Saksan talous kaipaa korkojen nousua ennen kuin Suomi on valmis - Pörssiuutiset - Ilta-Sanomat

Näkökulma: Voi Suomen asuntovelkaisia – korot uhkaavat nousta liian pian

Julkaistu: 1.2.2017 6:02

Eurotalous vahvistuu, inflaatio kiihtyy – ja ennen pitkää EKP alkaa kiristää rahahanojaan. Siihen valomerkkiin päättyvät Suomen asuntovelkaisten korkojuhlat, kirjoittaa Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.

Saksan suhteellisen vahva talouskehitys kohentaa koko euroalueen taloustilastoja, ja kasvuluvut ovat alkaneet useissa muissakin euromaissa vahvistua pitkästä aikaa parhaaseen vauhtiin.

Ellei Yhdysvaltain uutta presidenttiä Donald Trumpia ja hänen ristiriitaisia avauksiaan lasketa, ovat viime viikkojen talousuutiset olleet vaihteeksi kohtalaisen hyviä.

Aiempaa vahvemmat taloustilastot ovat olleet erityisen suopeita Saksalle ja muille nopeimmin kasvaville euromaille – ja niille, joiden mielestä koko euroalueen taloustilastoilla on merkitystä.

Saksan ja muiden Suomea selvästi nopeammin kasvavien euromaiden talouskunnon kohenemisesta on toki Suomellekin iloa, jos muiden kasvu tekee tilaa esimerkiksi suomalaisyritysten uusille vientikaupoille.

Mutta Saksan ja muiden euromaiden vahvistuminen ei ole pelkästään hyvä uutinen muita euromaita selvästi heikommalle Suomelle. Eikä se ole senkään vertaa hyvä uutinen Suomen nopeasti ja nyt jo suhteellisen raskaasti velkaantuneille kotitalouksille.

Muiden euromaiden kasvukiristä ja Suomea nopeammasta vahvistumisesta voi koitua Suomelle epäsuoria ongelmia tai jopa vakavaa vahinkoa.

Ongelmien riski kasvaa, jos Suomen talous matelee selvästi muita euromaita heikompana vielä silloin, kun euroalueen keskuspankki EKP alkaa kiristää rahahanojaan.

Tämä hetki lähestyy päivä päivältä, sillä Saksan ja muiden suurimpien euromaiden talouskasvu hilaa parhaillaan myös inflaatiovauhtia lähemmäs EKP:n määrittelemää vajaan kahden prosentin tavoitetta.

Jos Suomi on vielä talousanemian kourissa, kun EKP alkaa kiristää rahahanojaan, on korkojen nousu kuin valomerkki asuntovelkaisten kotitalouksien korkojuhlille ja Suomen velkavetoiselle kulutuskysynnälle.

Saksa painaa eniten, Suomi tuskin mitään

EKP vastaa koko alueen hintavakaudesta, jonka se on itse määritellyt kuluttajahintojen hieman alle kahden prosentin vuotuiseksi nousuvauhdiksi.

Tuota kovemmin pinkovaa inflaatiota EKP hillitsee korkoja nostamalla ja muilla rahahanojen kiristyksillä, ja mielestään liian heikkoon inflaatioon tai hintojen laskuun se vastaa korkoja laskemalla ja muutoin rahahanojaan höllentämällä.

Suomelle niin kuin muillekin pienimmille euromaille tärkeä euroalueen erityisehto on, että EKP määrittelee ja säätää rahapolitiikkansa virityksen euroalueen kokonaisuuden eikä suinkaan yksittäisten euromaiden olojen mukaan.

Euroalueen kokonaisuus on taloustilastoissa yhtä kuin euromaiden kansantalouksien kokoa painottava kaikkien euromaiden keskiarvo.

Siksi EKP:n rahapoliittisessa puntaroinnissa painavat eniten Saksan, Ranskan ja muiden suurimpien euromaiden talous- ja inflaatioluvut, mutta Suomen kaltaisten pikkutalouksien luvut eivät juuri lainkaan.

Yksin Saksan paino on lähemmäs 30 prosenttia koko eurotaloudesta, kun taas Suomi jää pariin prosenttiin. EKP toki panee Suomenkin kasvu- ja inflaatioluvut ainakin muodon vuoksi merkille, mutta se ei nosta tai laske koko alueen korkoja Suomen takia. Ei, vaikka Suomessa tapahtuisi mitä.

Saksa on toista maata, eikä pelkästään suuren kokonsa ja taloudellisen painonsa takia vaan myös erittäin suuren – ja jyrkästi inflaatiokammoisen – poliittisen vaikutusvaltansa takia.

Juuri Saksan koon ja vaikutusvallan takia on EKP:lle erittäin tärkeää ja Suomelle ehkä ongelmallista, että juuri Saksan inflaatio on kiihtynyt vuosikausiin kovimpaan vauhtiin ja nyt jo hyvin lähelle EKP:n omaa tavoitetta.

Se enteilee Suomelle ikävää yllätystä: sitä, että Suomenkin korot nousevat ennen kuin Suomen talous on moiseen valmis.

EKP kiemurtelee puun ja kuoren välissä

Saksan inflaatiovauhti kiihdytti viime vuoden lopussa 1,7 prosenttiin, ja tuoreimpien ennakkotietojen mukaan koko euroalueen inflaatiovauhti on jo 1,8 prosenttia.

Ei tarvitse olla saksalainen inflaatiohaukka huomatakseen, että Saksan ja koko alueen hintakehitys on nyt kutakuinkin saavuttanut EKP:n määrittelemän ihannevauhdin.

Eikä tarvitse olla kaksinen ennustaja ounastellakseen, että seuraavaksi Saksan talous- ja rahapolitiikan johtajat alkavat entistä kovempaan ääneen pauhata inflaation vaaroista ja vaatia entistä painokkaammin EKP:ltä rahapolitiikan kiristämistä.

EKP voi halutessaan vähätellä viimeaikaisten inflaatiolukemien todistusvoimaa ja taloudellista merkitystä esimerkiksi sillä perusteella, että suuri osa hintamittareiden noususta selittyy raakaöljyn ja muiden energialajien kallistumisella.

Ja totta onkin, että ilman energian ja elintarvikkeiden vaikutusta laskettu euroalueen niin sanottu pohjahintainflaatio on vasta hieman alle puolentoista prosentin vauhdissa. Sekin on silti selvästi kohonnut – ja lähestyy EKP:n tavoitevauhtia.

EKP on virallisesti toki täysin itsenäinen, mutta epävirallisesti se on poliittisen puun ja kuoren välissä. Nuo eri suuntiin hiertävät puu ja kuori ovat Saksa ja Ranska.

Saksan ensi syyskuun liittopäivävaaleihin valmistautuvat johtajat olisivat jo halunneet EKP:ltä nykyistä korkeammat korot ja muutenkin tiukemmat rahoitusolot, kun taas Ranskan jo huhtikuussa pidettäviin presidentinvaaleihin ja niiden perään pidettäviin parlamenttivaaleihin valmistautuvat johtajat haluaisivat EKP:ltä lisää vaaliapua.

Yksi mahdollisuus onkin, että EKP ”täysin itsenäisesti” ilmoittaa seuraavista rahapolitiikan kiristyksistään tai lisäkevennysten vähennyksistään ensi kesän kuluessa Ranskan vaalien jälkeen mutta hyvissä ajoin ennen Saksan vaaleja.

Joka tapauksessa riski kasvaa, että rahahanat kiristyvät Suomen oloihin liian varhain.

Velkaiset asettuneet taloksi velkaloukkuun

Suomen muita euromaita selvästi heikomman talouskasvun rytmihäiriötä ja siitä koituvien ongelmien riskejä korostavat Suomen kaksi muutakin ongelmallista erityispiirrettä. Yhdessä ne muokkaavat maaperää keljulle korkoyllätykselle.

Ensimmäinen rytmihäiriön riskiä korostava Suomen erityispiirre on kotitalouksien erittäin voimakas velkaantuminen.

Korkojen painuminen historiallisen mataliksi ja asuntojen kallistuminen historiallisen kalliiksi on houkutellut kotitaloudet ottamaan vastuulleen nyt jo suuremman velkataakan kuin milloinkaan ennen. Erityisen railakkaasti ovat velkaantuneet suuria asuntoluottoja kontolleen ottaneet nuorten aikuisten taloudet.

Toinen riskipitoinen Suomen erityispiirre liittyy edelliseen ja itse asiassa kasvattaa sen riskejä. Se on kotitalousluottojen sitominen lyhytaikaisiin markkinakorkoihin, kuten alle vuoden mittaisiin euribor-korkoihin.

Nämä erikoispiirteet, kotitalouksien railakas velkaantuminen ja asuntolainojen ja muidenkin lainojen sitominen lyhytaikaisiin markkinakorkoihin, tarkoittavat, että korkojen nousu iskee hyvin nopeasti velkaisten kotitalouksien velkoihin.

Kun EKP kiristää rahahanojaan ja euroalueen markkinakorot alkavat nousta, paisuvat Suomen velkaisten kotitalouksien velanhoitokulut melkein samaa tahtia ja yhtä jyrkästi kuin markkinakorot nousevat.

Samalla olisi koetuksella se kotitalouksien vähäinenkin ostovoiman kasvu, jota on toistaiseksi pulpunnut lähinnä juuri lisävelkaantumisesta. Se taas vaarantaisi yhden Suomen talouden viime vuosien harvoista valopilkuista, edes velkaantumisen ylläpitämän kulutuskysynnän kasvun.

Velkaloukku on jo vireessä, ja Suomen velkaiset kotitaloudet ovat asettuneet loukkuun taloksi. Loukun leuat iskevät kiinni, kun EKP alkaa nostaa korkoja.

Siihen mennessä suomalaiset ehtivät toki ottaa vielä lisää asuntovelkaa. Mutta tuskin maksaa vanhoja jopa vuosikymmenten mittaisia velkojaan alta pois.