Kommentti: EKP jatkaa rahaelvytystä riskeistä huolimatta - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Kommentti: Tätä menoa korot voivat laskea ennen kuin niitä ehditään nostaa

Kuvituskuva
Julkaistu: 16.12.2018 7:50

EKP aikoo pitää euroalueen korot nollan prosentin tuntumassa epäilyttävän pitkään. Korkoja on ehkä seuraavaksi laskettava lisää ennen kuin nostot ehtivät kunnolla alkaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Euroalueen keskuspankki EKP aikoo pitää ohjauskorkonsa nollan prosentin tuntumassa ainakin ensi vuoden syyskaudelle ja tarvittaessa sitäkin kauemmin.

Muunlaista rahaelvytystä se aikoo jatkaa koronnostojen alkamisen jälkeenkin. Tässä kuussa se vasta lakkaa ostamasta alati kasvia määriä eurovaltioiden velkakirjoja, mutta rahahanat pysyvät silti apposen avoimina.

Suopean tulkinnan mukaan EKP näyttää toimivan vastuullisesti ja tehtävänsä mukaisesti jatkamalla rahapoliittista elvytystä niin kuin vajaan kahden prosentin inflaatiotavoitteen varmistaminen edellyttää.

Epäilevän tulkinnan mukaan EKP:n rahaelvytyksen mitat ja kesto alkavat jo vilkuttaa varoitusvaloja kuin keskuspankki pelkäisi alueen talouden olevan radikaalisti heikommassa kunnossa kuin päälle päin näyttää.

Kriittisen tulkinnan mukaan EKP on kuin villien pikkujoulujuhlien vielä villimpi juomanlaskija, joka yrittää ylläpitää väsähtävien juhlien tunnelmaa lupaamalla jatkaa juhlajuoman tarjoilua pidemmän aikaa kuin sinnikkäimmätkään juhlijat pysyvät tolpillaan.

Tulkinnan sävystä riippumatta EKP:n nollakorkojen ja muunlaisen rahaelvytyksen pitkittämisestä syntyy kaiken aikaa kasvava riski, että EKP ja sen mukana koko eurotalous lipsuu kohti nollakorkojen umpikujaa.

Siitä ei välttämättä ole ulospääsyä ennen kuin rahapolitiikkaa olisi seuraavaksi taas kevennettävä. Esimerkiksi korkoja laskemalla.

Keskuspankit paisuttivat kulpia

Ranskalaispankki Societe Generalen ekonomistit ovat laskeneet niin sanotun Taylorin korkosäännön avulla, että euroalueen lyhyiden korkojen pitäisi olla jo kahden prosentin tuntumassa eikä enää nollassa tai varsinkaan miinuslukemissa niin kuin EKP niitä pitää.

Yhdysvaltalaisen talousprofessorin John Taylorin kehittämä korkomalli määrittelee kaavamaisesti talouden kulloisellekin kasvuvauhdille ja inflaatiolle ihanteellisen korkotason.

Pankin käyttämän Taylor-mallin mukaan euroalueen korkotaso on rutkasti matalampi kuin alueen talousolot edellyttäisivät.

Jos pankin ekonomistit ovat oikeilla jäljillä, näyttää EKP toistavan aivan samanlaista rahapolitiikan suuren luokan mitoitus- ja ajoitusvirhettä, jonka sivuvaikutukset osaltaan johtivat kymmenen vuotta sitten leimahtaneeseen finanssikriisiin.

Professori Taylor on ankarasti arvostellut Yhdysvaltain Fediä ja muita suuria keskuspankkeja EKP mukaan luettuna siitä, että nämä paisuttivat vuosituhannen alun velka-, asunto- ja finanssikuplia pitämällä teknokuplan puhkeamisen jälkeen korkojaan liian kauan liian matalina.

Fed ja EKP nostivat ohjauskorkojaan vuosina 2004–2006 yhdestä hieman yli viiteen prosenttiin (Fed) ja kahdesta neljään prosenttiin (EKP), mutta se oli liian vähän ja liian myöhään.

Ennen korkojen nostoja ja vielä niiden kuluessa korkotaso oli jopa useita prosenttiyksiköitä matalampi kuin vallitsevien talousolojen mukaan olisi ollut paikallaan.

Suhteellisen matalat korot ja monin muin tavoin yltäkylläisenä pysynyt lainarahan tarjonta yllytti monen maan finanssialaa ja kansalaisia ennen kokemattoman mittavaan velkaantumiseen.

Kun korot lopulta nousivat, oli velkavahinko jo tapahtunut, ja lopulta korot nousivatkin kertyneisiin velkamääriin verrattuna liian korkealle. Siitä syttyi finanssikriisi.

Fed kiristää mutta EKP pitää hanoja auki

Tällä kerralla Fed näyttää edes yrittävän välttää samojen virheiden toistamista. Yrityksen onnistumisesta ei ole takeita, mutta Fed on kiristänyt oman rahapolitiikkansa viritystä jo muutaman vuoden ajan.

Fed lopetti mittavat velkakirjaostonsa viitisen vuotta sitten ja aloitti koronnostojen sarjan kolme vuotta sitten. Sittemmin se on jo alkanut varovaisesti supistaa kriisitoimien paisuttamaa tasettaan.

Siihen verrattuna EKP painelee edelleen kaasu pohjassa.

Rahoitustutkijat ovat kehittäneet keinoja arvioida rahapolitiikan epätavallisten keinojen eli muiden kuin ohjauskorkojen vaikutusta rahapolitiikan kokonaisviritykseen.

Yksi esimerkiksi Fedin johtokunnan tarkoin seuraama mittari on kehittäjiensä mukaan nimetty Wu-Xian varjokorko. Sen perusteella Fedin kaikkien rahapolitiikan keinojen vaikutus on nyt suunnilleen samanveroinen kuin syntyisi yksin nollan prosentin ohjauskorolla.

EKP on saman mittarin perusteella tyystin toista maata, sen rahapolitiikan kokonaisvaikutukset vastaavat miinus kuuden prosentin korkoa.

Kun tällaiseen rahapolitiikan viritykseen yhdistyy keskuspankin kaikin keinoin kannustama velkarahoituksen yltäkylläinen tarjonta, ei kotitalouksien ja muun talouden taas uusia ennätyksiä rikkovan velkaantumisen pitäisi olla suuren suuri yllätys.

Ei varsinkaan keskuspankkiireille ja finanssivalvojille.

Eikä varsinkaan Suomen kaltaisissa euromaissa, joissa yleisöllä on tapana sitoa pitkäaikaisetkin lainasopimuksensa, kuten vuosikymmenten mittaiset asuntolainansa, lyhytaikaisiin markkinakorkoihin.

Näissä maissa rahapolitiikan elvytysvaikutukset tuntuivat nopeimmin, mutta näissä korostuvat myös ylielvytyksen riskit. Ne näkyvät kotitalouksien velkaantumisen ja esimerkiksi asuntojen liiallisen kallistumisen toisiaan voimistavana noidankehänä.

Ja samalla riski kasvaa, että velkaantumisen haitat korostuvat seuraavassa korko- ja suhdannekäänteessä.

Edelliset koronnostot pahensivat kriisiä

Euroalueen talouskasvu on jo alkanut hidastua, ja finanssimarkkinat ovat jo alustavasti säikkyneet Yhdysvaltainkin talouden seuraavan taantuman varoitusmerkkejä.

Ensi vuoden talousnäkymät ovat toisin sanoen parhaassakin tapauksessa parin viime vuoden kasvukautta vaisummat.

Ja tämäkin edellyttää, että jo ennalta tiedossa olevat suuret riskit, kuten ilman ehtoja toteen käyvä kova brexit tai Italiasta syttyvä uusi eurokriisi, eivät räjähdä silmille ja sysää heikkenevää taloutta suoraa päätä uuteen kriisiin.

Nykyistä vaisummaksi väsyvä talouden kasvukausi voi tyssätä taantumaan tai uuteen finanssikriisiin myös ilman Britannian tai Italian ikäviä äkkikäänteitä.

Jos käy köpelösti, voi seuraavakin kriisi syttyä samanlaisilla sytykkeillä kuin kävi kymmenen vuotta sitten. Uuden kriisin riski tulee kuin kaupanpäällisinä EKP:n rahapolitiikan linjauksista.

Tuttu mutta kelju kaava uhkaa toistua, jos EKP ensin puhaltaa velkaantumiseen liian kauan ja liian paljon nollakorkojen ilmaa ja sitten puhkaisee kuplat liian myöhäisillä koronnostoilla.

EKP:n vuonna 2008 ja vielä uudestaan vuonna 2011 kesken finanssi- ja eurokriisin toteuttamat edelliset koronnostot ovat kolea muistutus siitä, kuinka vaikea korkoja on nostaa kesken jo alkaneiden talousvaikeuksien.

Kumpikin EKP:n edellinen koronnosto osoittautui saman tien virheeksi, joka ensin pahensi muutenkin meneillään ollutta kriisiä ja heti perään pakotti EKP:n painamaan korkonsa entistäkin alemmas.

Mitä pidempään EKP nyt viivyttelee koronnostojaan sitä vaikeampi sen on taiteilla ulos nollakorkojen umpikujasta ilman, että se iskee velkaantuneen talouden polvilleen. Ja ilman, että se joutuukin seuraavaksi korjaamaan vahinkojaan painamalla korot nykyistäkin alemmas.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta