Talouden kasvu lupaavaa mutta ei vielä erityisen vahvaa - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Näkökulma: Tästä syystä talouskasvu on vahvistunut edes vähän

Kuvituskuva
Julkaistu: 30.4.2017 6:01

Talous kasvaa pitkästä aikaa parasta vauhtia, mutta tuskin hallituksen ansiosta vaan siitä huolimatta. Kasvua ruokkii kaikkien aikojen rahaelvytys, kirjoittaa Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.

Euroalueen ja vihdoin Suomenkin talous on vahvistunut pitkästä aikaa parhaaseen kasvuvauhtiin. Niinpä talousuutisten sävykin on ollut pitkästä aikaa rohkaisevinta – eikä päivääkään liian aikaisin.

Kokonaisuudessaan euroalueen talous on silti kaikkea muuta kuin vahvassa iskussa. Kasvua on syntynyt kiistatta runsaammin kuin pitkään aikaan, mutta etenkin Suomen kasvu on silti ennemmin lupaavaa kuin vielä erityisen vahvaa.

Meikäläistä kasvua voi pitää vahvana vain verrattuna viime vuosien aneemisiin nolla- ja miinuslukuihin – tai verrattuna vaikkapa kriisimaa Kreikan lukuihin.

Samoin koko euroalueen talous näyttää vahvalta vain verrattuna kriisivuosien kelvottomaan mateluvauhtiin – tai verrattuna nyt jo kahdeksatta vuotta jatkuneen kasvukautensa loppusuoraa hidastelevan Yhdysvaltain heikentyneisiin lukuihin.

Mitkään kasvun enteet tai taloustilastojen valikoivat vertailut eivät silti muuta muuksi esimerkiksi sitä, että:

1) Suomen bruttokansantuotteen vuotuinen reaaliarvo on edelleen niukempi kuin kymmenen vuotta sitten, että

2) Euroalueen talous on vasta runsas vuosi sitten saavuttanut finanssi- ja eurokriisiä edeltäneet mittansa ja, että

3) Yhdysvaltain talous on kasvanut vuosien ajan ja on nyt toistakymmentä prosenttia suurempi kuin se oli juuri ennen finanssi- ja talouskriisin puhkeamisen.

Siksi on jokseenkin ällistyttävää, miten häpeilemättömästi Suomen ja muidenkin euromaiden hallitukset ja euroalueen muut talouspäättäjät ovat ryhtyneet kehumaan talouskasvua vahvaksi ja vieläpä omaksi ansiokseen.

Tällainen tulkinta on toki inhimillinen, mutta se on politiikan mielikuvamarkkinointia eikä totta. Kasvua on vihdoin alkanut syntyä harjoitetusta talouspolitiikasta huolimatta eikä sen ansiosta.

Euroalueella ja Suomessakin jyllää yksi verrattomasti vahvempi kasvuvoiman lähde kuin yhdenkään hallituksen moneen vuoteen harjoittama talouspolitiikka. Se on alueen keskuspankki EKP – ja rahaelvytys vailla vertaa.

Päättyykö tämä onnellisesti vai kyyneliin?

EKP, Suomen Pankki ja muut euroalueen keskuspankit ovat yhdessä pumpanneet viime vuosina talouteen tuoretta rahaa sellaiset määrät ja niin kovalla korkeapaineella, että kasvua on syntynyt miltei pakosta.

Rahaelvytys on ollut niin mittavaa, että se on vahvistanut kasvua enemmän kuin euromaiden ja -alueen talouspolitiikka on vyönkiristyksineen sitä haitannut.

Niin paljon talous ei ole kuitenkaan vahvistunut, että EKP olisi vielä tohtinut jättää taloutta kasvamaan ja muutoin toipumaan omien voimiensa varassa.

Viimeksi torstaina EKP:n rahapolitiikasta päättävä neuvosto oli koolla ja puntaroi euroalueen rahoitus- ja talousoloja sekä niiden näkymiä – ja päätti pitää rahapolitiikan virityksen entisellään sitä mitenkään muuttamatta.

EKP:n neuvosto toisin sanoen arveli euroalueen talouden yhä niin huteraksi, että historiallisen mittavaa rahaelvytystä on toistaiseksi tarpeen jatkaa kaasu pohjassa.

Euroalueen rahaelvytys ei ole pelkästään historiallisen mittavaa, vaan se on kaikilla muillakin tavoin ennen kokematonta. Koska se on yhä meneillään, ei sen päättymisestä saati lopullisista seurauksista ole kenelläkään varmaa tietoa.

Talousongelmien taltuttaminen raharuiskujen voimalla voi päättyä onnellisesti, mutta se voi päättyä myös kyyneliin.

Tähän mennessä on kuitenkin käynyt melkoisella varmuudella ilmi, että raharuiskut ovat ensin ja eniten elvyttäneet finanssitaloutta. Ja se, että vasta viime kuukausina raharuiskujen piristävää vaikutusta on alkanut roiskua finanssitaloudesta myös reaalitalouden puolelle.

Näin näyttää käyneen siitä riippumatta, onko tällainen talous- ja rahapolitiikan omalla tavallaan nurinkurinen työnjako ollut mielekäs vai mieletön. Ja siitäkin riippumatta, olisiko reaalitaloutta voinut elvyttää tehokkaammallakin tavalla.

Viime vuosien rahaelvytys yli 2 000 miljardia euroa

EKP:n neuvoston torstainen päätös pitää rahapolitiikan säädöt ennallaan tarkoitti paljon muutakin kuin ohjauskorkojen jättämistä nollan prosentin tuntumaan.

On toki totta, että tavanomaisen rahapolitiikan tärkein työkalu on ohjauskorko, ja että perusrahoitusoperaatioiden korko on nolla, pankkien maksuvalmiusluottojen korko 0,25 ja pankkien keskuspankkitalletusten korko -0,4 prosenttia.

Mutta sekin on totta, että tavanomaiset rahapolitiikan säätimet ovat nollan prosentin korkoympäristössä menettäneet tehonsa suurimmaksi osaksi tai jopa kokonaan.

Siksi EKP ja moni muu keskuspankki on korkojen nollarajalla ottanut käyttöön toinen toistaan kekseliäämpiä ja massiivisempia epätavanomaisia keinoja.

Näitä erikoiskeinoja on muun muassa rahoituksen tarjoaminen pankeille epätavallisen edullisin ehdoin. EKP on tarjonnut alueen pankeille satojen miljardien eurojen verran pitkäaikaista rahoitusta jopa ilmaiseksi tai negatiivisella korolla eli sananmukaisesti halvemmalla kuin ilmaiseksi.

Vielä epätavanomaisempia ja vaikuttavampia keinoja ovat keskuspankkien useilla eri arvopaperimarkkinoilla toteen panemat mittavat tukiostot, joiden avulla ne ovat syöttäneet pääasiassa pankkien välityksellä finanssijärjestelmään yhteensä tuhansien miljardien eurojen verran uunituoretta rahaa.

EKP ja muut euroalueen keskuspankit ovat haalineet haltuunsa erittäin suuren määrän alueen valtioiden, liikepankkien, rahoituslaitosten ja yritysten velkakirjoja. Samalla ne ovat tarjonneet alueen valtioille erittäin mittavaa rahoitustukea ja alueen liikepankeille ja muillekin finanssimarkkinoiden pelureille tilaisuuden päästä velkakirjoista eroon yleensä voitokkain kaupoin.

EKP ja euromaiden kansalliset keskuspankit olivat viime vuoden loppuun mennessä käyttäneet velkakirjamarkkinoiden poikkeuksellisiin tukiostoihin yhteensä likimain 1 600 miljardia euroa. Suomen Pankin potti oli runsaat 20 miljardia.

Kun siihen päälle lasketaan epätavanomaisissa rahoitusoperaatioissa pankeille lainatut summat, kertyi epätavanomaiselle rahaelvytykselle viime vuoden loppuun mennessä voimaa suurin piirtein 2 000 miljardin euron verran tai vähän päälle.

Summat ovat vuodenvaihteen jälkeen jatkaneet kasvamistaan, sillä EKP, Suomen Pankki ja alueen muut keskuspankit pumppaavat kaiken aikaa lisää uutta rahaa alueen finanssijärjestelmään. Ne tuottavat ja käyttävät velkakirjaostoihin noin 60 miljardia uunituoretta euroa kuukaudessa.

Toistaiseksi näistä raharuiskeista suuri osa näyttää jääneen finanssitalouteen ja selvästi pienempi osa roiskuneen reaalitalouteen asti.

Finanssitalous elpyi reaalitaloutta riuskemmin

Suomen Pankin ja muidenkin euroalueen keskuspankkien taloustutkijat ovat pyrkineet arvioimaan, kuinka suuri osa alueen kasvusta ja muunlaisesta talouskehityksestä selittyy rahaelvytyksen enimmäkseen epäsuorilla vaikutuksilla.

Useimpien arvioiden mukaan isohko osa mutta silti vain osa parin viime vuoden kasvusta on todennäköisesti peräisin rahaelvytyksen vaikutuksista. Tätä ei voi mistään taloustilastosta suoraan lukea, joten on tyydyttävä arvioihin – ja ne taas ovat parhaimmillaankin arvioita eivätkä talouden tosiasioita.

Sen sijaan euroalueen ja Suomenkin kansantalouden kehitystä kuvaavista tilastoista löytyy talouden tosiasioita.

Eurostatin ja Suomen Tilastokeskuksen tilastoista ilmenee, että vuosina 2015 ja 2016 nimellinen bruttokansantuote kasvoi euroalueella hitusen yli 600 ja Suomessa vähän vaille yhdeksän miljardia euroa. Tuon verran reaalitaloudessa kertyi entistä runsaammin tuloja.

Finanssimarkkinoiden hintakehitystä ja tuottoja kuvaavista mittareista taas ilmenee, että euroalueen finanssitalous kasvoi parin viime vuoden aikana verrattomasti alueen reaalitalouden kasvua riuskemmin.

Pelkästään euroalueen valtionlainojen ja suurimpien pörssiyhtiöiden arvonnousu ja muu tuotto oli kahtena viime vuonna yhteensä yli 2000 miljardia euroa. Sen verran finanssisijoittajat rikastuivat.

Sattumoisin tuo finanssitaloutta elvyttänyt suurin piirtein 2000 miljardin euron tuotto on melko tarkalleen saman verran kuin EKP ja euroalueen muut keskuspankit ovat parin viime vuoden kuluessa tuottaneet tuoretta tuohta erilaisiin rahaelvytyksen toimiinsa.

Reaalitaloudessa rahaelvytyksen teho näyttää jääneen ratkaisevasti heikommaksi. Vaikka talouskasvu olisi syntynyt kokonaan rahaelvytyksen vaikutuksista, näyttäisi jokainen EKP:n käyttämä elvytyseuro saaneen aikaan vain 30 senttiä reaalitalouden kasvua.

Samojen summien käyttäminen rahaelvytyksen asemesta suoraan reaalitalouden elvyttämiseen talouspolitiikan perinteisin keinoin olisi ehkä jättänyt finanssipelurit hetkeksi nuolemaan näppejään. Mutta se olisi tuottanut uutta reaalitalouden kasvua koko rahalla ja todennäköisesti tavallista suuremman ja ennen kaikkea positiivisen kerroinvaikutuksen ”korot” päälle.

Tavanomaisin keinoin kasvua ja pitkästä aikaa hyviä talousuutisia ei olisi ehkä sentään tarvinnut odottaa yli kuutta vuotta niin kuin Suomessa on nyt jouduttu odottamaan.

Tuoreimmat osastosta