Kommentti: Nyt tuli loppu Euroopan raha­liiton kehittämiselle – syynä Merkelin eroilmoitus

Saksan liittokanslerin Angela Merkelin pitkät jäähyväiset voivat viivyttää euroalueen suuria uudistuksia jopa vuosien ajan, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

31.10.2018 7:15

Saksan liittokansleri Angela Merkel aikoo vetäytyä ensin puolueensa CDU:n ja myöhemmin maan hallituksen johdosta erikoisella tavalla, joka pitkittää vallanvaihdon jopa vuosien mittaiseksi rupeamaksi.

Merkel väistyy Saksan päähallituspuolueen CDU:n puheenjohtajan paikalta joulukuun puoluekokouksessa. Se tuskin on yllätys sen jälkeen, kun CDU:n kannatus on romahtanut viime syksyn parlamenttivaaleissa ja useissa osavaltiovaaleissa, kuten Hessenissä viime sunnuntaina.

Yllättävämpää Merkelin vetäytymisessä on se, että hän aikoo jatkaa liittokanslerin asemassaan vuoteen 2021 jatkuvan parlamenttikauden loppuun asti.

On epävarmaa, onnistuuko hänen aikeensa kahden vaiheen vetäytymisestä, tai pysyykö edes hänen jyrkästi kannatusta menettänyt hallituksensa koossa vaalikauden loppuun asti.

Mutta jos Merkelin aikeet toteutuvat, tietää se poikkeuksellisen pitkiä jäähyväisiä. Niistä ja niiden aikana voi koitua epätavallista epävakautta ja tyhjäkäyntiä paitsi Saksan sisäpolitiikkaan myös EU:n politiikkaan.

Tähän asti Merkel on itsekin pitänyt tärkeänä, että liittokansleri ja suurimman hallituspuolueen puheenjohtaja ovat yksi ja sama henkilö.

Tällainen vallan keskittyminen on osaltaan varmistanut, että Merkelistä on 13 liittokanslerivuoden kuluessa kehittynyt Saksan ja samalla EU:n kiistatta vaikutusvaltaisin poliittinen johtaja.

Todennäköisesti Merkel on edelleen EU:n vahvin johtaja, mutta se ei enää ilmennä hänen vahvuuttaan vaan ennemmin EU:n heikkenemistä ja unionin ”kovan ytimen” pehmenemistä.

Kun EU:n vahvinta johtajaa voi luonnehtia sellaisillakin vertauskuvilla kuin ”rampa ankka” ja ”auton valokeilaan jähmettynyt peura”, voi unionin katsoa ajelehtivan ilman todellista johtajaa.

Ja kun joka tapauksessa kaikki vähänkin merkittävät uudistukset ovat EU:ssa mahdollisia vain suurimman jäsenmaan Saksan tuella, voivat Merkelin pitkät jäähyväiset viivyttää ja lamauttaa rahaliiton suuria uudistuksia ja EU:n yhtenäisyyden palauttamista jopa vuosien ajaksi.

Heikot johtajat ja isot ongelmat

Eurokriisi osoitti, että euromaiden talous- ja rahaliittoa Emua pitäisi kehittää ja uudistaa monin tavoin, jotta eurotalous toimisi nykyistä paremmin – ja jotta liitto ja euro selviäisivät seuraavastakin kriisistä.

Seuraava eurokriisin veroinen koettelemus voi olla eurolle liikaa, elleivät euromaat saa siihen mennessä jollakin konstilla sommiteltua valmiuksia ja pelisääntöjä kriisin iskujen tasaamiseksi eri euromaiden välillä.

Käytännössä tällaisten valmiuksien kehittäminen on kuitenkin osoittautunut erittäin vaikeaksi tai mahdottomaksi, sillä se tarkoittaisi hyvin todennäköisesti esimerkiksi tulonsiirtoja ja muita yhteisvastuun muotoja eri euromaiden kesken.

Mikä Angela Merkeliä odottaa vaikutusvaltaisen poliittisen uran jälkeen?

Rahaliiton suurten mutta yhä keskeneräisten ja kiistanalaisten uudistushankkeiden lisäksi EU:n pitäisi jotenkin kyetä ratkaisemaan lukuisia eri suuntiin repiviä riitoja eri jäsenmaiden ja maaryhmien kesken.

Mitkään rahaliiton saati koko EU:n ajankohtaiset haasteet tuskin ratkeavat tai edes helpottavat sillä, että nyt kaikki EU:n suurimmat jäsenmaat ovat joko heikkojen johtajien (Saksa, Ranska ja Espanja) tai arvaamattomien populistien (Italia) vallassa tai eroamassa EU:sta (Britannia).

Riitoja riittää Brexitistä Italian budjettikiistoihin ja itäisten jäsenmaiden oikeusvaltiokiistoista kaikkien jäsenmaiden yhteisiin pakolaiskiistoihin.

Niin kauan kuin Saksan seuraavasta liittokanslerista ei ole tietoa, voivat suurisuuntaiset uudistukset ja suurimpien riitojen ratkaisut olla vielä vaikeampia kuin ne ovat olleet Merkelin vahvimpinakin aikoina.

Merkel on aiemmin osoittanut varovaista valmiutta esimerkiksi joillekin Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ehdottamille rahaliiton uudistuksille.

Sittemmin Macronin lukuisat uudistukset ovat kuitenkin kuivuneet kokoon yksi toisensa jälkeen, sillä Merkel on joutunut sisäpoliittisista syistä siirtämään niitä pois päiväjärjestyksestä.

Macronin ja Merkelin yhteinen alamäki

Kahden suuren euromaan sisäpoliittiset paineet sekä niiden johtajien suosion ja valta-aseman mureneminen ovat ainakin osittain saman ilmiön eri puolia.

Ranskan Macron on luultavasti menettänyt kotimaista kannatustaan osin siksi, että hänen ehdottamansa – ja Ranskalle edulliset – euroalueen uudistukset ovat jääneet toteutumatta, vaikka niiden vastineeksi on pantu toteen useita yleisöä ärsyttäneitä kotimaisia talousuudistuksia.

Saksan Merkel on puolestaan menettänyt kotimaista kannatustaan osin siksi, että hänen varovainenkin valmiutensa vastata Macronin uudistusehdotuksiin ja muunlaiset europoliittiset myönnytykset ovat olleet monelle saksalaiselle liikaa.

Macronin edustama ”ranskalaistulkinta” katsoo euron ja eurotalouden toimivan ja kestävän uusia kriisejä vain yhteisvastuuta lisäämällä ja talouspoliittista päätöksentekoa keskittämällä.

Merkel on ainakin periaatteessa voinut olla pitkälti samalla kannalla, mutta käytännössä hän ja hänen poliittinen uransa ovat törmänneet järkähtämättömään ”saksalaistulkintaan”.

Etenkin poliittisen kartan oikealla laidalla se on jyrkkä ”nein” kaikille haaveille ja ehdotuksille yhteisvastuun lisäämiseksi ja talouspoliittisen vallan keskittämiseksi euromaiden kesken.

  • Katso alta videolta Merkelin ja Putinin tapaaminen 2007, josta nousi kohu

Saksan eurolinja voi taas kiristyä

Niin kauan kuin EU-maissa järjestetään kansallisia vaaleja ja saksalaiset saavat vapaasti äänestää niin kuin katsovat maansa eduille parhaaksi, on jokseenkin turha odottaa Saksan innostuvan tulonsiirroista ja muusta yhteisvastuusta.

Euromaiden välisistä nyt jo vakiintuneista talouseroista johtuu, että maiden välille avattavat tulonsiirrot tarkoittaisivat lähes yksisuuntaisia rahavirtoja Saksasta melkein kaikkiin muihin jäsenmaihin.

Mitä muuta Merkelin vetäytymisestä ja jäähyväisten pitkittämisestä koituukaan, merkinnee hänen mahtiuransa päättyminen poliittiseen mahalaskuun ainakin yhtä asiaa: Saksan seuraavalla liittokanslerilla ei välttämättä ole edes sen vertaa valmiutta europoliittisiin myönnytyksiin kuin Merkelillä on ollut.

Todennäköisesti Saksan europoliittisen linjan kiristyminen entiselleen olisi Suomen ja muiden ”uuden Hansaliiton” maiden mieleen.

Mutta samalla se jyrkentäisi heikkojen ja vahvojen euromaiden kahtiajakoa entisestään – ja heikentäisi euron mahdollisuuksia selvitä seuraavasta vakavasta kriisistä.

Lue lisää: 10 yksityiskohtaa Merkelin hetkistä Saksan johdossa – Putinin koira nuuhki liittokansleria vuonna 2007 ja aiheutti kohun

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?