Näkökulma: Terävä talouspolitiikan kritiikki, mutta ei tästä maailmasta

Julkaistu:

Pitäisikö talousvyötä kiristää vai sittenkin löystää? Ei selviä arviointineuvoston raportista, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Suomen hallitusten aktiivisesti harjoittama talouspolitiikka on useammin osoittautunut myötä- kuin vastasykliseksi. Niinpä hallitukset ovat voimistaneet vuoroin talouden ala- ja ylämäkiä eivätkä tasoittaneet niitä niin kuin ovat yrittäneet.

Samaa rataa näyttää jatkavan Juha Sipilänkin (kesk) hallitus, joka nyt vuorostaan voimistaa talouden jo muutenkin hyvässä vauhdissa olevaa kasvukautta ylläpitämällä tarpeettoman keveää finanssipolitiikan viritystä.

Tarpeettoman elvyttävän vaikutuksen lisäksi finanssipolitiikan turha keventely rasittaa julkisen talouden pitkäaikaista tasapainoa. Se hidastaa niin sanotun kestävyysvajeen umpeen kuromista – ja kasvattaa aikanaan väistämättä edessä olevia korjausliikkeitä.

Suunnilleen näin voinee tulkita Talouspolitiikan arviointineuvoston kolmannen tarkastusraportin pääviestejä. Neuvosto julkisti raporttinsa johtopäätöksineen tiistaina.

Yksi raportin keskeisistä johtopäätöksistä on kovin tutun tuntuinen: Suomen nykyiset ja tiedossa olevat julkiset menot ovat liian suuret tiedossa oleviin julkisiin tuloihin verrattuna tai toisinpäin. Niiden välissä ammottaa se kuuluisa kestävyysvaje.

Saman asian voi sanoa monella eri tavalla. Yhden mielestä Suomen julkinen sektori on yksinkertaisesti liian suuri, toisen mielestä se on liian kallis ja kolmannen mielestä meikäläinen sosiaaliturva ja ylipäätään julkiset palvelut ovat liian anteliaita.

Ja on niitäkin, joiden mielestä verotus on maailman kovimpien verorasitusten maassa edelleen turhan kevyttä. Aavistus tällaisesta tulkinnasta löytyy arviointineuvostonkin raportissa, jonka mukaan veropolitiikasta on hallituskauden mittaan tullut keventävää – ja että tämä on julkisen talouden kestävyydelle ongelma.

Neuvosto ei sentään anna suoranaista suositusta Sipilän hallitukselle ryhtyä saman tien kiristämään verotusta. Sen sijaan se tyytyy toteamaan, että tätä menoa julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää aikanaan suurempia korjaustoimia kuin nyt jää tekemättä.

Ministeri on eri mieltä

Arviointineuvosto jättää viisaasti arvioimatta, kumpaa keinoa hallitusten olisi parempi painottaa, menojen karsimista vai verotulojen kasvattamista. Se onkin vaikea valinta, sillä se vaikuttaa suoraan kansalaisten tuloihin, menoihin ja palveluihin.

Tällaiset arvovalinnat kuuluukin jättää poliitikkojen huoleksi. Silläkin uhalla, että valinnat ovat poliittisesti niin riskipitoisia ja epämukavia, että niitä on houkuttelevampaa jättää tekemättä tai ainakin lykätä ensi vaalien tuolle puolen.


Arviointineuvoston esittämä finanssipolitiikan kritiikki törmäsikin tuota pikaa poliittiseen arkitodellisuuteen, kun valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) ilmoitti olevansa eri mieltä.

Ministerin mukaan finanssipolitiikan viritys on veronkevennyksineen ja muine säätöineen tällä hetkellä sopiva eikä suinkaan liian keveä. Hänen mukaansa kasvun tukemisesta talouspolitiikan keinoin koituu edelleen enemmän hyötyä kuin haittaa, ja nyt aikaan saatava hyvä kohentaa julkisen talouden pitkäaikaista kestävyyttäkin.

Keskenään varsin selkeästi vastakkaiset tulkinnat kumpuavat kuin kahdesta eri maailmasta.

Arviointineuvosto tarkastelee talouden kokonaisuutta ja talouspolitiikan vaikutuksia taloustutkimuksen teorioiden ja analyysimenetelmien avulla. Ei tosin täysin vapaan tieteen hengessä, sillä se mittaa talouspolitiikan onnistumista suhteessa EU:n taloussääntöjen osin kyseenalaisiin mittareihin.

Siksi neuvosto arvioi huolellisesti, saavuttaako hallitus aikomassaan ajassa niin sanotun rakenteellisen jäämän tavoitetason vai eikö saavuta. Mutta se ei arvioi, onko tällainen arvionvarainen, tulkinnallinen ja siksi kiistanalainen mittari talouspolitiikan mielekäs ohjausväline.

Tämä ei kuitenkaan selittäne eroa neuvoston ja ministerin tulkinnoissa, sillä hallitus on itsekin hyväksynyt samat rakenteellisen jäämän kyseenalaiset tavoitteet omaksi ohjenuorakseen.

Oikeassa maailmassa käydään vaaleja

Suurempi syy tulkintaeroihin lienee se, että arviointineuvoston jäsenet ovat puheenjohtajansa Roope Uusitalon tavoin korkeakouluprofessoreita eivätkä ammattipoliitikkoja.

Professorit voivat esittää – ja heidän kuuluukin esittää – perusteltuja tulkintojaan ilman huolen häivää kannatuskyselyiden tai minkään seuraavien vaalien sujumisesta.

Hallituksen ministerit ja sen puoleen muutkin ammattipoliitikot katsovat samoja talouspolitiikan kysymyksiä kuin eläisivät toisessa maailmassa. Siinä käydään tämän tästä toinen toistaan tärkeämpiä vaaleja.

Pääministeri Sipilä tai valtiovarainministeri Orpo tuskin tohtivat kovin pian avata keskustelua veronkorotuksista, vaikka arviointineuvoston laskelmat osoittaisivat mitä. Seuraavat vaalit ovat sellaiseen uhkayritykseen aivan liian pian.

Juuri alituiseen tulollaan olevat vaalit muokkaavat poliittista arkitodellisuutta sellaiseksi, että poliitikkojen on monin verroin houkuttelevampaa ja tuottoisampaa tehdä ja jopa kiirehtiä mieluisia päätöksiä mutta lykätä tai jättää kokonaan tekemättä epämieluisia päätöksiä.

Tästä pitkälti johtuu, että julkisen talouden menoilla on luontainen taipumus kasvaa, ja että menot pyrkivät kasvamaan enemmän ja suuremmiksi kuin tulot.

Samasta syystä julkisen talouden kestävyysvaje ei ole erityisesti suomalainen vitsaus. Se on useimmissa muissa länsimaissa vielä suurempi ja joka tapauksessa kautta maailman niin yleinen, että kestävyysvajetta voi huoleti luonnehtia julkisen talouden ominaisuudeksi eikä viaksi.

Mitäkö muista, kun pitäisi panna oma talous ojennukseen?

Sitä, että ministeri Orpo joutunee vielä oman vahtivuoronsa aikana keksimään hyviä selityksiä, miksi taloudellisen integraation syventäminen on ehkä sittenkin myös Suomen etu.

Mikä kiire kohentaa muiden kestävyyttä?

Jos ja kun Saksa ja Ranska ryhtyvät toden teolla yhdistämään EU- tai euromaiden talouspolitiikan ohjausta ja päätöksentekoa, merkitsee se tavalla tai toisella myös yhteisvastuun lisäämistä.

Ja se taas tarkoittaa nykyistäkin syvällisempää jakoa nettomaksajien ja -saajien välillä: keskivertoa paremmassa kunnossa olevat maksavat ja keskivertoa heikommassa kunnossa olevat vastaanottavat.

Ja se taas tarkoittaa, että Suomen poliitikoilla on edessään paljon vaikeampiakin valintoja kuin vain tasapainoilu menoleikkausten ja tulonlisäysten välillä.

Pitäisi kyetä valitsemaan, hyväksyäkö vai torjuako paljon nykyistäkin pidemmälle menevä talouspolitiikan ohjaus- ja päätösvallan keskittäminen Brysseliin sekä siitä ajan oloon tavalla tai toisella syntyvä yhteisvastuun lisääntyminen.

Jos lisäintegraatio ja vielä yhteisvastuukin käyvät, silloin pitäisi hyvin selkeästi kyetä perustelemaan joka ikinen kestävyysvajetta kohentava toimi ja erityisesti, miten se vaikuttaa Suomen nettomaksajan asemaan. Vai onko tarkoitus ensin kohentaa oman julkisen talouden kestävyyttä, jotta sitten on enemmän varaa kohentaa muidenkin finansseja?

Tämän kaltaisiin kysymyksiin on turha hakea vastauksia arviointineuvoston raportista. Se ei ole neuvoston vika, sillä se on tehnyt työtä käskettyä, eikä sen toimeksiantoon kuulu sen enempää EU:n taloussääntöjen kuin etenkään kehityshankkeiden arvioiminen.

Mutta poliitikkojen ”oikeassa” maailmassa tällaisetkin kysymykset kummittelevat, ja siksi poliitikoilta on lupa odottaa vaikeisiinkin kysymyksiin vastauksia.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Näitä luetaan!
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Nainen luuli löytäneensä itselleen unelmien kodin järvenrannalta Kainuusta – järkyttävä totuus paljastui, kun viranomainen huomasi oudon fontin pöytäkirjassa

    2. 2

      Rakennusalan poikkeuksellisen suuresta petosvyyhdistä syytteet 16 ihmiselle

    3. 3

      Kommentti: Mistä kaikille kauppakeskuksille riittää asiakkaita?

    4. 4

      Kommentti: Möläytin kyläpaikassa jotain, mitä ei olisi pitänyt – raha-asiat ovat monimutkaisempia kuin itse olettaa

    5. 5

      Punta ponkaisi ylimmilleen viiteen kuukauteen brexit-sovun jälkeen

    6. 6

      Ericssonin tulos löi odotukset

    7. 7

      Atrialle määrättiin sakot Boråsin tehtaalla sattuneesta kuolemantapauksesta

    8. 8

      Painajaisperinnöistä yksi on yli muiden – ”Kukaan ei huoli edes ilmaiseksi”

    9. 9

      Riittääkö Triplaan asiakkaita? Asiantuntija: ”Solmu­kohta­harha” voi koitua kauppa­keskuksen kohtaloksi

    10. 10

      Kiinteistökuningatar Kaisa Liskin yritys ei ole maksanut palkkoja – myös Työllisyysrahasto karhuaa maksuja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Nainen luuli löytäneensä itselleen unelmien kodin järvenrannalta Kainuusta – järkyttävä totuus paljastui, kun viranomainen huomasi oudon fontin pöytäkirjassa

    2. 2

      Painajaisperinnöistä yksi on yli muiden – ”Kukaan ei huoli edes ilmaiseksi”

    3. 3

      Kommentti: Möläytin kyläpaikassa jotain, mitä ei olisi pitänyt – raha-asiat ovat monimutkaisempia kuin itse olettaa

    4. 4

      Kiinteistökuningatar Kaisa Liskin yritys ei ole maksanut palkkoja – myös Työllisyysrahasto karhuaa maksuja

    5. 5

      Ekonomisti: On vain yksi kestävä tapa varmistaa, että työssäkäyville on tarpeeksi asuntoja

    6. 6

      Riittääkö Triplaan asiakkaita? Asiantuntija: ”Solmu­kohta­harha” voi koitua kauppa­keskuksen kohtaloksi

    7. 7

      Bloomberg: Kone neuvottelee Thyssenkruppin hissien ostosta yhdessä sijoitusyhtiön kanssa

    8. 8

      Onni potkaisi lomaa odottavia – näin kikkailemalla saat pitkät vapaat jouluna

    9. 9

      Vaimon paha kolari mullisti Voiton, 75, elämän kertaheitolla – ”Pahinta oli persoonallisuuden muutos”

    10. 10

      Turkin markkinoilla myyntiaalto – syynä Yhdysvaltojen nostamat syytteet

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Lääkäri huomasi kahvihuoneen seinällä omituisen lapun – uskoo, että siihen kiteytyy koko terveydenhuollon jättiongelma

    2. 2

      Painajaisperinnöistä yksi on yli muiden – ”Kukaan ei huoli edes ilmaiseksi”

    3. 3

      Esko Ylisen Halpa-Halli laajeni hurjasti ja suututti kilpailijat – sitten viinaan retkahtanut nuori liike­mies teki täys­käännöksen, joka yllätti kaikki

    4. 4

      Nainen luuli löytäneensä itselleen unelmien kodin järvenrannalta Kainuusta – järkyttävä totuus paljastui, kun viranomainen huomasi oudon fontin pöytäkirjassa

    5. 5

      Näin lainakatto vaikuttaisi sinuun – katso, millaiseen kotiin tulosi riittäisivät

    6. 6

      Juha, 57, teki Kauhukeittiötä, nyt ei saa töitä millään, vaikka on lähettänyt kahden vuoden aikana yli 300 hakemusta

    7. 7

      Toivo Sukari aikoo myydä Seinäjoen Ideaparkin – vain yksi kauppakeskus jää: ”Se on minulle kuin lapsi”

    8. 8

      Tässä ovat 3 mokaa, joilla voit pilata osakesäästötilin hyödyt – vaarana 7 300 euron lasku

    9. 9

      Riittääkö Triplaan asiakkaita? Asiantuntija: ”Solmu­kohta­harha” voi koitua kauppa­keskuksen kohtaloksi

    10. 10

      Kiistelty ”paskalaki” astuu voimaan kahden viikon päästä – yli 100 000 kiinteistössä muutokset on vielä tekemättä

    11. Näytä lisää