Matti ja Kaisa aloittivat kuusikymppisinä täysin uuden bisneksen: ”Olen sanonut asiakkaille, että pääni pitäisi tutkituttaa”

Matti Seppälää ja Kaisa Rantamaa huoletti, ovatko he liian vanhoja aloittamaan uutta uraa. Huoli osoittautui turhaksi. Nyt heillä on ravintola ja pienjuustola, vaikka aluksi aika paljon juustoja meni kanoille.

27.4.2019 10:02

Pieneen taloon ei tullut sähkö eikä vesi. Perille pääsi mutkittelevaa hiekkatietä, jonka ohi kulki päivittäin muutama auto.

Kolmekymppiset Matti Seppälä ja Kaisa Rantama katsoivat toisiaan.

Tässä se oli, unelmien täyttymys.

Oli vuosi 1989.

Juuri tällaista pihapiiriä he olivat etsineet puolitoista vuotta. Vanha punamultainen pientila Sipoon Hindsbyssa oli maalla, mutta lähellä kaupunkia. Helsinkiin oli vain 25 kilometrin matka.

Matti Seppälä ja Kaisa Rantama tiesivät, ettei tällaisia paikkoja ole usein tarjolla. Ja niin tiesivät muutkin.

– Asuntonäyttö vilisi ihmisiä, vaikka korot huitelivat pilvissä eikä maalle muutto ollut muodissa, Kaisa Rantama kertoo.

Yhtäkkiä Matti sanoi, että lähdetään. Kiinteistövälittäjä oli huutanut, että näyttö on ohi.

– Sanoin, että me ostettiin tämä, Kaisa Rantama kertoo.

Keväällä on syntynyt kymmenisen pikku karitsaa. Kaisa Rantamasta sanoo menneensä jo sekaisin laskuissa, kun karitsat ovat vikkeliä.

30 vuodessa on tapahtunut paljon. Punamultaisessa puutalossa on ollut jo kauan sähköt ja vesijohdot. Pihakin on saanut uutta ilmettä. Verkkoaidan takana tepastelee kolmekymmentä kanaa ja kaksi koch-kukkoa.

Navetasta kuuluu lampaiden ääniä. Keväällä on syntynyt kymmenisen pikkukaritsaa.

– Olen mennyt laskuissa sekaisin, sillä karitsat ovat niin vikkeliä ja samanvärisiä, ettei niitä oikein ehdi laskea, Kaisa Rantama, 56, kertoo.

Ravintola-alalla elämänuransa tehnyt Kaisa on oppinut maaseudulla monenlaisia taitoja. Kahden lapsen äidistä on tullut tottunut lampaiden keritsijä.

Yksi asia on johtanut toiseen.

– Minulla on sellainen vika, että kaikki pitää tehdä itse, hän sanoo.

Nyt pariskunnalla on oman talon pihapiirissä ravintola ja pienjuustola. Ensimmäinen myyntiin menevä juustosatsi tehtiin helmikuun alussa 2019.

– Välillä säälin Mattia. Hän olisi haaveillut sellaisesta elämästä, että istuu antikvariaatissa ja voi loppupäivän lukea kirjoja, Kaisa Rantama sanoo.

Ravintolatoimen johtajana työskennellyt Kaisa Rantama oli jo pitkään halunnut työn, jonka voisi hoitaa kotona.

Matti Seppälä, 60, mietti myös uutta siirtoa. Hän omisti antikvariaatti Syvän unen. Kaksi vuotta sitten hän päätti lopettaa kivijalkakauppansa Helsingin Kampissa. Toiminta siirtyi internetiin.

Piti keksiä uutta tekemistä.

Samoihin aikoihin Kaisa irtisanoutui työstään.

– Yhtenä iltana eksyin vahingossa netissä sivustolle, jossa kerrottiin maidonvalmistajan ammattitutkinnosta, Kaisa kertoo.

Oli viimeinen ilmoittautumispäivä.

– Se oli kohtalo, Kaisa Rantama sanoo.

Kaksivuotisen koulun saattoi tehdä etänä. Se oli siinä.

Kivijalkakaupan lopettaminen oli jättänyt Matille pienen tyhjiön. Hän ikävöi keskusteluita asiakkaiden kanssa.

– Matti alkoi puhua ravintolan perustamisesta, Kaisa kertoo.

30 vuodessa Hindsbyn alue oli muuttunut vilkkaammaksi. Läheinen Sipoonkorpi oli alkanut vetää retkeilijöitä.

He ryhtyivät tuumasta toimeen. Vuosi sitten kesäkuussa vietettiin ravintola Tilan avajaisia. Nyt entisen navetan paikalla kohoaa arkkitehti Marcus Björnin suunnittelema uudisrakennus.

Matti ja Kaisa ovat olleet mukana rakentamassa arkkitehtonista rakennusta, joka sijaitsee omassa pihapiirissä.

– Nimi tulee siitä, että paikka on sata vuotta vanha pientila ja toisaalta ravintola on sisältä korkea ja tilava, Matti kertoo.

Ulkoterassilta voi seurata lampaiden laiduntamista ja nauttia maalaismaisemasta. Ympärillä aukenevat pellot joka suuntaan.

Kaisa vastaa ravintolan keittiöstä, Matti tarjoilusta.

– Ihmiset ovat hämmästyneitä, että kuinka täällä on ravintola keskellä ei mitään, Matti kertoo.

Monille kaupunkilaislapsille pihapiirin kanala on elämys. Pihalla käyskentelee myös kolme australian kelpie -koiraa sekä kolme kissaa.

– Nyt ihmisiä tulee ja menee ja tulee keskusteltua paljon, Matti sanoo.

Ravintola Tilan yläkerrassa on antikvariaatti Syvä uni Lundia-kirjahyllyissä. Myytävänä on myös käsitöitä.

Vuoden päivät elämä on ollut aikamoista haipakkaa.

– Emme ole koskaan pelänneet haasteita, Kaisa ja Matti sanovat.

Molempia naurattaa.

– Välillä säälin Mattia. Hän olisi haaveillut sellaisesta elämästä, että istuu antikvariaatissa ja voi loppupäivän lukea kirjoja, Kaisa sanoo.

Kirjojen lukeminen on jäänyt. Viime syksynä ravintolan kesäkauden päätyttyä Kaisa ja Matti alkoivat rakentaa omaan pihapiiriin pienjuustolaa. Se rakennettiin ravintolan päätyyn.

– Ajattelimme ensin, että vuokraamme tilat jostain, mutta valmiita tiloja ei löytynyt, Matti sanoo.

– Olisi pitänyt remontoida vanha rakennus, että olisi voinut valmistaa juustoa.

He olivat saaneet tuttavan kautta vinkin, että tuotantotoimintaan voi anoa EU-rahoitusta. Se sinetöi päätöksen yrittäjyydestä.

Pienjuustolan pyörittäminen ei ole halpaa touhua. Meijerilaitteet ovat kalliita.

– Laitteet ovat tulleet maksamaan paljon, Kaisa sanoo esitellessään pientä juustolahuonetta.

Matilla ja Kaisalla on päällään suojavaatteet. Hygienia on tärkeää.

Oman juustolan maito tulee Valiolta 500 litran satseissa. Siitä tulee 50–60 kiloa juustoa riippuen juuston kovuudesta.

Juuston tekeminen on aikaa vievää. Laitteet pitää ohjelmoida. Lopuksi juustomassa nostetaan käsityönä kauhoilla muotteihin.

– Ollaan jossain määrin alkutaipaleella, Kaisa sanoo.

– Joka kerta, kun kylmiön oven avaa, vähän hirvittää, mitä sieltä tulee ja onko laitteet kunnossa.

Camembert-juustot kypsymässä.

Aluksi Kaisa teki juustoa kotikeittiössä yrityksen ja erehdyksen kautta.

– Aika paljon juustoja meni kanoille, hän nauraa.

– Ensimmäiset valkohomejuustot menivät suoraan roskikseen.

Juustolan toiminta on pienimuotoista.

– Meillä on ajatuksena, että emme ryhdy kasvamaan. Tämän täytyy riittää, Kaisa sanoo.

Omia juustoja saa omasta ravintolasta, jossa on myös konsertteja.

Ensimmäiset valkohomejuustot menivät suoraan roskikseen.

Onneksi heitä on kaksi. Siitä ei tulisi mitään, jos toinen olisi ihan ulkopuolinen.

– Olen sanonut asiakkaille, että minun pääni pitäisi tutkituttaa. Ei tämä ihan normaalia ole, Kaisa nauraa.

– Kun kävin töissä, tein silloinkin paljon töitä, mutta tässä homma leviää. Itselle pitää ottaa tiukka kuri, että pitää vapaapäivän, koska asuu samassa pihapiirissä.

Matti on käynyt mehiläisenhoitajakurssin. Viime vuonna tuli 30 kiloa hunajaa.

Alussa heitä askarrutti se, ovatko he liian iäkkäitä aloittamaan uutta uraa. Huoli on osoittautunut turhaksi.

– Matti sanoi, että nyt huolettaa, ehtiikö tehdä kaiken mitä haluaa.

Hiljaisena hetkenä Kaisa menee kanalaan.

– Sanon pot, pot. Kanat tulevat luokse. Silloin tunnen onnea.

Taloussanomat etsii kiinnostavia yrittäjätarinoita. Jos tunnet mielenkiintoisen yrittäjän, joka on esimerkiksi tehnyt pitkään menestyvää bisnestä, keksinyt erikoisen bisnesidean tai vaikkapa selvinnyt konkurssin partaalta, vinkkaa Taloussanomien toimitukselle: taloussanomat@sanoma.fi. Perustele viestissäsi, miksi juuri häntä kannattaisi haastatella.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?