Järvisydän: Isä ja poika Heiskasen ”savolainen hulluus” sai aikaan uskomattoman lomakylän – turisteja tulee Australiasta asti - Yrittäjä - Ilta-Sanomat

Isä ja poika Heiskasen ”savolainen hulluus” sai aikaan uskomattoman lomakylän – turisteja tulee Australiasta asti

Maa- ja aurinkolämmöllä lämpenevän kylpylän rakennusmateriaaleina on käytetty liuskekiviä ja 500 vuotta vanhoja uppotukkeja.

Maa- ja aurinkolämmöllä lämpenevän kylpylän rakennusmateriaaleina on käytetty liuskekiviä ja 500 vuotta vanhoja uppotukkeja.

Markus Heiskasen pyörittämä Järvisydän sijaitsee kaukana kaikesta. Siitä huolimatta rantasalmelaista kylpylää ja lomakylää virtaa katsomaan turisteja jopa Australiasta asti.

Julkaistu: 1.6.2019 14:00

Siellä se makaa järven pohjassa. Traktori.

Oli pienestä kiinni, etteivät rantasalmelaisen Jari Heiskasen, 67, ajelut loppuneet siihen keväiseen päivään, kun jää petti ja hänen kuljettamansa traktori lähti uppoamaan Järvisydämen edustalla.

Koska Heiskanen ei ole hötkyilijä, hän odotti rauhassa traktorin painumista pohjaan ja aikoi mennä paineen tasaannuttua kattoluukusta ulos. Mutta kattoluukku oli jäätynyt kiinni eikä lähtenyt käsivoimilla auki.

Järvisydämen vanha isäntä Jari Heiskanen vie matkaajia norppasafarille. Hän varoo menemästä liian lähelle, ettei norppa pulahda piiloon kiveltään.

Lopulta Heiskanen ei keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin ottaa kattoluukun kahvoista kiinni ja hakata päällään luukku rikki. Se pelasti vanhan isännän hengen.

– Niskoja vähän kolottaa. Ne on varmaan tulleet siitä kipeäksi, hän tuumaa.

Heiskanen ei saanut sen kummempia traumoja tapauksesta.

– Uinhan minä kahdesti viikossa avannossa muutenkin, mies virnistää.

Savolainen hulluus on sekä Jari Heiskasta että hänen poikaansa Markus Heiskasta, 41, yhdistävä voima. Heidän ansiostaan Etelä-Savon Rantasalmelle on kohonnut uskomaton lomakylä, jota tullaan ihailemaan läheltä ja kaukaa.

Uusi ravintola valmistumassa.

Matkailu Porosalmella alkoi jo vuonna 1658, kun Venäjän tsaari ja Ruotsin kuningas tekivät sopimuksen Karjalan viittateiden rakentamisesta Suomen halki. Teiden varsille määrättiin rakennettavaksi kestikievareita 30 kilometrin välein. Yhtä kestikievareista alkoi pyörittää Heiskasen suvun päämies.

Paikka on ollut suvun hallussa siitä asti. Jari edustaa kymmenettä sukupolvea, Markus yhdettätoista ja Markuksen kaksi parikymppistä poikaa kahdettatoista.

– Kantatila on kilometrin päässä. Olemme päässeet sata metriä eteenpäin per sukupolvi. Kun normaalisti suku hajoaa, niin meillä on tehokas sitoutumismenetelmä. Salaisuus on se, että jokainen sukupolvi tuplaa edellisen sukupolven velat. Isältä sain 550 000 markkaa velkaa ja pojille jätän 8,5 miljoonaa euroa velkaa, Järvisydäntä pyörittävä Markus letkauttaa.

Hänen suuruudenhullusta ideastaan on kohonnut käsittämätön lomakylä keskelle ei mitään. Järvisydän sijaitsee soratien päässä sellaisessa paikassa, ettei sinne kukaan eksy.

Suomalaiset kylpyläfanit tietävät Järvisydämen sen persoonallisesta kylpylästä, joka on rakennettu luonnonkivestä ja yli 500 vuotta vanhoista uppotukeista. Kylpylä ei ole Markuksen mukaan paikan tärkein valtti, vaan suurin nähtävyys on Saimaa ja suomalainen järviluonto.

– Sijaitsemme Saimaan sydämessä ja Linnansaaren kansallispuiston portilla. Kun maailmalta löytää Suomeen, ihmiset tulevat monesti katsomaan järvialueita. Saksa on tärkein maa, sitten Sveitsi ja Venäjä. Tänä vuonna Australiasta tulee yli 20 ryhmää ja saman verran Britanniasta, hän luettelee.

– Norppasafarilla kauimmaiset taisivat olla kyydissäni Naurusaarilta ja Pääsiäissaarilta. Sanoivat, ettet ikinä arvaa, kun kysyin, mistä he tulevat, Jari muistelee.

Markus on pyörittänyt Järvisydäntä vuodesta 2005. Hän aloitti 6-vuotiaana hommat perheyrityksessä matokaupalla. 3-vuotias sisko myi kukkia terassilla.

– 14-vuotiaana palkkasin ensimmäistä kertaa työntekijän. 11-vuotias Heikki tuli makkaranmyyjäksi. Hän on meillä vieläkin töissä ja tekee ohjelmapalveluita.

Ratkaiseva tekijä oli, kun Jari osallistui yrityshautomoon, kyllästyi ja laittoi 17-vuotiaan Markuksen tilalleen.

– Pääsin siellä itseäni viisaampien ihmisten oppiin. Siellä opetettiin peruslainalaisuuksia kuten tarinallistamista, yhteistyötä, verkostoitumista, tuotteen kehittymistä ja liiketoimintasuunnitelmaa.

Tie vei pois Rantasalmelta.

– Silloin nuorena vähän pelkäsin, että miten täällä maaseudulla pärjätään. Perustin Ylläkselle, Savonlinnaan ja Rantasalmelle 22 ravintolaa, joista olen myynyt melkein kaikki.

Kotitila kutsui takaisin ja kantoi.

– Nyt kun ikää on plus 40, mihin sitä tarvitsisi kotoa lähteä. Täällä on mun sydän, hän hymyilee.

Isä ja poika rakensivat yhdessä lomakylää ja laajensivat pikku hiljaa joukkuettaan. Tällä hetkellä Järvisydämessä työskentelee 70 työntekijää. Kunnan näkökulmasta yritys on merkittävä työllistäjä. Markus laskeskelee heidän maksaneen 2,7 miljoonaa euroa veroja viime vuonna yhteiskunnalle.

– Kun on ollut krooninen rahapula, emme ole voineet ostaa uutta kaakelia tai paneelia, joten ollaan tehty kierrätysmateriaaleista.

Lomakylää on rakennettu sydämellä. Takkakin on itse muurattu.

Sviitissä on rouhea tunnelma.

Esimerkiksi osa ravintolan katosta on tehty vanhasta laiturista, hotellihuoneen kaappi jämäpuista.

Maa- ja aurinkolämmöllä lämpenevään kylpylään on luonnonkivien ohella käytetty hakotukkeja, joista osan Jari on isänsä kanssa nostanut läheisestä kraatterijärvestä ja Saimaasta.

– Velimies on jatkanut sitä hommaa. Tuhatkunta puuta on nostettu ylös. Suurin osa on vanhoilta uittoväyliltä, Jari kertoo.

Keskiaikaistunnelmaisessa Järvisydämessä näkyy Markuksen mielikuvitus, tarinantaju ja ennakkoluulottomuus. Hän on suunnitellut kaiken, vaikkei koulutusta siihen ole. Markuksen mukaan Järvisydän kertoo seinillään heidän tarinaansa. Toista prikulleen vastaavaa ei ole.

Velkaa on otettu niin paljon, että pankkeja hirvittää. Rahoituksessa ovat auttaneet yksityisten rahoittajien ja kunnan lisäksi Etelä- ja Pohjois-Savon ELY-keskukset. Markus kertoo Pekka Vettenrannan perheen olleen jo kymmenen vuotta sijoittajana heidän uusimmissa hankkeissaan.

Järvisydämen viime vuoden liikevaihto oli 5,7 miljoonaa euroa.

– Kyllä tämä on maksanut yli 10 miljoonaa. Tarkoituksena on siirtää velat seuraavalle sukupolvelle. Ensimmäisenä ei ole mielessä profiitti vaan halu kehittää maaseutua ja omaa kylää, yrittäjä huomauttaa.

Tältä näyttää House boat.

House boat on uusin vaihtoehtoinen yöpymismuoto Järvisydämessä. Seuraavaksi matkailija pääsee nukkumaan ns. norpanpesiin, linnunpesiin tai viherhuoneisiin.

Hotelli valmistui vuonna 2015, kallioon louhittu kylpylä 2,5 vuotta sitten. Siihen saumaan sattuivat kaksi yötöntä yötä, jotka Markus vietti pähkäillessään rakennusprojektinsa kohtaloa.

– Kylpylän urakoitsija meni konkkaan ja suurin osa työntekijöistä lähti. Olin luvannut, että kylpylä saadaan avattua sovitulla päivämäärällä, ja kyllä me lopulta onnistuttiin siinä, vaikka tiukille meni.

– Läpsystä vaihto se kyllä oli. Kun avajaisvieraat tulivat sisään, nämä veivät rakennuskamoja ulos, pitkäaikainen työntekijä, myyntirenki Jari Kankkunen lisää.

Järvisydämessä eletään kahta kautta: on jääkausi ja sulanvedenkausi. Jääkaudella muun muassa hiihdetään, ajetaan huskyvaljakoilla ja moottorikelkoilla, lumikenkäillään, kalastetaan ja retkiluistellaan. Viimeisenä mainittu meinasi koitua Jari Heiskasen kohtaloksi, kun hän oli traktorilla tekemässä luistelureittejä jäälle, kun jää petti.

Turistille eksoottista ovat meille suomalaisille arjelta tuntuvat asiat.

– Kuvittelepa, kuinka hienoa on kävellä jäällä tähtitaivaan alla, Jari Kankkunen maalaa.

Kesällä sitten kalastetaan, veneillään, patikoidaan, supataan, retkeillään ja käydään kiikaroimassa saimaannorppia norppasafarilla. Todennäköisyys norpan näkemiseen on hyvä varsinkin kevätkesästä. Yksi mötikkä köllii kivellä Linnansaaren kansallispuiston rannassa.

Norppa köllöttelee.

Järviluonto on läsnä kalasääskineen, majavineen ja saimaannorppineen.

Venettä ajavalle Jarille on kunnia-asia, ettei hän ”pudota norppaa kiveltä”. Eikä nytkään mennä niin lähelle, että norppa hermostuisi ja pulahtaisi piiloon.

Heiskasten perheyritys kukoistaa. Järvisydämen käyttöaste on 78 prosenttia, mikä vastaa Helsingin tasoa. Se on melkoinen luku lomakylälle, joka sijaitsee liki neljän ajotunnin päässä Helsingistä.

Vastaanoton yläpuolella törröttävän lotjan Markus Heiskanen osti kossupullon hinnalla. Kuljetus maksoikin sitten 30000 euroa.

Oho-palaute on Markukselle liikkeellepaneva voima. Silmät suurina hämmästyksestä saa olla jo hotellin vastaanotossa, jonka sydän on 28-metrinen vene. Yrittäjä osti Saimaan pohjassa maanneen puisen lotjan kossupullon hinnalla eräältä mieheltä.

Kun Markus kysyi, miten lotjan saisi Porosalmeen, myyjä kehotti laskemaan sen järveen ja uittamaan sitä kautta.

–  Parin viikon päästä hän soitti, että älä laita järveen, koska uppoaisi kuitenkin. Kysyin, että miten se sitten saadaan tänne. No, kuulemma kumipyörillä.

Lotja ei paljon maksanut, mutta kuljetus maksoi sitten 30 000 euroa. Markus arkaili pari vuotta, mutta kun telakka maksoi 6 000 euroa vuodessa, oli parempi siirtää vene sinne minne se kuuluukin.

Järvisydämessä on 350 vuodepaikkaa. Tällä hetkellä turismissa kiinnostavat vaihtoehtoiset majoitusmuodot. Mitä jännempää ja eksoottisempaa, sitä enemmän tulijoita.

Maisemasviiteissä on oma takka.

Järvisydämen rakentaminen on vienyt Markus Heiskaselta yöunet vain kahdesti, kun kylpylän avaaminen meni hilkulle.

Järvisydämeen hotellihuoneiden, mökkien ja iglumaisten maisemasviittien rinnalle ovat rantautuneet house boatit, joissa pystyy asumaan ympäri vuoden. Veneellä pääsee nopeasti Linnansaaren kansallispuistoon. House boatit ovat Markuksen pitkäaikainen haave ja tulivat niin kalliiksi, ettei hän halua paljastaa niiden hintaa.

Voisi luulla, että lomakylä olisi jo valmis. Ehei.

– Ai mitä tulee vielä? Vielä? Mehän ollaan vasta alussa!

Vuodepaikkojen määrä on tarkoitus nelinkertaistaa. Markuksen mielikuvitus lähtee jälleen lentoon. Hän kertoo, että pian lomakylässä pääsee nukkumaan linnunpesissä, maan sisälle rakennetuissa norpanpesissä ja viherhuoneissa.

Isä katsoo poikansa touhua hämmentyneenä ja hymyillen.

– En ole ihan varma, pystyykö Markus lopettamaan rakentamisen. Hänen ideansa ovat hulluja ja mutta ainakin mielenkiintoisia. Jotenkin tuntuu, että ne eivät ainakaan lopu kesken.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?