Introvertti Kalle, 27, löi itsensä läpi Amerikassa – kertoo nyt, miksi suomalaisia pidetään röyhkeinä - Yrittäjä - Ilta-Sanomat

Introvertti Kalle, 27, löi itsensä läpi Amerikassa – kertoo nyt, miksi suomalaisia pidetään röyhkeinä

Kalle Mattila on viihtynyt New Yorkissa jo neljä vuotta.

Julkaistu: 26.1.2019 14:21

Isoihin amerikkalaislehtiin kirjoittanut ja luovaa kirjoittamista Columbian huippuyliopistossa opettanut Kalle Mattila toivoo, että suomalaisten tarinat näkyisivät enemmän Yhdysvalloissa.

Kirjoittamisella itsensä elättäville yksi paikka maailmassa on ylitse muiden: New York.

Tänne päätyi neljä vuotta sitten myös Helsingin Töölöstä lähtöisin oleva Kalle Mattila, 27, jonka kirjoittamia juttuja on viime vuosina julkaistu useissa suurimmissa amerikkalaislehdissä, kuten New York Timesissa ja The Atlantic–aikakauslehdessä.

Englanninkielisen lukion käynyt Mattila muutti heti täysi-ikäiseksi tultuaan Lontooseen opiskelemaan. Työpaikka löytyi kuuluisasta Penguin-kustantamosta.

– Siellä pääsi näkemään läheltä, kuinka maailmankuulut kirjailijat työskentelevät. Tajusin että haluan itse kirjoittaa työkseni.

Lontoosta Mattila muutti Berliiniin ja ryhtyi kirjoittamaan täysipäiväisesti. Tuona aikana hankituilla näytöillä aukesivat ovet maailman tunnetuimpaan kirjoittajakouluun, Pulitzer-palkinnot jakavaan Columbian yliopistoon New Yorkissa.

Luovaa tietokirjoittamista opiskellut Mattila on sittemmin ehtinyt jo vetää koulussa omaa luovan kirjoittamisen kurssia. Viime vuodet hän on valmistellut omiin kokemuksiinsa pohjautuvaa kirjaa. Kirjoittamistyön ohella hän on neuvonut Yhdysvalloissa toimivia suomalaisyrityksiä näkyvyyden saamisessa paikallisessa mediassa.

Kalle Mattila vannoo henkilökohtaisen yhteydenoton nimiin, eikä juurikaan käy verkostoitumistapahtumissa.

Istumme New Yorkin taiteellisessa Chelsean kaupunginosassa sijaitsevan ravintolan tiskillä. Aloitteleville kirjoittajille suurkaupunki on kovan kilpailun vuoksi raaka paikka, ja moni parikymppinen on joutunut pettymään. Mattila kuitenkin kuvailee työtään itsevarmasti ja innostuneesti – ja toivoo samaa asennetta myös muille suomalaisille.

– Itselleni oli iso asia tajuta, että en tarvitse julkaisijoiden lähestymiseen kenenkään lupaa. Usein aloittelevat kirjoittajat odottavat, että joku kehottaa heitä lähettämään tekstinsä vaikka New York Timesiin. Oikeasti kukaan ei tule sanomaan tällaista.

Yhdysvalloissa oikeiden ihmisten tunteminen on tunnetusti menestymisen avain, sekä kirjoittamisessa että bisnesmaailmassa. Mieleen tulevat kattoterassien cocktail-kutsut, joissa käyntikortit vaihtavat omistajaa ja seurustelutaito ratkaisee.

Introvertiksi eli sisäänpäin kääntyneeksi suomalaiseksi tunnustautuva Mattila taas yllättää sanomalla, ettei juurikaan käy verkostoitumistilaisuuksissa. Hän vannoo henkilökohtaisen yhteydenoton nimiin.

– Sähköpostilla pääsee todella pitkälle. Hyvin kirjoitettu meili voi avata monenlaisia ovia. Ja kaikkien meiliosoitteet ovat löydettävissä.

Tässä tullaan ensimmäiseen asiaan, missä Mattilan mielestä suomalaisilla voisi olla petrattavaa. Hän toivoo suomalaisiin bisneskouluihin englanninopetuksen rinnalle viestien oikeanlaisen muotoilun hiomista. Pienet asiat ratkaisevat.

 Itselleni oli iso asia tajuta, että en tarvitse julkaisijoiden lähestymiseen kenenkään lupaa.

– Kyse ei ole siitä, että suomalaiset olisivat jotenkin huonompia viestimään, vaan pienistä kulttuurieroista, joita voi olla vaikea huomata. Olen joskus yllättynyt, miten röyhkeiltä suomalaisten lähettämät viestit kuulostavat.

Näihin ongelmiin suomalaiset sortuvat

Yksi kulttuuriero Suomen ja Yhdysvaltojen väliltä löytyy sinuttelutavoista. Amerikkalainen saattaa toistaa vastaanottajan etunimeä tiuhaan, kun taas suomalainen harvoin kiittää toista nimen kanssa.

– Esimerkiksi sukunimellä puhuttelu voi luoda etäisyyttä, joka kielii siitä ettei ole tehnyt hommia kovin pitkään. Suomessa on kohteliasta olla ytimekäs ja säästää sillä vastaanottajan aikaa. Täällä on ihan sama juttu, mutta samalla pitää olla hyvin kohtelias ja huomioon ottava.

Suomalainen huumori ei yleensä käänny kovin hyvin englanniksi.

– Huumorin kanssa kannattaa olla varovainen, Mattila neuvoo.

Toinen tärkeä asia, jota suomalaisten kannattaisi Yhdysvalloissa toimiessaan kehittää, on tarinankerronta.

– Yhdysvalloissa on tärkeää, kuka puhuu ja kertoo sitä tarinaa. Amerikkalaisten mielestä suomalaiset ovat usein parempia kertomaan suomalaisista kuin amerikkalaiset. Paikalliset mediat haluavat usein, että suomalainen puhuu Suomen asioista.

Suomalaisyrityksissä taas ajatellaan usein, että amerikkalaisille asioita kannattaa laittaa kertomaan toinen amerikkalainen ihan jo kielitaidon takia. Mattilan mukaan ainakaan kielitaitoaan suomalaisten ei pidä hävetä.

– Suuri osa nuorista suomalaisista puhuu täydellistä englantia.

Kalle Mattilan juttuja on julkaistu useissa suurimmissa amerikkalaislehdissä.

Suomen kansallinen tarina ja maasta tulevat ideat ovat hyvin tiedossa: tasa-arvo, perustulo, onnellisuus, koulutus, sisu ja kalsarikännit esimerkiksi.

– Mutta useat näistä aiheista ovat jääneet teematasolle eikä niillä ole vielä oikein kasvoja, Mattila sanoo.

Vertailun vuoksi hän mainitsee japanilaisen, turhien kodin tavaroiden vähentämiseen tähtäävän konmari-metodin, joka henkilöityy idean kirjassaan esitelleeseen Marie Kondoon.

Suomalaisyritykset taas menevät yleensä tuote tai brändi edellä, luullen sen jäävän mieleen.

– Suomalaiset usein luulevat, että Amerikassa kaikki tietävät Nokian tai Koneen. Useimmat eivät edes muista Nokiaa, tai tienneet koskaan sen olevan Suomesta.

Ketä suomalaisia amerikkalaiset sitten tuntevat ja kenen kasvot Suomella on täällä? Mattilan mukaan kaikista tarinoista amerikkalaiset rakastavat eniten sitä, jossa pieni altavastaaja peittoaa isompansa ja vahvempansa.

– Ihmiset tietävät täällä Tove Janssonin, Karita Mattilan ja Tom of Finlandin, koska he edustavat vaihtoehtoisia tarinoita, juuri tällaisia altavastaajia.

Kalle Mattila kertoo olleensa hiljattain Los Angelesissa ja käyneensä kahvilla tunnetun amerikkalaislehden toimituspäällikön kanssa.

– Kysyin häneltä, että ketä henkilöitä hän tuntee Suomesta. Hän mietti ensin todella pitkään ja nimesi sitten ihmisiä, jotka olivat kaikki Ruotsista.

– Lopulta hän totesi, että ai niin: Alma! Tällaiset mielenkiintoiset tarinat nousevat aina pinnalle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?