pian edessä on kuitenkin ihan lakisääteinen, pidempi tauko työstä, sillä 36-vuo­tiaalle Johannalle ja hänen avopuolisolleen syntyy esikoinen heinäkuussa. Pariskunta rakentaa parhaillaan omaa kotia Ylöjärven Viljakkalaan pienelle perheelleen.

– Aion kyllä pitää kunnon äitiysloman. Tämän ikäisenä se voi jäädä ainoaksi, joten olisi hölmöä pilata sitä muutaman liivin takia, Johanna sanoo.

– Ja tekee ihan hyvää tehdä välillä jotain ihan muuta. Vaikka lomaa se tuskin on, jos lapsi on yhtään kuten minä: opin kahdeksankuukautisena puhumaan enkä ole ollut hiljaa sen jälkeen!

Rintaliivibussista kertoi ensin Yle.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt