Työnantajien tapa palkata ihmisiä on päätöntä, kertoo sijoittaja Brooke Allen Business Insider -lehdessä.
Ensin skannataan valtava määrä hakemuksia ja etsitään asiaankuuluvia taitoja, tietoja ja kykyjä. Pikku hiljaa rajataan ryhmää, kunnes haastattelussa on vain kourallinen ihmisiä.
Sitten valitaan se, kenestä pidetään eniten.
Näin saadaan mukavia, mutta ei hyviä työntekijöitä, kertoo Allen.
Mukava työntekijä pyrkii miellyttämään. Hän sanoo mitä haluat kuulla, eikä kykene itsenäiseen ajatteluun. Hyvä työntekijä välittää sinusta, kertoo totuuden, on avoin suunnitelmistaan ja kykenee kriittiseen ajatteluun.
Miten Allen löytää hyviä työntekijöitä? Ei ainakaan perinteisillä työhakemuksilla. Sen sijaan työnhakijoita kehotetaan lähettämään vapaasti ajatuksia ja kysymyksiä työpaikkaan liittyen. Sen jälkeen työnhakijat kutsutaan toimistoon pitsalle ja limpparille, avoimen keskustelun hengessä.
Tsempparion kehno valinta
Kaikki työnantajat myös tietävät, että kannattaa palkata se hyvin muiden kanssa toimeentuleva, ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen tyyppi. Joukkuepelaaja. Tsemppari. Asiakasystävällinen supliikkimies.
Tämäkin on täysin väärin. Unohda vaikuttava ekstrovertti, palkkaa hiljainen neurootikko. Näin väittävät johtamisen professorit Corinne Bendersky UCLA:sta ja Neha Parikh Shah Rutgersista.
Benderskyn ja Shahin viime vuonna julkaistu tutkimus päätyy siihen lopputulokseen, että neuroottiset ja sisäänpäin kääntyneet työntekijät antavat enemmän työyhteisölle, kuuntelevat paremmin, ylittävät jatkuvasti itsensä ja kantavat vastuuta.
Ulospäin suuntautuneet, itsevarmat työntekijät sen sijaan kinastelevat keskenään, eivät kuuntele kunnolla, eivätkä kanna omaa korttaan kekoon.
Myös yritysjohdon konsultti ja Hyvästä paras -kirjan tekijä Jim Collins huomasi tutkiessaan suuryrityksiä, että kaikkein parhaiten menestyneiden yritysten toimitusjohtajilla oli tiettyjä ominaisuuksia.
Tällainen johtaja oli täysin erilainen kuin stereotyyppinen kuva yritysjohtajista antaa ymmärtää: hiljainen, vaatimaton, jakoi kunniaa menestyksestä ja omi syyllisyyden epäonnistumisista. Hän myös maksoi itselleen suhteellisen vähän.
Ei siis mikään Jack Welch.
Loppujen lopuksi työnantajan on siis hyvä muistaa pari ohjenuoraa: älä palkkaa sitä mukavaa, sosiaalista ja vaikuttavaa tyyppiä. Palkkaa se hiljainen, sisäänpäin kääntynyt neurootikko, jolla on hyvä sydän.
