Kommentti: Tämäkin verosumutus on pieni- ja keskituloisten kuppaamista

Julkaistu:

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vaatii maahan suurta veroremonttia samanlaisella sumutuksella, jolla Suomenkin hallitukset ovat perustelleet tulonsiirtoja yrityksille ja niiden omistajille. Sekin on tuttua, että kyse on pieni- ja keskituloisten kuppaamisesta, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Yhdysvaltain ylin lainsäädäntöelin senaatti on pitkin viikkoa kinastellut ja tehnyt lehmänkauppoja maan vuosikausiin suurimman verouudistuksen yksityiskohdista, ehdoista ja toteuttamisesta tai toteuttamatta jättämisestä.

Kyse on yhdestä presidentti Donald Trumpin keskeisistä suurhankkeista, joiden avulla hän haluaa tehdä ”Amerikasta taas suuren” niin kuin hän on lukuisia kertoja luvannut.

Mutta kyse on samalla myös suurisuuntaisesta verosumutuksesta ja vedätyksestä, jonka todennäköiset vaikutukset maan talouteen ja kansalaisten hyvinvointiin ovat äärimmillään jopa tasan vastakkaisia kuin veroremontin perusteiden ja keskeisten väittämien mukaan olisi tarkoitus.


Lyhyesti kuvattuna Trumpin suuren verouudistuksen tärkein – ja arvostelijoiden mukaan törkein – muutos on yritysverotuksen mojova kevennys. Se laskisi yrityksen voitoistaan maksaman veroprosentin 35:stä 20 prosenttiin.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Tämän lajin kevennys kasvattaisi takuuvarmasti yrityksille verojen jälkeen kertyviä voittoja. Tämä taas kasvattaisi yhtä varmasti yritysten omistajien varallisuuden arvoa ja likimain yhtä varmasti omistajille maksettavia osinkoja ja muuta voitonjakoa. Liki yhtä varmaa olisi myös ylimmän yritysjohdon palkkioiden paisuminen.

Suurin osa tuollaisen veronkevennyksen varmoista hyödyistä päätyy kansalaisten ennestään varakkaimmalle ja yleensä myös suurituloisimmalle vähemmistölle. Näin käy siitä yksinkertaisesta syystä, että varakkaimmilla on kaikista kansanosista eniten yritysten osakkeita ja muuta finanssivarallisuutta.

Tästä syystä Yhdysvaltain ennestään varakkaimmat ja suurituloisimmat kansalaiset olisivat Trumpin suuren verouudistuksen ilmeisiä, suurimpia ja mahdollisesti myös ainoita hyötyjiä.

Trump ei ole sentään nimennyt uudistustaan tulonsiirroksi suurituloisille eikä varsinkaan suureksi puhallukseksi, vaikka sellaisista on pitkälti kyse. Eikä hän ole sitäkään sanonut suoraan, että tämän kuppauksen kustannukset päätyvät lopulta pääosin maan pieni- ja keskituloisen enemmistön maksettaviksi, vaikka sekin on todennäköinen tulema.

Sen sijaan Trump ja verouudistuksen kannattajat perustelevat hanketta aivan samoilla uskomuksilla, uskotteluilla ja väärillä väittämillä, joilla samanlaisia uudistuksia on ennenkin perusteltu. Esimerkiksi Suomessa.

Ovatko Yhdysvallat ja Suomi kehitysmaita?

Markkinointiväittämien ja -vedätysten mukaan Yhdysvalloissa on vireillä itse itsensä maksava verouudistus, jonka ”dynaamiset vaikutukset” kannustavat yrityksiä investointeihin, synnyttävät uusia työpaikkoja ja muutoinkin vahvistavat talouskasvua.

Tästä tarina jatkuu koko kansantalouden vahvistumiseen ja yleisen hyvinvoinnin kohenemiseen ja siihen tärkeään täkyyn, että juuri työpaikkojen syntymisen ansiosta lisää tuloja valuu ennen pitkää myös pieni- ja keskituloisille.

Tarinan onnellisessa lopussa tuloja kertyy lopulta kaikille niin paljon lisää, että nykyistä kevyemmät pidätysprosentit tuottavat verotulojakin nykyistä runsaammin.

Juuri investoinnit ja niiden synnyttämät uudet työpaikat ovat tämän tarinan keskeisiä perusteita, miksi juuri yritysten ja suurituloisten verotusta on kevennettävä sen sijaan, että hyvää jaettaisiin suoraa päätä koko kansalle alentamalla kaikkien veroja.

Tämä järkeily perustuu siihen sinänsä paikkansa pitävään lisätulojen, säästöjen ja investointien yhteyteen, että suurituloisten lisätuloista jää todennäköisemmin iso osa säästöön ja esimerkiksi investointien rahoitukseen, kun taas pieni- ja keskituloisten lisätulot hupenevat todennäköisemmin kulutukseen.

 

Suurituloisten lisätuloista jää todennäköisemmin iso osa säästöön ja esimerkiksi investointien rahoitukseen, kun taas pieni- ja keskituloisten lisätulot hupenevat todennäköisemmin kulutukseen.

Sekin pitää kutinsa, että kansantalouteen syntyy kauaskantoisempaa ja kestävämpää kasvua ja kaikelle kansalle karttuvaa hyvinvointia varmemmin investointien ja niistä koituvan tuottavuuden nousun kuin suoraviivaisemman kulutuksen avulla.

Mutta tuollaisten tosiseikkojen perusteella tulo- ja varallisuuseroja saati varsinkaan niiden kasvattamista voi asiallisesti perustella vain poikkeustapauksissa, kuten vasta teollistumisen alkuaskelia tapailevissa alikehittyneissä maissa.

Sen sijaan nämä samat perustelut muuttuvat vedätykseksi ja sumutukseksi, kun niiden verukkeella kasvatetaan tulo- ja varallisuuseroja rikkaissa ja yltäkylläisten rahoitusolojen maissa, kuten Yhdysvalloissa. Tai vaikkapa Suomessa.

Aiheellisen perustelun ja sumutuksen välinen ero on karkeasti pelkistäen siinä, onko verotusta tarkoitus muuttaa yritysten ja/tai suurituloisimpien eduksi ja pieni- ja keskituloisten haitaksi köyhässä ja aidosti pääomapulaa potevassa kehitysmaassa vai rikkaassa ja yltäkylläisten rahoitusolojen maassa.

Asiaperustelun ja sumutuksen eron voi kiteyttää yksinkertaiseen kysymykseen, onko tuloerojen kasvattamista kaavailevassa maassa jäänyt kannattavia ja muutoin mielekkäitä investointeja rästiin rahapulan tai muunlaisten rahoitusrajoitteiden takia?

Se on tyystin eri asia kuin pula mielekkäistä ja houkuttelevista investointi-ideoista ja -kohteista. Yhdysvalloissa ja miksei Suomessakin investoinnit ovat viime vuosina jääneet vaisummiksi kuin vilkkaampina aikoina, mutta se on johtunut muista syistä kuin rahapulasta.

Rahoitusta on tarjolla likimain ilmaiseksi ja rajattomasti, kunhan löytyy mielekkäitä kohteita. Siksi tuloerojen kasvattaminen investointien ja rahoituksen verukkeella on vedätystä ja sumutusta – joka kyllä kasvattaa ennestään suurimpia tuloja ja tuloeroja mutta tuskin investointeja saati työllisyyttä.

Samaa maata kuin Suomenkin vedätykset

Perjantaina iltapäivällä Trumpin verouudistus junnasi maan lakeja säätävässä senaatissa, jossa osa presidentin oman republikaanipuolueenkin senaattoreista kiisteli verouudistuksen talous- ja budjettivaikutuksista.

Kiistelyn keskeisiä liikkuvia osia olivat – ja ovat ehkä viikonlopun jälkeenkin – kaavailluista veronalennuksista koituvat liitovaltion verotulojen menetykset, ja kysymys, maksaako uudistus itse itsensä vai ei.

Puolueista riippumaton julkisen talouden arviointivirasto on laskenut uudistuksesta koituvan kymmenen vuoden kuluessa suurin piirtein tuhannen miljardin dollarin verotulojen menetykset. Mutta uutta kasvua, työpaikkoja ja ”tulovalumaa” pieni- ja keskituloisillekin kertyy samojen arvioiden mukaan vain sen verran, että niistä kertyy uusia verotuloja vain alle puolet menetysten määrästä.

Kiistely senaatissa koski itse arvioita, niiden perusteita, niihin perustuvia päätelmiä ja toki myös sitä, onko liittovaltion budjettitalouteen avautuva ”musta aukko” tilapäistä vai pysyvää laatua.

Yksi kiistelyn sivujuoni juuttui kysymykseen, onko budjettilakeihin syytä virittää automaattisia laukaisimia nyt alennettaviksi aiottujen verojen korottamiseksi siltä varalta, että talouden oletettua kasvua ei kuulukaan.

Senaatin äänestys ja enemmistön kannatus on laajalle uudistuspaketille välttämätön välivaihe, jonka jälkeen se on sovitettava yhteen edustajainhuoneen jo vahvistaman lakipaketin kanssa. Lopulta paketti valmistunee – tai purkautuu – vuodenvaihteeseen mennessä.

Yksityiskohtien eroista huolimatta Trumpin verouudistuksen suuri kuva on keskeisiltä osin samaa laatua kuin Suomen taannoisen pääministerin Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen yritysverouudistus ja nykyisen pääministerin Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikaan saama kilpailukykysopimus.

Niiden kaikkien yhteisiä piirteitä on yrityksille ja yrityksiä omistaville kansalaisille tarjotut varmat veroedut ja lisätulot. Ja se, että näiden etujen kustannukset päätyvät tavalla tai toisella pieni- ja keskituloisten kansalaisten maksettaviksi.

Näin käy siitä riippumatta, supistuvatko pienet ja keskisuuret tulot siksi, että tuloja siirtyy enemmistön kulutuksesta vähemmistön sijoitustoimintaan, vai siksi, että julkisen talouden paisuvaa budjettivajetta on paikattava pieni- ja keskituloisten verotusta kiristämällä tai julkisia palveluita leikkaamalla.

Yhteiskuntarauha voi vaarantua

Erityisen halpamaiseksi Trumpin suuren verouudistuksen tekevät hänen vaaleissa juuri pieni- ja keskituloiselle kansalle antamansa suuret lupaukset. Hän lupasi panna pieni- ja keskituloisia kuppaavan finanssieliitin aisoihin ja kasvattaa työväen tuloja.

Lupaukset olivat suurelta osin liiankin suuria pidettäviksi, mutta silti riittävän moni asemaansa tyytymätön kansalainen äänesti Trumpia, jotta tämä voitti vaalit ja nousi presidentiksi. Muu maailma on siitä lähtien haukkonut epäuskoisesti henkeään.

Äkki­pikainen ja arvaamaton Trump tuskin kuitenkaan on arvaamattomin ja äärimmäisin mahdollinen presidentti, joita Yhdysvalloista löytyy.

Yksi suuri mutta epäselvä yhteis­kunnallinen kysymys ja poliittinen riski on, mitä Trumpia äänestänyt tyytymätön kansanosa äänestää sen jälkeen, kun Trumpin suuret lupaukset paljastuvat pelkäksi kuumaksi ilmaksi ja jopa sumutukseksi.

Ennen pitkää maan maltillisetkin pieni- ja keskituloiset oivaltavat esimerkiksi sen, että heidän avukseen luvattu suuri verouudistus olikin suuri puhallus. Ja sen, että ei Trump pannutkaan pieni- ja keskituloisten kuppaamista aisoihin vaan otti itsekin siihen osaa.

Jos Trumpin verouudistus toteutuu edes joten kuten sellaisena kokonaisuuteen kuin hän on alun perin halunnut, on maassa Trumpin presidenttikauden jälkeen melkoisen varmasti entistä runsaammin osaansa tyytymätöntä kansaa.

Ja jos ennestään suurten tulo- ja varallisuuserojen maassa tyytymätön kansa aikansa ärtyy lisää, voivat taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden tunteet ennen pitkää purkautua rajumpinakin reaktioina kuin vaalien protestiääninä.

Tulo- ja varallisuuserojen liiallinen kasvu ei ole vain ärsyttävä kiusa saati kateuden aihe vaan se on talouskasvua heikentävä kansantalouden rasite ja lopulta myös yhteiskuntarauhaa vaarantava vitsaus.

Näin on ollut yhtä kauan kuin tulo- ja varallisuuseroja on kukaan merkinnyt muistiin. Tämän selostaa juurta jaksain yhdysvaltalainen historian professori Walter Scheidel kirjassaan The Great Leverer (suomeksi suunnilleen Suuri tasoittaja).

Se kertaa taloudellisen eriarvoisuuden vaiheita eri maissa suunnilleen aikojen alusta asti, ja päätyy perin synkeään johtopäätökseen: eriarvoisuus on hyvinä aikoina aina pyrkinyt kasvamaan – ja se on välillä tasoittunut vain erityisen huonoina aikoina, kuten suursotien, kulkutautien ja vallankumousten vaikutuksista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Näitä luetaan!
    1. 1

      Espoolainen joulupukki kertoo hintansa – hämmästelee Porvoon pukin taksaa: ”Kuulostaa jo ihan mielettömältä”

    2. 2

      H&M pettyi myyntiinsä – sulkee liikkeitä

    3. 3

      Sikariyhtiö hurahti virtuaalivaluuttoihin: Aikoo hylätä nykyisen liiketoimintansa – osake ampaisi 2233 prosentin nousuun

    4. 4

      Panimoalalle iskee vielä tölkkipula: ”Tästä tulee aluksi kaaos” – Laitilassa 3 syytä juhlaan

    5. 5

      Huoli asuntokuplan puhkeamisesta paisuu Ruotsissa – ”Voi tarttua Suomeen ainakin kolmea kautta”

    6. 6

      Olvi nelosoluista: Emme tiedä, miten kauppa hinnoittelee tuotteet

    7. 7

      Natsi-Saksan naislentäjän perustama seksikauppaketju kassakriisiin

    8. 8

      Vanhuksen elämä palvelutalossa voi tulla kalliiksi – jopa yli 5 000 euroa kuussa

    9. 9

      Kommentti: Eläkepommi on vasta alkua – kuka maksaa Suomen seuraavan talouskurimuksen?

    10. 10

      Michael Kors luopuu turkiksista – yhä useampi muotitalo siirtynyt muihin materiaaleihin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Espoolainen joulupukki kertoo hintansa – hämmästelee Porvoon pukin taksaa: ”Kuulostaa jo ihan mielettömältä”

    2. 2

      Panimoalalle iskee vielä tölkkipula: ”Tästä tulee aluksi kaaos” – Laitilassa 3 syytä juhlaan

    3. 3

      Kommentti: Eläkepommi on vasta alkua – kuka maksaa Suomen seuraavan talouskurimuksen?

    4. 4

      H&M pettyi myyntiinsä – sulkee liikkeitä

    5. 5

      Kommentti: 2 kuvaa kertoo, minne Suomen rahat oikeasti menevät – vastaus ei ole Kreikka tai maahanmuutto

    6. 6

      Huoli asuntokuplan puhkeamisesta paisuu Ruotsissa – ”Voi tarttua Suomeen ainakin kolmea kautta”

    7. 7

      Natsi-Saksan naislentäjän perustama seksikauppaketju kassakriisiin

    8. 8

      Sikariyhtiö hurahti virtuaalivaluuttoihin: Aikoo hylätä nykyisen liiketoimintansa – osake ampaisi 2233 prosentin nousuun

    9. 9

      Vanhuksen elämä palvelutalossa voi tulla kalliiksi – jopa yli 5 000 euroa kuussa

    10. 10

      Lauralle tarjottiin esimiespaikkaa alle 30-vuotiaana: johdettavana heti 30 vanhempaa miestä – palkittiin tänä vuonna

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Perhe osti valmistalon, jossa he eivät voi asua: ”Kotimme arvo on pankin mukaan 0 euroa”

    2. 2

      Perheenisä Pasi pelkää talvea: Avaimet käteen -talo sai energialuokan G – ”Ei varaa muuttaa terveempään taloon”

    3. 3

      Espoolainen joulupukki kertoo hintansa – hämmästelee Porvoon pukin taksaa: ”Kuulostaa jo ihan mielettömältä”

    4. 4

      ”Autojobbari Antti tienaa yli 70 000 euroa vuodessa ja viettää luksuselämää” – verottajalle vyöryy vinkkejä autokaupasta

    5. 5

      Halkoja, aurausta, mökin laajennusta – näin tavallinen kansa välttelee veroja

    6. 6

      Työttömyystukiin tulee uusi leikkuri – näin toimii kiistelty ”aktiivimalli”

    7. 7

      Annu lähetti 127 työhakemusta – tyrmistyi rekrytoijien käytöksestä

    8. 8

      Kiinteistönvälittäjä kahmi itselleen 164 000 euron välityspalkkiot

    9. 9

      Kellokortin leimaus, päiväksi omille asioille ja ylityötunnit päälle – näin työpaikoilla rötöstellään

    10. 10

      Muovisissa vesijohdoissa piilee riski – suositellaan juoksuttamaan vettä

    11. Näytä lisää