Suomalaiset ostavat yhä enemmän verkosta ja etenkin ulkomailta. Kokkolalainen yrittäjä Camilla Aurén-Raatikainen haluaa havahduttaa kansalaiset miettimään seurauksia.
– Kun tavarat tilataan verkosta, kivijalkaliikkeitä kaatuu, keskustat näivettyvät ja kansantalouskin kärsii, hän sanoo.
Sköna Clara -vaateliikkeensä Aurén-Raatikainen sanoo pysyneen hengissä uskollisten asiakkaitten ansiosta.
– Olen onnistunut minimoimaan kulut, tingin mukavuudestani ja yritän pitää mahdollisimman kattavaa valikoimaa.
Camilla Aurén-Raatikainen uskoo liikkeensä pysyneen hengissä uskollisten asiakkaitten ansiosta. Kuvassa Aurén-Raatikainen (vas.) ja Marita Nieminen.
Aurén-Raatikainen painottaa, että kulutusveroeurot kannattaisi suunnata Suomeen. Viime vuoden keväällä ja joulun alla hän antoi kuukauden ajan arvonlisäveroa vastaavan 24 prosentin alennuksen kaikesta.
– Sain paljon positiivista palautetta. Kampanjani herätti asiakkaita ajattelemaan ja puri selvästi paremmin kuin joku satunnainen 30 prosentin alennus.
Aurén-Raatikainen ympyröi kuiteista arvonlisäverojen osuuden ja muistutti, että vaikkapa 300 euron ostoksista vero on jo tuntuva.
– En ole mikään taloustieteilijä, tämä on yhden yrittäjän järkeilyä.
Pitkä työllistämisen ketju
Kaupan liiton pääekonomisti Jaana Kurjenoja sanoo, että Aurén-Raatikainen on erittäin oikeassa siinä, että ostoksilla on paljon yhteiskunnallisia vaikutuksia.
– Hintaan sisältyy pitkä työllistämisen ketju, hän sanoo.
–Jos ulkomainen kauppa myy vähintään 35000 eurolla Suomeen, se joutuu tilittämään tänne arvonlisäveron, Kaupan liiton Jaana Kurjenoja sanoo.
Vaikka esimerkiksi vaatteista suurin osa valmistetaan ulkomailla, niiden myyminen Suomessa työllistää muun muassa myyjän, kuljettajan ja kirjanpitäjän. Liiketoimintaa tuetaan mainoksin, liiketiloista ja varastoista maksetaan vuokraa ja huolto-, lämmitys- ja sähkölaskut. Eri palveluiden tuottajat puolestaan maksavat veroja.
– Oli kyse sitten paidasta tai haalarista, siihen sisältyy paljon työn veroa.
Arvonlisäveroja päätyy Suomeen myös ulkomaisista verkko-ostoksista.
– Jos ulkomainen kauppa myy vähintään 35 000 eurolla Suomeen, se joutuu tilittämään tänne arvonlisäveron, Kurjenoja kertoo.
Yli kymmenes ostetaan verkosta
Kuluttajien koti- ja ulkomaisten verkko-ostosten arvo on 11 prosenttia suomalaisen vähittäiskaupan arvonlisäverollisesta arvosta.
Vähittäiskaupan tuotteiden verkko-ostoksiin käytettiin Kaupan liiton mukaan viime vuonna 4,9 miljardia euroa. Ostoksista 54 prosenttia lähetettiin Suomesta. Vielä edellisvuonna osuus oli 59 prosenttia.
Etenkin naisten asuste-, naisten vaate- ja kenkäkaupassa ulkomaiset verkkokaupat jylläsivät. Näistä verkko-ostoksista euromääräisesti vain noin 40 prosenttia lähetettiin Suomesta. Myös lasten kenkä- ja miesten vaatepaketeista yli puolet lähetettiin ulkomailta.
Osa pärjää hyvin
Kaikki kivijalkakaupat eivät ole ahdingossa. Kurjenoja muistuttaa, että erikoiskauppa kuten urheilutarvike-, sisustus- ja elektroniikkakauppa on alkuvuonna vetänyt alan kasvua.
– Tilanne on kauppa- ja kauppiaskohtainen. Osalla menee mainiosti.
Vaatemyymälöissä yhtälö on kuitenkin vaikea, sillä kuluttajat ovat erittäin hintatietoisia. Se tarkoittaa, että kulurakenne tulee kotimaasta, mutta kilpailu ulkomailta.
– Jos kauppias myy hyvin samanlaisia vaatteita kuin vaikkapa Zalando, hän on kansainvälisessä kilpailussa.
Zalando on saksalainen verkkovaatekauppa. Kaupan liiton keväiseen vaatetusmarkkinakyselyyn vastanneet kuluttajat käyttivät sitä viidenneksi eniten. Edellä oli Prisma, K-Citymarket, Hennes & Mauritz ja Tokmanni.
Sköna Claralla on nettisivut, mutta ei verkkokauppaa. Camilla Aurén-Raatikainen sanoo, että sen ylläpito vaatisi valtavia varastoja ja henkilökuntaa, mikä lisäisi riskiä.
Keskeistä on, millä tuotteilla ja palveluilla yrittäjä kilpailee. Valtavirrasta poikkeava, omalle asiakaskunnalle suunnattu valikoima ja hyvä palvelu voivat olla valtteja.
– Jos yrittäjä pystyy tuomaan lisäarvoa, johon ulkomainen verkkokauppa ei kykene, hän voi pärjätä erittäin hyvin.
Verkko-ostaminen tukee kivijalkaa
Digiostaminen on Kurjenojan mukaan tullut jäädäkseen. Hän ei silti usko kivijalkakauppojen katoavan. Päinvastoin, isot ulkomaiset toimijat ovat perustaneet uusia myymälöitä Suomeen.
– Kivijalka ja verkkokauppa ovat lomittuneet ja tukevat toinen toisiaan. Niitä ei pysty enää erottamaan.
Sköna Claralla on nettisivut, mutta ei verkkokauppaa. Aurén-Raatikainen sanoo, että sen ylläpito vaatisi valtavia varastoja ja henkilökuntaa, mikä lisäisi riskiä. Asiakkaan halutessa hän voi tilata tiettyjä vaatteita tai lähettää joitain sovitettavaksi.
Selviytyminen vaatii monelta sopeutumista. Suomessa on lukuisia pieniä kauppoja, jotka hyödyntävät ketterästi verkkoa tai uusia maksutapoja. Kaikilla yrittäjillä ei kuitenkaan ole taitoa, intoa tai aikaa tähän.
– Meiltä puuttuu kuluttajapalveluiden ympärille muodostunut ekosysteemi, joka pystyisi palvelemaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä, Kurjenoja huomauttaa.
