Näkökulma: Kumpi eroaa eurosta ensin, Ranska vai Italia?

Julkaistu:

Niin Italian kuin Ranskankin eurokriittiset liikkeet ovat talousvaikeuksien oireita eivätkä syitä, kirjoittaa Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.
Hollannin parlamenttivaalien jälkeen euroalueen poliittinen polttopiste on jo palannut Ranskaan, jonka tämänkeväiset presidentinvaalit ovat seuraava ”populistisen kansannousun” mittari Euroopassa.

Ranska vetää huomiota puoleensa, mutta se ei välttämättä ole eurodraaman kaikkein jännittävimpien käänteiden päänäyttämö. Sellainen löytynee todennäköisemmin Italiasta.

Euroalueen velkakirjamarkkinat ovat pitkästä aikaa alkaneet varautua Italian euroeroon, mutta eivät ainakaan vielä yhtä vakavasti Ranskan eroon.

Toki Italian tai sen puoleen minkään muun euromaan ero ja paluu omaan kansalliseen valuuttaan olisi edelleen epätodennäköisempi ja yllättävämpi tapahtuma kuin kaikkien nykyisten euromaiden jatkaminen eurossa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Silti euron ainakin osittaisen hajoamisen riski on pitkästä aikaa palannut finanssipelureiden tutkakuville.

Euroriskien kohoaminen ei ole mielipide eikä suositus, eikä se ole positiivinen tai negatiivinen tulkinta, vaan se on havainto.

Korkoerot kertovat riskien kasvusta

Euron koossa pysymiseen liittyvät epäilyt ja eroriskit sekä niihin varautuminen näkyvät selkeimmin eri eurovaltioiden velkakirjojen korkoeroissa ja niiden muutoksissa.

Viime syksyn jälkeen muita riskipitoisempien eurovaltioiden markkinakorot ovat nousseet pitkästä aikaa voimakkaimmin. Niiden erot luotettavimpien eurovaltioiden korkoihin ovat kasvaneet suurimmilleen noin kolmeen vuoteen.

Korot ja korkoerot ovat yhä maltillisia verrattuna eurokriisin kiperimpiin kuukausiin, mutta ne ovat silti kohonneet suhteellisen voimakkaasti. Korot ovat kohonneet siitä huolimatta, että euroalueen keskuspankki EKP yrittää päinvastoin painaa niitä yhä alemmas historiallisen mittavien velkakirjaostojensa avulla.

Juuri velkakirjamarkkinoiden tapahtumat antavat parhaillaan varmimman vihjeen siitä, että euroriski on suurimmillaan Italiassa eikä suinkaan Ranskassa.

Italian valtion markkinakorot ovat kohonneet viime kuukausina kaikista ylivelkaisista eurovaltioista eniten. Samalla Italian valtionlainojen korkoero euroalueen luottovaltion, Saksan, vastaaviin korkoihin on kasvanut suurimmilleen noin kolmeen vuoteen.

Perjantaina iltapäivällä Italian valtion kymmenvuotinen markkinakorko oli noin 2,3 prosenttia, kun se vielä puoli vuotta sitten oli vain vähän yli prosentin. Ero Saksan kymmenvuotiseen korkoon on samaan aikaan kasvanut melkein kaksinkertaiseksi suunnilleen kahteen prosenttiyksikköön.

Myös Ranskan markkinakorot ovat selvästi nousseet, mutta eivät yhtä korkealle kuin Italian. Ranskan kymmenvuotinen korko oli perjantaina 1,1 prosenttia, kun se puolta vuotta aiemmin oli 0,15 prosenttia. Ero Saksan korkoon on kasvanut 0,25:stä 0,75 prosenttiyksikköön.

Tällaiset lukemat kertovat varsin suoraviivaisesti, että finanssimarkkinoiden mielestä Italia on riskipitoisempi eurovaltio kuin Ranska – ja että Italian euro on epäluotettavampi valuutta kuin Ranskan euro.

Näin markkinoiden korkoviestejä tulkitsee esimerkiksi EU-komission ja EKP:n yhteinen vastaava ekonomisti Roberto De Santis tällä viikolla laatimassaan kirjoituksessa.

Hän arvelee markkinoiden alkaneen hiljaa varautua Italian mahdolliseen euroeroon, mutta suhtautuvan Ranskan euroon vielä luottavaisin mielin. Ranskankin korkojen kohoaminen toki ilmentää poliittisen epävarmuuden lisääntymistä, mutta ei kuitenkaan euroeron riskiä vaan pelkoa tarpeellisten talousuudistusten viivästyksistä.

Harva uskoo Le Pen voittavan vaaleja

Velkakirjamarkkinat eivät näytä ottaneen todesta Ranskan Kansallisen rintaman presidenttiehdokkaan, Marine Le Penin, vaatimuksia vetää maa pois eurosta ja vaihtaa eurot uusiksi frangeiksi.

Ei, vaikka Le Pen on yksi vaalien ennakkosuosikeista, ja vaikka kannatuskyselyiden perusteella hän pääsee todennäköisesti kaksiosaisen vaalin toiselle kierrokselle.

Kannatuskyselyiden perusteella Ranskan seuraava presidentti on Le Peniä todennäköisimmin Liikkeelle -liikkeen ehdokas Emmanuel Macron.

Hän on Le Peniin verrattuna varsin maltillinen ja edustaa esimerkiksi euro- ja EU-kysymyksissä ennemmin jatkuvuutta kuin radikaaleja muutospyrkimyksiä.

Korkonoteerausten perusteella kaikista eurovaltioista luotettavin sijoituskohde on Saksa ja ylivoimaisesti epäluotettavin on Kreikka. Korkojen asteittain Saksasta Kreikkaan kohoavalla asteikolla Ranska on tarkalleen puolivälissä.

Italia on toista maata, sillä sen markkinakorot ovat euroalueen neljänneksi korkeimpia. Sitä vähemmän finanssipelurit luottavat vain Kyproksen, Portugalin ja Kreikan valtioiden velanmaksukykyyn tai -haluun.

Siksi esimerkiksi kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö BCA Research katsoi pian Hollannin vaaliuutisten hälvettyä aiheelliseksi muistuttaa asiakkaitaan Italia-riskeistä.

Yhtiön analyytikoiden viesti on varsin selkeä: Hollannin hallituksen yllättävän selvään voittoon päätynyt vaalitulos ei suinkaan tarkoita, että ”populismi-riski” olisi muissa euromaissa poistunut tai edes pienentynyt.

BCA ei usko Le Penin voittavan Ranskan presidentinvaaleja, ja siksi yhtiön analyytikot eivät myöskään pidä Ranskan Frexit-riskiä vakavasti otettavana uhkakuvana. Heidän mielestään Euroopan ”suurin poliittinen huoli” on Italia.

Eurokriittisten kannatus kasvanut

Italian sisäpolitiikka on viime vuodet ollut varsinaista vuoristorataa, jossa hallituksia on kaatunut ja vaihtunut tavallistakin useammin. Viimeksi viime vuoden lopussa yksi kesken vaalikauden virkaan astunut hallitus kaatui ja seuraava tuli tilalle.

Poliittinen epävakaus näyttää lisääntyneen samaan aikaan, kun useissa hallituksissa maata johtaneet perinteiset valtapuolueet ovat menettäneet suosiotaan ja näitä yleensä oppositiosta haastaneet protestipuolueet ovat kasvattaneet omaa kannatustaan.

BCA:n mukaan protestipuolueissa on useita eroja mutta myös yksi tärkeä yhteinen piirre: ne ovat kaikki tavalla tai toisella ”eurokriittisiä” tai suoremmin ”eurovastaisia”.

Vakiintuneiden valtapuolueiden ja keskeisten eurokriittisten oppositiopuolueiden suosio on erilaisissa kannatuskyselyissä ollut suurin piirtein yhtä suurta suunnilleen viime vuoden alusta lähtien. Tasapaino on juuri järkkynyt, ja nyt ensimmäistä kertaa eurokriittisellä oppositiolla on yhteensä suurempi kansansuosio kuin perinteisillä valtapuolueilla.

Samasta tyytymättömyydestä ja eurokriittisyydestä kertovat mielipidekyselyt, joiden mukaan hieman useampi italialainen uskoo maansa menestyvän paremmin EU:n ulko- kuin sisäpuolella. Tämäkin kuvastaa tuoretta mielialan keikahdusta EU:ta vastaan.

BCA pitää todennäköisenä, että Italia järjestää ennenaikaiset parlamenttivaalit, mutta todennäköisemmin ensi kuin tänä vuonna. Siksi Italian riskit voivat sen mukaan pysyä pinnan alla vielä vuodenkin päivät. Riskit voivat kuitenkin kasvaa vaaleihin asti – ja sitten kärjistyä.

Italian talous kärsinyt enemmän kuin Ranskan

Tyytymättömyys ja protestihenki kumpuavat Ranskassa ja Italiassa niin kuin toki muuallakin useimmiten talouden ongelmista. Niin sanottu populistinen kansannousu johtuu talouden vastoinkäymisistä eikä päinvastoin.

Siksi Italian ja Ranskankin eurokriittiset liikkeet ovat talousvaikeuksien oireita eivätkä syitä. Ja siksi myös euroerojen mahdollisuudet kasvavat ensisijaisesti talouden eivätkä politiikan ongelmista.

Ja siksi Italian euroero on todennäköisempi tapahtuma kuin Ranskan ero, sillä Italian talous on kärsinyt euroaikana vielä enemmän kuin Ranskan talous. Toki kumpikin on kärsinyt Saksaan verrattuna, mutta Italian menetykset ovat olleet raskaampia kuin Ranskan.

Toinen kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö, GaveKal Research, pitää sekin Italian lähtöä todennäköisempänä kuin Ranskan eroa, ja perustelee tätä juuri talouden syillä.

Yhtiön mukaan Italian, Ranskan ja Saksan teollisuustuotanto kasvoi suurin piirtein samaa tahtia vuosien ajan, mutta vain euroajan alkuun asti. Euron käyttöön ottamisen jälkeen teollisuustuotanto lakkasi kasvamasta Italiassa ja Ranskassa mutta jatkoi entistäkin voimakkaampaa kasvua Saksassa.

Finanssikriisin aikaan kaikkien kolmen teollisuustuotanto romahti samaan aikaan ja melkein yhtä paljon, Saksan vain selvästi muita korkeammalta. Kriisin jälkeen vain Saksan tuotanto toipui pian entiselleen ja on sittemmin jatkanut kasvuaan, kun Italian ja Ranskan tuotanto jäi romahduslukemiin junnaamaan paikoilleen.

Italian teollisuustuotanto on taantunut jo 1980-luvun lukemiin, ja Ranskakin on kuin se olisi vasta päässyt 1990-luvun alkuun. Saksa sen sijaan takoo vuosi vuodelta suurempia tuotantoennätyksiä.

GaveKalin toinen peruste veikata ennemmin Italian kuin Ranskan eroa on erikoisempi. Sen mukaan Ranskan poliittinen, taloudellinen ja hallinnollinen eliitti on niin syvästi sitoutunut euroon ja Euroopan unionin valtarakenteisiin, että ero on liki mahdoton.

Italian teollisuuseliitti on sitä vastoin alkanut kysellä samaa kuin protestipuolueet: onko eurosta sittenkin ollut enemmän haittaa kuin hyötyä?

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt
    Näitä luetaan!
    1. 1

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    2. 2

      Kokkilan kesätyö vastaavana mestarina päättyi onnettomuuteen – ”Meillä ei ollut niin vaikeasta työstä minkäänlaista kokemusta”

    3. 3

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    4. 4

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    5. 5

      Pankkien konttoreista käydään nostamassa jopa alle 20 euron summia – voi kannattaa

    6. 6

      Kirsti Paakkanen täsmentää: Testamenttia ei ole tehty – ”Saa kai minulla unelmia olla”

    7. 7

      Ilpo Kokkila: Hyvän johtajan iso palkka on kaikkien etu

    8. 8

      Suomen Pankin Rehn: Euroalueen kansalliset talletussuojat ovat riittämättömiä

    9. 9

      Ex-johtaja tienasi 180 000 euroa vuodessa: kutsuttiin palkattomaan työkokeiluun – "Ehdotetaan jotain kärrypojan hommia"

    10. 10

      Sairauslomalisä, tunturityölisä, tunnelilisä – saatko sinäkin erikoisia palkanlisiä?

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    2. 2

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    3. 3

      Sairauslomalisä, tunturityölisä, tunnelilisä – saatko sinäkin erikoisia palkanlisiä?

    4. 4

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    5. 5

      Joukko lääkäreitä ei uskalla paljastaa sivutyötään – poikii jopa vihapostia

    6. 6

      Ilpo Kokkila: Hyvän johtajan iso palkka on kaikkien etu

    7. 7

      Pankkien konttoreista käydään nostamassa jopa alle 20 euron summia – voi kannattaa

    8. 8

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    9. 9

      Analyytikko: Elisan osakesyöksyn syy on liittymien kova vaihtuvuus

    10. 10

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    2. 2

      Ex-johtaja tienasi 180 000 euroa vuodessa: kutsuttiin palkattomaan työkokeiluun – "Ehdotetaan jotain kärrypojan hommia"

    3. 3

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    4. 4

      Ala käy kuumana ja tekijöille tarvetta: keskiansiot yli 4100 e/kk – pääsy­vaatimuksena yksi koe

    5. 5

      Yli 300 kunnan selvitys: Näin omakotitalojen hinnat ovat kehittyneet alueellasi

    6. 6

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    7. 7

      Tiina ja Vesa myivät 12 vuotta vanhan talonsa hetkessä – ”Emme tehneet muuta kuin perussiivoukset”

    8. 8

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    9. 9

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    10. 10

      Joukko lääkäreitä ei uskalla paljastaa sivutyötään – poikii jopa vihapostia

    11. Näytä lisää