Yli puoli miljoonaa suomalaista työskenteli viime vuonna määräaikaisessa tai osa-aikaisessa työsuhteessa. Määräaikaisista suuri osa vastoin tahtoaan, koska vakituista työtä ei ollut saatavilla.
Näiden rinnakkaisten työmarkkinoiden ongelmien parantamiseksi on tehty töitä, mutta ongelmia on edelleen esimerkiksi koulutus- ja vaikutusmahdollisuuksissa. Kyse on kansantaloudellisestikin tärkeästä asiasta, sillä työhyvinvointi on suoraan yhteydessä työn tuottavuuteen sekä työurien pituuteen.
Monet työhyvinvointia koskevat toimet eivät käytännössä koske pätkätyöläisiä. Myös oikeus itsensä kehittämiseen voi toteutua heikosti, sillä opinto- ja vuorotteluvapaiden edellytykset eivät pätkätöissä useinkaan täyty.
Joustavuuden vaatimukset näkyvät työmarkkinoilla erilaisten sirpaletyösuhteiden kuten määrä- ja osa-aikatyön yleisyydessä. Noin neljännes suomalaisista palkansaajista teki Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan määrä- tai osa-aikaista työtä viime vuonna.
Määräaikaisista palkansaajista 64 prosenttia ja osa-aikaisista 27 prosenttia oli näissä työsuhteissa vastentahtoisesti, kun pysyvää tai kokoaikaista työtä ei ollut saatavilla.
Tutkimuskoordinaattori Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta (PT) vahvistaa, että eriytymiskehitys näyttäisi jatkuneen työmarkkinoilla.
– Pätkä- ja osa-aikatöihin liittyy edelleen niitä tekevien kannalta ongelmallisia piirteitä, kun tarkastellaan työttömyysriskejä, toimeentuloa, uramahdollisuuksia ja työhyvinvointia, Kauhanen sanoo Taloussanomille.
Hän on tutkinut yhdessä Tampereen yliopiston professorin Jouko Nätin kanssa vastentahtoisten määrä- ja osa-aikaisten palkansaajien työpaikkojen laatua ja työhyvinvointia.
Eroja pysyvissä ja kokoaikaisissa työsuhteissa työskenteleviin on esimerkiksi koulutus- ja etenemismahdollisuuksissa, sekä mahdollisuuksissa kehittää itseään. Nämä ovat keskeisiä työpaikkojen laatua kuvaavia tekijöitä.
– Erityisesti ne, jotka tekevät osa- tai määräaikaista työtä vastentahtoisesti näyttäisivät olevan heikommassa asemassa, Kauhanen huomauttaa. Sen sijaan muista syistä määräaikaisia työsuhteita tekevät arvioivat kehittymismahdollisuutensa jopa paremmiksi kuin pysyvää ja kokoaikaista työtä tekevät. Erojen taustalla voi olla määräaikaisuuden luonne, kuten työllistämistöiden suurempi osuus vastentahtoisesti määräaikaista työtä tekevien ryhmässä.
Eroja näkyymyös palkkauksessa
Nykyisessä elinikäistä oppimista korostavassa maailmassa yhtäläiset koulutus- ja kehittymismahdollisuudet ovat entistä tärkeämpiä.
– Vaikka lainsäädännössä on todettu aika tiukasti, että määräaikaisuus ei oikeuta kohtelemaan eri tavoin, yhdenvertaisuus ei toteudu käytännössä ja erilaisiin koulutus- ja työsuhde-etuuksiin mukaan pääsy vaihtelee, sanoo SAK:n edunvalvontajohtaja Nikolas Elomaa.
Hänen mukaansa eroja näkyy myös palkkauksessa.
– On tyypillistä, että esimerkiksi määräaikaiset jäävät kokonaan paitsi tulokseen sidotuista palkanosista.
Sama pätee valitettavan usein myös osaamiseen tai palvelusvuosiin liittyviin etuihin.
Iso ongelma on myös työmääriin ja -aikoihin liittyvä epävarmuus.
– On valitettavan yleistä, että työvuorot ovat tekstiviestin tai puhelinsoiton varassa. Kaikilla pitäisi olla selvillä, millaista työaikaa tulee ja kuinka paljon töitä on tarjolla, Elomaa sanoo. Vaikka työtarjouksia tulisi säännöllisesti, työsopimukseen ei haluta merkitä minkäänlaista vähimmäistyöaikaa.
Paineita lisätäjoustavuutta
Määräaikaiset työsuhteet lisääntyivät viime vuonna ja jatkuvien työsuhteiden määrä väheni. Viime vuosina määräaikaisuuksien määrä on kuitenkin pysynyt melko tasaisena tai hieman laskenut. Määräaikaisia työsuhteita on yleisemmin naisilla kuin miehillä. Esimerkiksi viime vuonna solmituista uusista työsuhteista määräaikaisia oli naisilla noin 62 prosenttia ja miehillä noin 49 prosenttia.
Sen sijaan osa-aikaisuudessa pidemmän ajan trendi on ollut kasvava vuodesta 1998 lähtien. Myös osa-aikainen työ on yleisempää naisilla kuin miehillä, palkansaajanaisista lähes viidesosa tekee osa-aikaista työtä. Lähes kolme neljäsosaa osa-aikaisista työskenteli yksityisellä sektorilla.
Sirpaletyösuhteiden yleistymisen taustalla on Kauhasen mukaan useita syitä.
– Taustalla vaikuttavat muun muassa globalisaation aiheuttamat joustavuuden vaatimukset. Muuttunut kilpailutilanne on lisännyt yritysten paineita lisätä joustavuutta. Määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet tarjoavat yrityksille keinon säädellä työvoiman määrää kysynnän ja suhdanteiden vaihteluihin. Julkisella sektorilla näkyy myös kiristynyt rahatilanne.
Hänen mukaansa osa-aikatyön kasvun taustalla on osin työnantajalähtöisiä ja osin työntekijälähtöisiä syitä. Toimialarakenteen muuttuminen näkyy, erityisesti palvelusektorin suhteellinen kasvu. Osa-aikatyön teettäminen on kaikkein yleisintä juuri palvelusektorilla kuten vähittäiskaupassa ja hotelli- ja ravintola-alalla.
Osa-aikatyön lisääntymiseen ovat myötävaikuttaneet myös sosiaaliturvalla kompensoidut mahdollisuudet työajan lyhentämiseen. Yksi näistä on osittainen hoitovapaa, jonka käyttö on yleistynyt 2000-luvulla. Myös osa-aikaeläkkeen yleistyminen mahdollisuus näkyy tilastoissa.
Elomaa kiinnittää huomiota julkiseen sektoriin.
– Kuntasektorilla määräaikaisten määrä ei ole vähentynyt yhtään vaan se on edelleen noin neljäsosa. Satatuhatta työntekijää jatkuvasti määräaikaisissa työsuhteissa on selvä ongelmatapaus, Elomaa sanoo.
Myös yliopistomaailmassa määräaikaiset työsuhteet ovat huomattavan yleisiä.
Korostetusti esillätyöehtoneuvotteluissa
SAK:n Elomaan mukaan epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevät ovat olleet viime aikoina korostetusti järjestön asialistalla.
Tämänvuotisissa työmarkkinaneuvotteluissa esiin nousseita aiheita olivat erityisesti vuokratyö ja niin kutsutut nollatyösopimukset, joissa jopa vakituisessa työsuhteessa työskenteleville tarjotaan työvuoroja hyvin ennalta arvaamattomasti ja vaihtelevasti. Lisäksi määräaikaisuudet ovat kestoaihe, erityisesti ketjuttamisen osalta.
– Isompi teema ja juridisesti vaikeampi on ryhmä, jota kutsumme vastentahtoisiksi yrittäjiksi. Työtekijä yritetään siirtää yrittäjästatukseen, vaikka käytännössä hän on täysin riippuvainen toimeksiantajastaan. Tätä esiintyy muun muassa kuljetusalalla.
Vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista on edelleen varsin pieni eli vain noin prosentin luokkaa. Pääasiassa vuokratyötä tekevät nuoret.
Elomaa näkee, että työnantajat ovat aktiivisesti vastustaneet näiden työsuhteiden säännöllistämistä.
– He eivät missään tapauksessa halua vähentää yritysten mahdollisuutta käyttää tällaista työvoimaa. Nämä ryhmät nähdään joustavan työvoiman käytön ydinryhmänä, hän sanoo.
– Viime kädessä ratkaisut joudutaan tekemään poliittisin päätöksin, jos ei yhteisymmärrystä muuten löydetä. Näiden asioiden korjaaminen on ollut viime vuosina hyvin työlästä.
Vaikuttamismahdollisuudettyöntekijälle tärkeitä
Määrä- tai osa-aikaisten suuri osuus voi vaikuttaa koko työpaikan hyvinvointiin.
– Tottakai ne vaikuttavat, varsinkin jos työpaikalla on kahdenlaista väkeä. Jokaisella on pyrkimys työsuhteen säilymiseen ja siksi ei-vakinaiset yrittävät tehdä parhaansa työsuhteen säilymisen turvaamiseksi. Tästä saattaa syntyä jonkInlaista keskinäistä kiistaa, sanoo työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka Tampereen yliopistosta.
Manka kiinnittää huomiota myös työntekijöiden arvostuksen eroihin.
– Arvostusta pitäisi antaa kaikille.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen Kauhasen mukaan vaikuttamismahdollisuudet ovat hyvin tärkeitä työhyvinvoinnin ja motivaation kannalta.
– Työn itsenäisyydellä on myönteinen vaikutus työtyytyväisyyteen. On havaittu, että kokoaikaisissa ja pysyvissä työsuhteissa on parhaimmat vaikutusmahdollisuudet.
Myös Manka näkee vaikuttamismahdollisuudet työhyvinvoinnin ehdottomana edellytyksenä.
– Tutkimusten mukaan yksi keskeisimmistä työhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä on työn hallinnan tunne. Pelkkä horisontaalinen vaikuttaminen pelisääntöihin ei riitä vaan pitäisi päästä vaikuttamaan myös tavoitteisiin.
Suora yhteystyön tuottavuuteen
Työntekijöiden hyvinvoinnilla on suora vaikutus työn tuottavuuteen ja työssä jaksamiseen ja tätä kautta myös työurien pituuteen.
– Mielestäni on tärkeää kiinnittää huomiota näihin epäkohtiin. Kohtelun pitäisi olla yhdenvertaista työsuhteen tyypistä huolimatta. On koko yhteiskunnan etu, että mietitään näitä epäkohtia ja niihin puututaan, Kauhanen sanoo.
Työhyvinvoinnilla ja työpaikkojen laadulla on vaikutus työn tuottavuuteen ja esimerkiksi yrityksen menestymiseen. Suomessa tavoitteena on pidentää työuria, ja sillä on merkitystä, millaisessa työsuhteissa ihmiset työtä tekevät.
Mankan mielestä epätyypillisiin työsuhteisiin liittyviin ongelmakohtiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, koska niitä tulee olemaan jatkossa entistä enemmän.
– Työnlaatukysymys pitää olla keskeisenä mukana työmarkkinaneuvotteluissa. Pienillä teoilla voidaan vaikuttaa paljon.
Työhyvinvoinnin laiminlyönnit tulevat kalliiksi. Työterveyslaitos on arvioinut, että puutteet työhyvinvoinnissa maksavat yhteiskunnalle jopa 25 miljardia euroa vuodessa, kun esimerkiksi Suomen valtion budjetti on tänä vuonna noin 50 miljardia euroa.
