– Kyllä meilläkin häirintää ja ahdistelua on. Kun on tapahtumia, jossa on alkoholia ja enemmistö miehiä, sitä esiintyy.
Näin toteaa tuoreeltaan perustetun Women in Games Finland (WiGFi) -yhdistyksen hallituksen jäsen ja viestinnästä vastaava Jenni Ahlapuro. Nykyisin viestintäkonsulttina työskentelevällä Ahlapurolla on työhistoriaa niin pelitoimittajana, viestintäjohtajana kuin yhteisömanagerina.
Runsaan 1100 jäsenen Facebook -ryhmästä tuli yhdistys 21. toukokuuta. Perustaminen ei sujunut silti kitkatta, sillä muun muassa yhdistyksen nimestä väännettiin kovasti. Yhdistyksen ei nimittäin ole tarkoitus edustaa pelkkiä naisia. Sen agenda on monimuotisuuden lisääminen, mihin liittyy sukupuolen lisäksi muun muassa etnisyys, ikä, esteellisyys ja seksuaalinen suuntautuminen.
Vaikka peliala on Suomessa nuorekas ja liberaali, perustajat vakuuttavat yhdistyksen olevan tarpeellinen. Alasta kiinnostuneita naisia olisi paljon, mutta työvoimapulasta huolimatta kaikkien töihin pääseminen ei ole itsestäänselvyys.
– Pelialalla on paljon piilotyöpaikkoja. Palkataan tuttuja, kun verkostot ovat homogeenisiä. Alan tapahtumissa on usein all male panel, Ahlapuro jatkaa.
WiGFi-yhdistyksen tehtävänä on tuoda naisten lisäksi esille ulkomailta tulleiden ja monimuotoisten pelintekijöiden asiaa.
”On paljon firmoja, jotka sanovat tukevansa diversiteettiä, mutta siellä on 50 samanlaista mikkoa.
– Usein kysymys on siitä, ettei asioita tulla ajatelleeksi. On paljon firmoja, jotka sanovat tukevansa diversiteettiä, mutta siellä on 50 samanlaista mikkoa.
Väitteet saavat tukea pelinkehittäjien kattojärjestö IGDA:n luvuista. Vuonna 2017 tehdyn selvityksen (pdf) mukaan pelialalla 74 prosenttia on miehiä ja suurin osa valkoisia.
– Ei ole tarpeeksi valkoisia heteroukkeleita täyttämään kaikkia paikkoja, kun ala kasvaa ja esports-puolikin vetää niin hyvin, Ahlapuro sanoo.
Samaan aikaan esportsissa nähdään kaikuja hyvinkin ummehtuneesta maailmasta.
Women in Gamesin puheenjohtaja, pelistudio Secret Exitillä operatiivisena johtajana työskentelevän Taina Myöhäsen mukaan yhdistykselle on tarvetta, sillä ala on nuori ja siihen pystyy vielä vaikuttamaan.
Pelialan sisällä vallitsee yhä tietty työnjako. Naiset markkinoivat ja tekevät grafiikkaa, muut hommat ovat miesten käsissä. Tyttöjä ei edelleenkään kannusteta koodaamaan riittävästi, vaikka monissa paikoissa on tyttöjen aktivoitumista tukevia hankkeita.
Pelialalla on valtava työvoimapula, ja myös ulkomaista työvoimaa tarvitaan. Jotta muuttajat jäisivät, pitää heidän tuntea olonsa kotoisaksi.
– Ei se toimi siten, että nyt hei saunaan ja vaatteet pois, Myöhänen sanoo.
Yhdistys on ottanut konkreettisiksi tehtävikseen alalle tulon helpottamisen, verkostoitumisen, uratyöpajojen järjestämisen, mentoriohjelman, puhujapoolin kokoamisen, yleiset valistustehtävät sekä tietenkin keskustelufoorumin tarjoamisen.
Pelialan muutos näkyy myös peleissä. Naishahmot ovat nykyisin jo yleensä muuta kuin DD-kupein varustettuja pikselibimboja.
– Jos naisella on 7 kilon tissit ja vähän vaatteita, ei tunnu hyvältä että olet vain seksiobjekti. En lähtisi keskiaikaisen miekkani kanssa tappamaan lohikäärmettä bikineissä, Ahlapuro viittaa perinteiseen pelien naishahmoon.
Monenlaiset pelintekijät luovat pelihahmoja, joita homogeeniset peliyhteisöt eivät välttämättä toteuttaisi. Kun kaikenlaiset pelaajat löytävät pelistä sopivan samastumiskohteen, peli löytää helpommin yleisönsä.
Tämä on tärkeää kilpailutilanteessa, jossa suurin osa mobiilipeleistä floppaa. Monimuotoiset hahmot ovat siis myös hyvä bisnes.
Pelihahmoissa ei ole kuitenkaan vain omaa identiteettiä muistuttavasta pelihahmosta, vaan laajasta hahmovalikoimasta.
– Peleissä voit kokeilla monenlaisia hahmoja ja millaista voisi olla joku aivan toinen: nainen, kääpiö, haltija... Myöhänen muistuttaa.
Last of Us -pelin Ellie (vas.) on monien mielestä onnistunut kuvaus rankkaan paikkaan joutuneesta nuoresta naisesta. Apex Legeds -pelin Bloodhound on puolestaan avoimesti seksuaalisesti monimuotoiseen LGBTQ-kategoriaan kuuluva pelihahmo.
Perustajat tietävät hyvin, ettei keskustelu asiasta ole aivan helppoa. Etenkin verkossa käytävä ajatustenvaihto muuttuu nopeasti riitelyksi ja poteroiden kaivamiseksi. Tarkoitus ei ole myöskään syyllistää ihmisten enemmistöä.
– Emme halua tuottaa kenellekään pahaa oloa. Tuemme lempeästi ja ohjaamme oikeaan suuntaan, Ahlapuro määrittelee.
– Tiedostamme hyvin, ettei kannata osoitella sormella. Ne ovat juurikin valkoiset heteromiehet, jotka palkkaavat ihmisiä, Myöhänen naurahtaa.
