Kommentti: Nordea hyötyy muutosta varmemmin kuin Suomi

Nordean pääkonttorin muutto Helsinkiin on Suomelle iso mielikuvavoitto, mutta oikeaa hyötyä muutosta koituu varmemmin Nordealle kuin Suomelle, Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri kirjoittaa.

7.9.2017 13:49

Nordean päätös siirtää pääkonttori Helsinkiin on herättänyt sinivalkoista ylpeyden tunnetta, ja toki päätöksen voikin tulkita luottamuksen osoitukseksi. Turha muutosta on kuitenkaan hullaantua – siitä on varmemmin etua Nordealle kuin Suomelle.

Pankki tekee siirtonsa perusteellisten kustannus- ja tuottolaskelmien perusteella. Se laskee säästävänsä erilaisia vakaus- ja muita viranomaismaksuja ainakin miljardi euroa, ja sen päälle kertyvät entistä keveämpien pääomavaatimusten avulla haviteltavat lisätuotot.

Muuttopäätös kertookin yksiselitteisesti vain sen, että pankin johto arvelee Suomeen kotiutumisen pienentävän kustannuksia ja kasvattavan voittoja.

Tarkoitus on toisin sanoen, että finanssikonsernista virtaa muuton jälkeen entistä vähemmän rahaa ulkopuolisille, kuten pankkitoimintaa valvoville valtioille, ja entistä enemmän osakkeenomistajille ja näiden tavoin voitoista tienaavalle ylimmälle johdolle.

Sen lisäksi, että Nordean johto tietää tarkalleen, mitä se haluaa, se tietää myös varsin tarkkaan, mitä se saa.

Kustannussäästöt ja tilaisuus taseen velkavivun voimistamiseen ovat muuton suoria ja selkeitä hyötyjä. Niiden lisäksi muuttopäätöstä saattoi edistää joukko epäsuoria hyötyjä.

Yksi epäsuora hyöty on se, että muuton jälkeen Nordea on entistäkin suurempi suhteessa kotivaltionsa pankkijärjestelmään, koko finanssitoimialaan tai sen puoleen koko kansantalouden rahkeisiin. Se tarkoittaa neuvotteluaseman vahvistumista esimerkiksi suhteessa rahoitusalan viranomaisiin.

Muiden pankkien heikkoudesta kilpailuetua

Muutto tuo Nordean euromaiden pankkiunionin sisäpuolelle ja alistaa sen muodollisesti euroalueen keskuspankin EKP:n suurimpien pankkien valvontavastuulle. Käytännön valvontatoimista vastaavat pankkiunionissakin kansalliset valvontaviranomaiset, kuten Suomen Finanssivalvonta.

Samoin Nordea päätyy pankkiunionin keskitettyjen kriisivirastojen vaikutuspiiriin. Tämä on Nordealle teoriassa jonkinlainen rasite ja riski, sillä se on verrattomasti paremmassa kunnossa kuin euroalueen suurpankkien enemmistö, ja siksi sillä on riski joutua mahdollisissa pankkien yhteisvastuuta edellyttävissä kriisitoimissa maksamaan muiden virheistä.

Uusi euroalueen laajuinen finanssijärjestelmän systeeminen kriisi on kuitenkin vasta teoreettinen riski, kun taas muuton mahdollistamat kustannussäästöt ja lisätuotot ovat tarjolla saman tien.

Ehkä pankin johto arvioi pankkiunionistakin koituvien riskien pienentyneen sen jälkeen, kun Italia päätti heinäkuussa pitää joukon kriisipankkeja pystyssä sittenkin valtion ja veronmaksajien hätärahoituksella eikä pankkiunionin ankarammilla kriisinratkaisumenetelmillä niin kuin oli tarkoitus.

Niin kauan kuin Nordea ei joudu maksamaan itseään heikompien europankkien tappioita, se voi laskea saavansa jopa epäsuoraa kilpailuetua muiden heikkoudesta.

Nordean johto tietää, että euroalueen pankkisääntely ja viranomaisvaatimukset voivat olla vain niin tiukkoja ja vaativia kuin pankkien selvä enemmistö kestää. Se on verrattomasti vähemmän kuin Nordea kestäisi – ja erotus merkitsee pankille mahdollisuutta juuri niihin kulusäästöihin ja lisätuottoihin kuin se Suomeen muuttamalla havittelee.

Nordea tietää muutosta enemmän kuin Suomi

Pankkiunioniin liittyvistä epävarmoista muuttujista huolimatta Nordea tietää muuton vaikutuksista taatusti enemmän kuin Suomi.

Nordean johto tietää tarkalleen, mitä se haluaa, ja edes suurin piirtein, mitä se saa. Suomen poliittinen johto ei tiedä ainakaan, mitä se muutossa saa, mutta ei ehkä sitäkään, mitä se haluaa.

Suomelle koituu Nordean muutosta välittömästi vain mielikuvavaikutuksia, mutta ajan oloon vaikutuksille kertyy taloudellistakin merkitystä. Sen määrää tai edes etumerkkiä on ennalta hyvin vaikea hahmottaa.

Ennalta on tiedossa vain se, että Nordean muutosta on Suomelle todennäköisesti enemmän hyötyä kuin haittaa – niin kauan kuin Nordealle tärkeillä markkinoilla tai euroalueen finanssimarkkinoilla ei koeta uusia vakavia kriisejä.

Ja se, että muuton jälkeen Suomi altistuu entistä selvemmin ja suoremmin Nordean omille riskeille ja pankin välityksellä koko kansainvälisen finanssijärjestelmän riskeille.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?