Euroopan vakausmekanismin EVM:n roolin ja tehtävien sekä niitä määrittelevän valtiosopimuksen muuttamiseen pyrkivä hanke on Suomessa juuttunut hallituspuolueiden erimielisyyksiin.
Ilta-Sanomat kertoi EVM:n uudistuksia koskevasta riitelystä aiemmin tällä viikolla.
Riidan syttyminen tuskin on ihme, sillä EVM:n uudistushankkeessa on ainakin kaksi kipukohtaa, joiden voi helposti tulkita olevan ristiriidassa Suomen virallisten eurolinjausten kanssa.
Ensimmäinen mahdollisesti riitaherkkä kipukohta on tapa, jolla EVM:lle on tarkoitus antaa viimekätisen hätärahoittajan rooli euroalueen pankkikriisien vastaisissa kriisitoimissa – ja miten se tuo pankkikriisien ratkomiseen nykyistä suoraviivaisemmin euromaiden keskinäistä yhteisvastuuta.
EVM:llä on nykyiselläänkin pankkikriisien hätärahoittajan rooli ja välineet, mutta niiden avulla se voi ”vain” myöntää kriisipankkien kotivaltiolle pankkien pääomittamiseen korvamerkittyjä luottoja. Tässä mallissa pankkiriskit ovat ensisijaisesti kriisipankkien kotivaltion vastuulla.
Tästä kunkin euromaan omavastuusta on tarkoitus siirtyä kohti kaikkien euromaiden yhteisvastuuta siten, että EVM saisi valmiudet rahoittaa kaikkien euromaiden yhteistä kriisinratkaisurahastoa.
Pankkikriisien riskit ja kustannukset sekä niistä mahdollisesti koituvat tappiot olisivat muutoksen jälkeen nykyistä herkemmin euromaiden yhteisellä vastuulla eivätkä kriisipankkien kotivaltion ongelma.
Määräenemmistö heikentää Suomen asemaa
Toinen ainakin yhtä herkästi riitaisa kipukohta on EVM:n hallinnon ”kehittäminen” niin, että rahoitus- ja tukipäätöksiä olisi nykyistä laajemmin mahdollista tehdä pääsääntöisestä yksimielisyysvaatimuksesta poiketen määräenemmistön voimin.
Määräenemmistöperiaatteen vahvistuminen olisi omiaan heikentämään Suomen kaltaisten pienten euromaiden päätösvaltaa kriisitoimissa, joista jokainen euromaa on silti sitoutunut ja velvoitettu maksamaan ja takaamaan osansa.
Näiden kahden kipukohdan yhdistelmä voi nykyistä helpommin synnyttää tilanteita, joissa Suomikin voi vasten tahtoaan joutua osallistumaan jonkin muun euromaan kriisipankkien tai rahoituskriisiin ajautuneen valtion hätärahoitukseen.
Samalla korostuu ristiriita Suomen virallisten eurolinjausten ja europoliittisen arkitodellisuuden välillä.
EVM vesittää no bailout -kieltoa
Yksi Suomen hallituksen keskeisistä eurolinjauksista ja toistuvasti eri yhteyksissä ääneen kuuluttama vaatimus on niin sanotun no bailout -kiellon palauttaminen voimaan ja kunniaan.
Tämä EU:n perussopimuksiin kirjattu keskeinen taloussääntö kieltää jäsenmaita ottamasta vastatakseen muiden jäsenmaiden velkoja tai muita vastuita.
EVM taas on Suomen ja muiden euromaiden yhdessä pysyväksi perustama ylikansallinen rahoituslaitos, jonka ainoa tarkoitus on tuon no bailout -kiellon kiertäminen.
EU:n sopimuskehikon ulkopuolelle perustettu EVM on olemassa vain ja ainoastaan, jotta euromaat voivat ottaa vastatakseen muiden euromaiden velkoja. EVM:n hätärahoittajan roolin laajentaminen on omiaan entisestään heikentämään tämän Suomelle virallisesti tärkeän no bailout -periaatteen käytännön merkitystä.
Jos EVM:n päätöksentekoa vielä ”kehitetään” määräenemmistöperiaatteen suuntaan, syntyy toisenlaista ristiriitaa myös Suomen vaaliman kansallisen budjettivallan ja talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden ja euroalueen todellisen kehityksen välille.
Italialla kymmenen kertaa Suomen äänimäärä
Yksimielisten ja määräenemmistöllä tehtävien EVM:n rahoitus- ja tukipäätösten keskeinen ero on Suomen kaltaisille pienille euromaille dramaattisen suuri.
Yksimielisissä päätöksissä kaikilla euromailla on Suomea ja vielä pienempää Maltaa myöten ainakin muodollisesti yhtä paljon sananvaltaa kuin suuremmillaan Ranskaa ja Saksaa myöten. Yksimielisiä päätöksiä syntyy vain sillä ehdolla, että kaikki päätökseen osallistuvat maat ovat yhtä mieltä.
Määräenemmistöön sen sijaan riittää kourallinen suurimpia euromaita, sillä EVM:n määräenemmistöpäätöksissä ratkaisee kunkin euromaan osuus EVM:n osakepääomasta. Se taas määräytyy kunkin euromaan talouden koon ja väkimäärän mukaan ja jakautuu samaan tapaan kuin euroalueen keskuspankin EKP:n niin sanottu pääoma-avain määrää.
Suomen osuus EVM:n äänistä on ylöspäin pyöristetyin luvuin 1,8 prosenttia, kun taas Saksan osuus on noin 27, Ranskan osuus noin 20 ja kolmanneksi suurimman euromaan Italian osuus noin 18 prosenttia.
Suuret euromaat vievät ja Suomi vikisee
EVM:n voimassa olevan valtiosopimuksen mukaan poikkeuksellisen vakavia ja kiireellisiä hätätapauksia on nykyiselläänkin mahdollista ratkaista määräenemmistöpäätöksillä. Tällaisissa erityisissä hätätilannemenettelyissä tukipäätöksiin riittää 85 prosenttia kaikista EVM:n äänistä.
Tämä 85 prosentin ääniraja merkitsee, että Saksa, Ranska ja Italia voivat yhdessä vain muutaman muun euromaan kanssa nuijia voimaan mitä tahansa tarpeellisiksi katsomiaan rahoituspäätöksiä. Ja että mikä vain kolmesta suurimmasta euromaasta voi yksinkin estää mielestään aiheettomia rahoituspäätöksiä.
Suomen päätösvalta sen sijaan loppuu siihen paikkaan, kun EVM siirtyy hätätilannemenettelyyn ja sellaisen sallimiin määräenemmistöpäätöksiin.
Sen jälkeen suuret euromaat vievät ja Suomi vikisee, sillä Suomi on joka tapauksessa sitoutunut ja velvoitettu maksamaan ja takaamaan osansa suurimmillaan jopa satojen miljardien eurojen kriisirahoituksesta.
Suomen päätösvalta riippuu virkaeliitin tulkinnasta
Siihen Suomen eduskunnalla saati hallituksella ei ole nykyisellään eikä vastaisuudessa nokan koputtamista, mikä vastaan tuleva kriisi edellyttää EVM:ltä hätätilannemenettelyä.
Hätätilannemenettely ja sen sallimat määräenemmistöpäätökset voivat tulla kyseeseen tilanteissa, joissa ”päätöksiä on tehtävä kiireellisesti ja koko euroalueen taloudellinen kestävyys on uhattuna”.
Sitä ei ole millään tavoin ennalta määritelty, millä perusteella ”koko euroalueen taloudellinen kestävyys” on tai ei ole ”uhattuna”. Niinpä tuo ratkaiseva ero EVM:n yksimielisten päätösten ja määräenemmistöpäätösten välillä perustuu silkkaan tulkintaan.
Mutta tuota tulkintaa eivät tee Suomi tai muutkaan euromaat. Sen tekevät euroalueen keskuspankin EKP:n ja EU:n komission ylimmät virkailijat niin kuin parhaaksi katsovat.
Suomen pääomaosuus on 12,6 miljardia euroa
EVM voi myöntää rahapulaan joutuneille eurovaltioille ja vastaisuudessa mahdollisesti myös euromaiden yhteiselle kriisinratkaisumekanismille lainamuotoista hätärahoitusta tällä haavaa enimmillään yhteensä 500 miljardia euroa.
Suomi ja muut euromaat vastaavat EVM:n osakepääomasta ja takaavat lisäksi EVM:n varainhankintaa. Suomen valtio on toistaiseksi sitoutunut sijoittamaan EVM:n osakepääomaan 12,6 miljardia euroa.
