Jan Hurrin kommentti: Omatekoinen taantuma – VM neuvoo, miten se uusitaan - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Jan Hurrin kommentti: Omatekoinen taantuma – VM neuvoo, miten se uusitaan

Julkaistu: 6.2.2019 7:05

Suomi vasta toipuu edellisestä omatekoisesta taantumasta, kun VM jo yllyttää valmistelemaan seuraavaa. Parasta kai kiristää omaakin vyötä jo valmiiksi, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Valtiovarainministeriön (VM) ”virkamiespuheenvuoro” linjaa talouspolitiikan vaatimuksia seuraavan vaalikauden ajaksi. Puheenvuoro lienee tarkoitettu evästykseksi kevään eduskuntavaaleihin valmistautuville poliitikoille.

Puheenvuoro tarkastelee Suomen taloutta ja erityisesti julkista taloutta varsin monipuolisesti. Silti koko 200-sivuisen paperin keskeinen sanoma on julkisen talouden menoleikkausten tai veronkiristysten vaatimus – anteeksi, suositus.

Julkisen talouden tasapainotavoitteiden ja kestävyyshaasteiden muistuttamista voi pitää perusteltuna esimerkiksi siksi, että vaalien lähestyessä puolueilla ja poliitikoilla on tavallista suurempi houkutus kosiskella äänestäjillä katteettomilla ja yleensä kalliilla lupauksilla.

Samalla puheenvuoroa voi arvostella ja kyseenalaistaa esimerkiksi sillä perusteella, että VM:n virkamiesjohto näyttää tavoittelevan itselleen sellaista talouspolitiikan ohjaajan roolia, joka kuuluu vaaleissa valittaville poliitikoille.

Viime päivien kommenteissa ja keskusteluissa kumpikin kanta on noussut esiin, joten virkamieslinjausta on sekä kiitelty että moitittu.

Sen sijaan vähemmälle huomiolle näyttää jääneen puheenvuoron pääsanoman sisään rakennettu ongelmallinen ristiriita.

Uusien vyönkiristysten peräänkuuluttaminen ja heikkenevään talouskehitykseen varautuminen uusin kululeikkauksin vaikuttaa vastuulliselta ja on kuin suoraan Euroopan unionin (EU) talouspolitiikan käsikirjasta.

Paha vain, että samanlaiset ”oikeamieliset” talouspolitiikan kiristykset pahensivat tai jopa aiheuttivat Suomen edellisenkin taantuman. Nyt VM:n virkakunta näyttää neuvovan, miten saadaan aikaan seuraava omatekoinen taantuma.

Tuplataantuma oli oma maali

VM perustelee uusien vyönkiristysten vaatimusta esimerkiksi sillä, että julkinen talous on nyt tuntuvasti heikompi vastaanottamaan uutta taantumaa kuin se oli ennen vuosien 2008 ja 2009 talouskriisiä.

Mutta sitä virkajohto ei jostakin syystä muista tai halua kerrata, miksi Suomen talous painui tuon talouskriisin ja pikaisen ensitoipumisen jälkeen vielä toiseenkin taantumaan ja juuttui vuosien ajaksi kitukasvuiseen talousanemiaan.

 Samanlaiset ”oikeamieliset” talouspolitiikan kiristykset pahensivat tai jopa aiheuttivat Suomen edellisenkin taantuman.

Vuodesta 2012 alkaneen tuplataantuman keskeinen syy oli tuolloin kautta EU:n ja erityisesti euromaissa harjoitettu itsetuhoinen talouspolitiikka.

Talouskriisin ensi-isku tuli Suomeen tuontitavarana, mutta tuplataantuma oli meillä ja muissa EU-maissa keskeisiltä osin omatekoinen ongelma.

Kansantalous kärsi työpaikkojen ja talouskasvun ja tulojen menetyksinä korvaamatonta vahinkoa, jonka keskeinen taustasyy oli talouspolitiikan riuska kiristäminen kesken vuosikymmeniin ankarimman talouskriisin.

EU kiristi vyötä, muut elvyttivät

EU:ssa ja erityisesti euroalueella omatekoisen tuplataantuman tuhovoimaa kasvatti tuntuvasti se, että talouspolitiikan vyötä kiristi samaan aikaan suuri joukko keskenään kauppaa käyviä euro- ja EU-maita.

Esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja Japani katsoivat viisaammaksi vastata samaan talouskriisiin omaa talouspolitiikan vyötä keventämällä eikä suinkaan kiristämällä.

Muiden suurten talouksien elvytystoimet helpottivat hieman vientivetoisen euroalueenkin talousoloja, mutta eivät niin paljon kuin omista toimista koitui haittaa.

Tällaisella taustakokemuksella vaikuttaa erikoiselta, että VM:n virkajohto suosittelee uusia vyönkiristyksiä, vaikka arvioi talouskasvun ja -näkymien meillä ja muualla paraikaa heikkenevän.

Talousennustajien kasvuodotukset ovat VM:n ja Suomen Pankin ennusteita myöten heikentyneet odottamattoman voimakkaasti, mutta harva ennustaja on ainakaan vielä povannut Suomelle uutta taantumaa.

Kasvunäkymät ja taloustunnelma ovat kuitenkin heikentyneet siihen malliin, että talouspolitiikan riuskat vyönkiristykset eivät taatusti piristä sen enempää kasvua kuin tunnelmaa.

Ne voivat helposti olla se viimeinen niitti, joka painaa talouden uuteen taantumaan.

Taloussääntöjen valuvikoja

VM:n ajatukset julkisen talouden vahvistamisesta ja sen edellyttämistä vyönkiristyksistä heijastelevat EU:n taloussääntöjä – ja niiden valuvikoja.

Kun talouspolitiikan keskeiset säännöt ja niihin perustuvat mittarit ovat julkisen talouden alijäämäisyyden ja velkaisuuden suhdeluvut, syntyy niiden yksisilmäisestä seuraamisesta hyvin herkästi suhdanteita voimistavaa niin sanottua myötäsyklistä tempoilua.

Suomen seuraava hallitus saa epäkiitolliseksi huomenlahjaksi VM:n virkajohdon luettelemat kestävyysvajeet ja muut haasteet sekä nopeasti heikentyneet talousnäkymät.

Ja se saa talouspolitiikan ohjenuorakseen EU:n myötäsykliset taloussäännöt ja niihin tukeutuvat VM:n virkajohdon evästykset.

Jos seuraava hallitus ryhtyy toteuttamaan VM:n virkajohdon vyönkiristysvaatimuksia, on se kohtalaisen suuressa vaarassa toistaa parin edellisen hallituksen talousvirheitä.

Ennakointi voi aikaistaa haittoja

Heikkenevissä talousoloissa tai varsinkin jo alkaneen taantuman oloissa toteen pantavien vyönkiristysten haitat syntyvät koko kansantalouden kasvua heikentävistä heijastusvaikutuksista.

Jos julkinen talous supistaa menojaan tai kasvattaa tulojaan, tarkoittaa tämä yksityisen talouden tulojen ja yleensä myös kulutuksen supistumista. Näin julkisen talouden vyönkiristykset laajenevat herkästi yksityisenkin talouden vyönkiristyksiksi.

Ja jos kansantalouden kaikki kotimaiset osapuolet leikkaavat menojaan ja investointejaan yhtä aikaa, painuu kansantalouden kokonaiskysyntäkin hyvin herkästi laskuun. Tällaisesta pinteestä pelastaa vain viennin ainakin vyönkiristysten veroinen kasvaminen, mutta nyt sellaisesta ei liene toivoa.

 Suomen seuraava hallitus saa epäkiitolliseksi huomenlahjaksi VM:n virkajohdon luettelemat kestävyysvajeet ja muut haasteet sekä nopeasti heikentyneet talousnäkymät.

Julkisen talouden tasapainottaminen on ennen pitkää paikallaan, mutta se onnistuu parhaiten vahvan talouskasvun oloissa ja kun kotitalouksien tulot kasvavat joka tapauksessa.

Mutta taantuman tai edes heikkenevän talouskasvun oloissa oman maalin riski kasvaa. Samalla kasvaa riski, että vyönkiristyksin tavoiteltava julkisen talouden tasapainottaminenkin vesittyy ja ylijäämätavoitteet vaihtuvat alijäämien kasvuksi.

Mikä pahinta, tällaiset riskit voivat toteutua jo ennalta, jos vyönkiristyksiin varautuvat kansalaiset säikähtävät kiristämään omaa talousvyötään jo ennen kuin on pakko.

Toki vielä suurempi riski on, että talouspolitiikan säännöt ja uskomukset kestävät seuraavankin taantuman yli.

Silloin koittanee taas uusien vyönkiristysvaatimusten aika, kun julkisen talouden alijäämät ja velkataakka ovat edellisten kiristysten jäljiltä paisuneet aivan liian suuriksi uuden taantuman vastaanottamiseen.

Juttua korjattu 6.2. klo 9.55: Tuplataantuman alkamisvuodeksi korjattu 2012 (oli väärin 2013).

Lisää aiheesta

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?