Yhdysvallat syyttää Saksaa keinotekoisen heikosta eurosta - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Näkökulma: Trump voi perustella kauppasodan Saksaa vastaan oikeilla faktoilla

Kuvituskuva
Julkaistu: 5.2.2017 6:01

Trumpin hallinto arvostelee nyt myös Saksaa liian heikon valuutan epäreilusta kilpailuedusta. USA voi helposti perustella valuuttasodan iskun Saksaa vastaan, kirjoittaa Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.

Yhdysvaltain uuden presidentin Donald Trumpin vielä uudempi kauppapoliittinen pääneuvonantaja Peter Navarro on ensi töikseen ärsyttänyt Saksan poliittista johtoa arvostelemalla Saksaa valuuttakurssien vääristelystä ja epäreilun kauppahyödyn havittelusta keinotekoisen heikon euron avulla.

Sen lisäksi, että Navarron väitteet ovat presidentti Trumpin tyylimallin mukaisesti poikkeuksellisen suorasukaisia ja epätavanomaisen aggressiivisia, niitä on vaihteeksi mahdollista perustella oikeilla eikä vain ”vaihtoehtoisilla” tosiasioilla.

Saksan poliittinen johto on liittokansleri Angela Merkeliä myöten toki esittänyt tyrmistyneitä ja jyrkästi torjuvia vastaväitteitä Navarron arvosteluun. Mutta ainakin tässä nokkapokassa Merkelin Saksalla on selvästi heikompi käsi kuin Trumpin USA:lla.

Jos Trumpin hallinto haluaa haastaa Kiinan ja Meksikon lisäksi nyt myös Saksan valuuttasotaan tai vaikka täysmittaiseen kauppasotaan, on sillä tukenaan iso joukko raskaan sarjan talouden tosiasioita.

Niiden avulla Yhdysvallat voi helposti perustella melkoisen rajuja ”puolustuksellisia” kauppapoliittisia iskuja Saksaa vastaan. Saksan on näitä perusteluja paha kiistää, sillä ne löytyvät sen omistakin taloustilastoista.

Täsmälliset perustelut Saksan epäreilua valuuttavääristelyä vastaan löytyvät Yhdysvaltain lainsäädännöstä. Siitä löytyy toisin sanoen verrattomasti painavampaa mustaa valkoisella kuin Trumpin twiitit.

Taustatukea Obaman tullilaista

Valuuttojen suhteellisia arvostuksia voi arvioida useilla vaihtoehtoisilla laskutavoilla ja mittareilla, joten tavanomaisilla talousmittareilla kunkin valuutan ali- tai yliarvostukseen niin kuin kohtuuarvoihinkin jää helposti vakavankin väittelyn verran tulkinnanvaraa.

Yksi yleinen tapa arvioida valuuttojen suhteellisia arvostuksia on vertailla vertailla eri valuuttojen ostovoimaa kunkin valuutan kotimaassa. Tällä inflaatio-oikaisulla on tarkoitus saada valuuttojen reaalinen ostovoima samalle viivalle ja päätellä ostovoiman eroista kunkin valuutan yli- tai aliarvostus.

Mutta ostovoimavertailuja voi laskea niin monella eri tavalla, että ehkä edes Trump ei tohtisi perustella kauppahyökkäystä ”Big Mac -indeksin” lukemilla tai vastaavilla tulkinnoilla.

Siksi onkin Trumpin hallinnolle kenties hyödyllinen sattuma, että maan edellinen presidentti Barack Obama tuli vuonna 2015 vahvistaneeksi esimerkiksi juuri valuuttavääristelyn määritelmän maan ulkomaankaupan ehtoja säätelevään lakiin.

Ilmeisesti Obama halusi valuuttavääristelystä täsmällisen määritelmän lainsäädäntöön voidakseen tarvittaessa käyttää sitä painostuskeinona esimerkiksi Kiinan kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa ja välttääkseen vaihtoehtoisiin tulkintoihin juuttuvan väittelyn valuuttojen arvostuksista.

Obaman ”tullilaki” on viralliselta nimeltään ”Trade Facilitation and Trade Enforcement Act of 2015”, ja se säätelee suurta määrä muitakin ulkomaankaupan ehtoja kuin valuuttakurssien tulkintaa.

Mutta Trumpin ja Navarron valuuttaväitteille olennaista on, että kyseisen lakipaketin uumenista löytyvät harvinaisen selkeät määritelmät ja tulkinnat siitä, mitkä ovat epäreilun valuuttavääristelyn keskeiset tunnusmerkit.

Ne sopivat Saksaan aivan yhtä hyvin kuin Kiinaan. Ne ovat kuin laukaisukoodit valuuttasodan vastaiskuun, ja niillä Trump voi käydä yhtä hyvin Saksan kuin Kiinan vastaisiin ”puolustuksellisiin” kauppaiskuihin.

Neljä valuuttavääristelyn tuntomerkkiä

Yhdysvaltain kauppaministeriö voi tarvittaessa määritellä maan kanssa ”epäreiluin keinoin” kauppaa käyvän muun maan ”valuutan vääristelijäksi”, jos maiden välistä kauppaa on viimeksi kuluneen 12 kuukauden ajan rasittanut neljä raskauttavaa piirrettä.

Ne ovat lakipakettia penkoneen Eurointelligence-analyysipalvelun tiivistelmän ja Taloussanomien vapaan käännöksen mukaan:

1) Kyse on Yhdysvaltain ”merkittävästä kauppakumppanista”, jonka kanssa käytävän kahdenvälisen kaupan arvo on ainakin 55 miljardia dollaria.

2) Kyseisellä kauppakumppanilla on Yhdysvaltain kaupasta ”huomattava” eli ainakin 20 miljardin dollarin ylijäämä.

3) Kauppakumppani ylläpitää kansainvälisessä kaupassaan ”merkittävää” vaihtotaseen ylijäämää, joka on yli kolme prosenttia maan vuotuisen bruttokansantuotteen arvosta.

4) Kauppakumppani vaikuttaa ”jatkuvalla ja yksipuolisella tavalla” valuuttamarkkinoihin ostamalla ulkomaisia valuuttoja enemmän kuin kahden prosentin bkt-osuutta vastaavalla summalla.

Näistä neljästä keskeisestä määritelmästä kolme ensimmäistä pätee Saksaan ilman pienintäkään erehdyksen tai muunkaan tulkinnan mahdollisuutta. Ja neljäskin on helpompi perustella kuin kiistää.

Toki Saksan talous- ja rahapolitiikan johtajat voivat Merkelin tavoin kiistää väitteet maan keinotekoisen heikosta eurosta jo vuosien ajan saaman valtaisan vientiavun merkitys.

Mutta Trump ja Navarro voivat viitata kintaalla Merkelin vastaväitteille, sillä heidän perusteensa löytyvät Obaman ”tullilaista” ja Saksan omista taloustilastoista.

Saksan tilastot vahvistavat väitteitä

Saksan Destatis (Statistisches Bundesamt) hoitaa Saksassa täsmälleen vastaavia tilastoviranomaisen lakisääteisiä tehtäviä kuin Tilastokeskus Suomessa. Lakisääteisten tilastointitehtävien lisäksi niitä yhdistää eurooppalaisittain esimerkillinen luotettavuus. Niiden taloustilastot ovat eurooppalaista valiolaatua.

Siksi esimerkiksi liittokansleri Merkelin on paha kiistää Saksan omien taloustilastojen vahvistamia raskauttavia todisteita maan ulkoisten kauppasuhteiden erittäin rajusta tasapainohäiriöstä. Ja sitä, että tuo raju tasapainohäiriö on Saksalle yksipuolisen ylijäämäinen.

Destatis kokoaa, laatii ja julkaisee säännöllisesti esimerkiksi maan ulkomaankauppaa ja sen sujumista kuvaavia tilastoja. Juuri näistä kauppatilastoista löytyvät tarvittaessa Trumpin ja Navarron perusteet Saksan vastaisiin valuutta- ja kauppaiskuihin.

Tuoreimpien tilastojen mukaan Saksan ja Yhdysvaltain välisen kaupan arvo oli vuonna 2015 kokonaisuudessaan lähemmäs 175 miljardia euroa. Se ei ainoastaan täytä Yhdysvaltain ”tullilain” merkittävän kauppakumppanin määritelmää vaan se ylittää määritelmän vaatiman kaupan arvon yli kolminkertaisesti.

Samoin Saksan lähemmäs 55 miljardin euron kauppaylijäämä ylittää enemmän kuin kaksinkertaisesti Yhdysvaltain ”tullilain” huomattavan ylijäämän määritelmän.

Saksan vaihtotaseen ennätyksellisen suuri ylijäämä paisui viime vuoden loppuun mennessä todennäköisesti yli 8,5 prosenttiin suhteessa maan vuotuisen bkt:n arvosta. Sekin ylittää melkein kolminkertaisesti Yhdysvaltain ”tullilain” määritelmän merkittävästä vaihtotaseen ylijäämästä.

Neljättä valuuttavääristelijän tuntomerkkiä Saksan jatkuvasta ja yksipuolisesta vaikuttamisesta valuuttamarkkinoihin ei löydy aivan yhtä selkeästi omalta tilastoriviltään, mutta vahvat viitteet siihenkin löytyvät.

Jokseenkin kiistattomia johtolankoja löytyy Saksan ulkoista rahoitusasemaa kuvaavan maksutaseen riveiltä. Niitä julkaisee Saksan keskuspankki Bundesbank, mutta samat luvut löytyvät euroalueen keskuspankin EKP:n tilastosivuilta, joiden tiedoilla Saksan ulkoista maksuasemaa voi suhteuttaa koko euroalueen lukuihin.

Niiden perusteella Saksasta näyttää viime vuosina virranneen ulkomaille satojen miljardien eurojen vuosittainen nettovirta. Se näyttää lisäksi virranneen euroalueenkin ulkopuolelle – eli eurosta muihin valuuttoihin.

Yhdysvaltain ”tullilaissa” se lienee yhtä kuin valuuttamarkkinoihin vaikuttamista ”jatkuvalla ja yksipuolisella tavalla”.

Valuuttaväitteet pohjustavat vastatoimia

Perinteisten ostovoimavertailujen perusteella euro on parin viime vuoden kuluessa heikentynyt suhteessa Yhdysvaltain dollariin hieman laskutavasta riippuen 15–20 prosenttia omaa tasapainoarvoaan heikommaksi.

Mutta euron yhteisvaluutan keskiverto-olemukseen kuuluvat omalla painollaan kaikki muutkin euromaat kuin alueen talousjätti Saksa. Esimerkiksi Kreikan, Italian ja Suomenkin kaltaiset selvästi Saksaa heikompien talouksien maat painavat euron arvoa selvästi heikommaksi kuin yksin Saksan oma kansallinen valuutta olisi.

Esimerkiksi Saksan suurimman pankin Deutsche Bankin ekonomistit ovat arvioineet, että euron äkillinen hajoaminen ja euromaiden paluu kansallisiin valuuttoihin tarkoittaisi Saksalle välitöntä oman valuutan vahvistumista ”ainakin” 30 prosenttia.

Tuo on yksi suuntaa antava arvio Saksan euron arvostuksesta saaman valuutta-avun määrästä. Se antaa perusteita tulkinnalle, jonka mukaan euro on Saksan oloihin keinotekoisen heikko – ja että Saksa saa liian heikosta valuutastaan epäreilua kilpailuetua esimerkiksi Yhdysvalloilta.

Sivullisten ja ehkä Saksan omienkin johtajien lienee varmuuden vuoksi syytä varautua siihen, että Yhdysvaltain hallinnolla voi olla viimeaikaisissa valuuttaväitteissään muitakin tavoitteita kuin viihdyttää Twitter-yleisöä ja ajankuluksi ärsytä maan suuria kauppakumppaneita.

Tuskin Trump tai Navarro kuvittelevat Saksan tai sen puoleen Kiinan olennaisesti tinkivän oman kauppapolitiikkansa vuosia jatkuneesta kotiinpäin vetämisestä.

Sen sijaan Yhdysvaltain johto voi jyrkänpuoleisilla valuuttaväitteillään valmistella vastaiskuja, joita on mahdollista perustella esimerkiksi maan omalla lainsäädännöllä. Yksi mahdollinen ja sattumoisin melkein Saksan valuuttakurssiedun veroinen vastaisku olisi Trumpin jo hyvän aikaa ”lupailema” 20 prosentin rajavero.

Rajaverosta ei ole lakiehdotuksia saati varmuutta, mutta se voisi merkitä esimerkiksi kaikista maista tai vain valikoiduista maista saapuvien tuontitavaroiden hintoihin välitöntä veron suuruista hintojen korotusta Yhdysvaltain markkinoilla.

Se olisi Saksan vientiteollisuudelle – ja vaihtotaseelle – valuuttasodan raaka vastaisku.