Kolumni - Yrittäjä - Ilta-Sanomat

Kolumni: Sikaa säkissä

Kirjoittaja Anu Vauhkonen on Tulikivi Oyj:n viestintäjohtaja ja Perheyritysten liiton hallituksen jäsen.

Kirjoittaja Anu Vauhkonen on Tulikivi Oyj:n viestintäjohtaja ja Perheyritysten liiton hallituksen jäsen.

Julkaistu: 11.12.2007 8:39, Päivitetty 11.12.2007 15:29

Joulufriikkinä aloitin jouluvalmistelut hyvissä ajoin heti kesälomien jälkeen. Joulun alla ihmismassat, tungos ja jonottaminen kaupoissa ahdistavat.

Hiki tulee etenkin silloin, kun ei ole hajuakaan, mitä järkevää kullekin ystävälle, papalle ja mammalle lahjaksi hankkisi. Siihen tuskanhikeen eivät auta edes kaupassa soivat letkeän pirteät joulurallatukset.

Tänä vuonna tein periaatepäätöksen, että olen vastuullinen kuluttaja; kannatan suomalaista työtä ja hankin pukinkonttiin vain kotimaassa valmistettuja tuotteita.

Kauniista ajatuksesta oli valitettavasti pakko vähän tinkiä, etenkin lasten lelujen kohdalla, joista yli 90 prosenttia on tuontitavaraa.

Muuten lahjasaalis olisi jäänyt turhan laihaksi. Joulupukki tonttuineen kun näyttää muuttaneen Korvatunturilta Kiinaan hommiin - ei siis Kirgisiaan, kuten ruotsalainen Sweco-konsulttiyhtiön tutkimus väittää.

Pukin apulaisena olisi minunkin pitänyt joka tapauksessa olla tarkempi, sillä ainakin yhteen pakettiin oli sujahtanut kuluttajaviraston vaaralliseksi luokittelemat, söpöt kiinalaiset kylpyankat, joiden huiveissa oli liikaa lyijyä.

Kuluttajaviraston mukaan vastuu tuoteturvallisuudesta on sisäänostajilla, maahantuojilla ja myyjillä. Viraston johtaja Tomi Louneman mukaan avainasemassa ovat sisäänostajat, jotka teettävät leluja Kaukoidässä tavoitellessaan mahdollisimman halpaa hintaa.

Sisäänostajien tulee vaatia valmistajilta tuoteturvallisuustodistusta vaatimustenmukaisuudesta.

Koko tuotantoketjua alihankkijoineen on haasteellista valvoa silloin, kun valmistus on toisella puolella maapalloa, välikäsiä on paljon, kulttuuri on täysin erilainen ja nimikkeitä on tuhansia. Pitkät, luotettavat asiakassuhteet nousevat silloin arvoon arvaamattomaan.

Kuluttajan pitää itse olla valveutunut, jos ei halua ostaa sikaa säkissä.

Aktiivinen tuttuni halusi testata asiaa ja pyysi keraamista astiaa ostaessaan myyjältä vaatimustenmukaisuusilmoitusta, joka lain mukaan pitää kaupasta löytyä.

Vastaukseksi hän sai kolmannen asteen kuulustelun siitä, mihin ilmoitusta tarvittiin - eikä silloin ollut vielä edes jouluruuhkaa, saati sitten sesonkimyyjiä.

Viikkoja myöhemmin postiluukusta kolahti lähetyslista, josta varmistui aasialainen valmistusmaa. Jos olisi halunnut vielä tarkempia tietoja raaka-ainesisällöstä, olisi pitänyt kääntyä kunnan terveystarkastajan puoleen. Sellaista rumbaa ei ihan joka tuotteen kohdalla viitsisi tehdä.

Kimuranttiudesta huolimatta uskon, että suomalaiset voivat hyötyä globalisaatiosta ja että sosiaalisesti vastuullinen kuluttaminen on nousussa, etenkin silloin kun laatu ja muut arvot ovat hintaa tärkeämpiä.

Tästä ovat osoituksena reilun- ja yhteisökaupan tuotteiden nousu, lapsityövoiman käytön paheksuminen, huoli geenimanipulaatiosta sekä käänteinen Kiina-ilmiö.

Tuoreimmat osastosta