Näkökulma: Kapina jatkuu – Brexit ja Trump olivat vasta alkua

Kiukkuinen kansa jatkaa Italiassa samanlaista valtaeliitin vastaista kapinaa, josta syntyivät Brexitin ja Trumpin kaltaiset yllätykset. Lisää samanlaista on odotettavissa, kirjoittaa Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri.

4.12.2016 6:03

Italian tämänpäiväinen kansanäänestys koskee tykkänään toisenlaista kysymystä kuin Britannian viimekesäinen EU-äänestys tai Yhdysvaltain viimekuinen presidentinvaali. Näissä äänestyksissä on silti enemmän yhteistä kuin eroja.

Tärkein yhdistävä piirre on osaansa tyytymättömän kiukkuisen kansan protestihenki ja vallassa olevan poliittisen ja taloudellisen valtaeliitin vastainen kapinointi.

Viime vuosina voimistuneen vastakkainasettelun rintamalinjoja kiemurtelee eri maissa vaihtelevilla suunnilla ja monenlaisilla nimikkeillä, mutta Euroopasta Yhdysvaltoihin näkyy lisääntynyttä kitkaa esimerkiksi välillä kiukkuinen kansa vastaan valtaapitävät, vähäosaiset vastaan hyväosaiset tai kansallismieliset vastaan kansainvälismieliset.

Perinteinen poliittisen oikeisto ja vasemmiston välinen vastakkainasettelu näyttää sen sijaan menettäneen merkitystään. Etenkin Euroopassa uusia protestipuolueita ja -liikkeitä on noussut poliittisen värikartan kaikilta reunoilta.

Tuon tyytymättömyyden ja kapinahengen takia sillä ei liene kovin monelle italialaisäänestäjille suurtakaan merkitystä, mihin kysymykseen he tämänpäiväisessä kansanäänestyksessä tarkalleen ottaen antavatkaan äänensä.

Muodollisesti Italian kansa äänestää tänään maan hallituksen ehdotuksesta perustuslain muuttamiseksi. Ehdotuksellaan hallitus haluaa muuttaa monipolvista ja kömpelöä lainsäädäntömenettelyä nykyistä sujuvammaksi, mutta tämä ei välttämättä kiinnosta kuin pientä osaa äänestäjistä.

Enemmistö äänestäjistä antanee äänestyksen kysymyksestä ja perustuslain vanhoista tai uusista muotoiluista piittaamatta äänensä joko hallituksen luottamuksen puolesta tai sitä vastaan.

Mielipidetiedustelujen perusteella enemmistö uurnille lähtevistä italialaisista äänestää tänään hallitusta vastaan.

Jos ”no” -äänet voittavat ennakko-odotusten mukaan, näin tuskin käy siksi, että kansa olisi erityisen kiintynyttä perustuslain vanhaan muotoiluun, vaan siksi, että osaansa tyytymättömien turhautuminen vuosien talousanemiaan ja eriarvoisuuden tunteeseen purkautuvat nyt protestiksi hallitusta vastaan.

Niin kuin kävi aiemmin Britannian viimekesäisessä EU-äänestyksessä ja Yhdysvaltain viimekuisessa presidentinvaalissa. Ja niin kuin todennäköisesti käy vielä useissa eurooppalaisissa vaaleissa ensi vuoden mittaan.

Euroeron todennäköisyys kasvanut

Italian kansanäänestys ei koske maan jatkamista EU-maana niin kuin Britannian viimekesäinen Brexit-äänestys koski. Eikä Italian äänestys koske maan jatkamista euromaana.

Silti Italian kansanäänestys hermostuttaa euroalueen finanssimarkkinoita juuri euron takia enemmän kuin se muuten hermostuttaisi. Markkinatoimijat pelkäävät äänestyksestä mahdollisesti alkavaa poliittista sekaannusta ja ääritapauksessa jopa maan euroeroon johtavaa tapahtumasarjaa.

Se olisi Brexit- tai Trump-yllätyksiäkin ”mahdottomampi” ja joka tapauksessa rajumpi yllätys.

Erilaiset euron hajoamisriskiä mittaavat finanssimarkkinoiden riskimittarit ja -mittaukset ovat viime kuukausina varoittaneet eroriskin kasvamisesta suurimmilleen sitten vuoden 2015 kevätkriisin. Kokonaan uusi piirre on, että nyt todennäköisin eroaja on Italia eikä Kreikka.

Italian euroeron riski ja sen viimeaikainen jyrkkä kohoaminen käy ilmi esimerkiksi saksalaisen analyysiyhtiön Sentixin riskimittausten tuloksista.

Viimeksi marraskuun lopussa toteutetun riskimittauksen mukaan melkein 25 prosenttia finanssipelureista veikkaa ainakin yhden euromaan eroavan eurosta vuoden kuluessa, ja useimpien näin veikkaavan mukaan se on todennäköisimmin Italia.

Toki Italian euroeroa veikkaa nyt verrattomasti harvempi kuin Kreikan eroa veikkasi vielä viime vuoden kevätkriisin aikaan. Silloin Kreikan eroa piti todennäköisenä suurimmillaan yli 45 prosenttia mittaukseen osallistuneista tuhannesta euroalueen finanssipelurista.

Silti Italian eroveikkaus on yleistynyt huomiota herättävän jyrkästi ja nopeasti. Viime kesänä Italian euroeroa piti todennäköisenä riskinä alle kaksi prosenttia silloisiin riskimittauksiin osallistuneista finanssipelureista.

Italian talouteen ja maan euroon liittyvä epäluulo näkyy riskimittausten lisäksi euroalueen velkakirja- ja osakemarkkinoilla. Italian pitkät korot ovat nousseet ja maan pankkiosakkeet ovat laskeneet enemmän kuin vastaavat noteeraukset muissa euromaissa.

Finanssimittareiden perusteella ei olekaan aivan Brexitin ja Trumpin veroinen yllätys, jos Italian kansa äänestää hallitustaan vastaan. Samalla riskimittarit vihjaavat, että seuraukset voivat silti olla vielä radikaalisti yllättävämpiä.

Lisää protestivaaleja odotettavissa

Yksi syy finanssimarkkinoiden Italia-hermoiluun on maan pääministerin Matteo Renzin uhkaus erota tehtävästään, jos kansa äänestää hallituksen esityksen kumoon. Se on poliittista uhkapeliä, joka voi helposti avata tyytymättömälle kansalle lisää keinoja kapinointiin.

Suoraviivaisen tulkinnan mukaan hallituksen eroa seuraisi pisimmillään jopa vuoden 2018 kevään parlamenttivaaleihin jatkuva poliittinen halvaus tai nopeimmillaan saman tien alkava poliittinen kaaos ennenaikaisine parlamenttivaaleineen.

Seuraavaksi olisi suurimpien protestipuolueiden vuoro tavoitella parlamentista enemmistöasemaa ja heti perään hallituksen muodostamista.

Maan suurimpia oppositiopuolueita yhdistää monenlaisen muun protestihengen ja tyytymättömyyden lisäksi se, että niiden mielestä Italian olisi parempi palata omaan kansalliseen valuuttaan kuin pysyä mukana eurossa. Esimerkiksi Viiden tähden liike on luvannut järjestää eurosta kansanäänestyksen, jos se nousee hallitusvastuuseen.

Analyysiyhtiö Lombard Street Research tosin huomauttaa laajassa Italia-raportissaan, että maa on vakavissa vaikeuksissa kansanäänestyksen tuloksesta riippumatta.

Sen mukaan äänestys ja sen tulos ovat sivujuonia Italian jo vuosien mittaisessa taloustragediassa, jossa surkea talouskehitys on ikävine vaikutuksineen saanut kansan kiukkuiseksi eikä toisinpäin.

Talousvaikeudet voivat lopulta vaarantaa Italian euron mutta sekään ei johdu yhtiön mukaan tästä kansanäänestyksestä, vaan on mahdollinen kehityskulku äänestyksen tuloksesta riippumatta.

Toinen analyysiyhtiö, GaveKal Research, muistuttaa Italian kansanäänestyksen jälkeen koittavista muista euromaiden vaaleista, joissa perinteiset valtapuolueet saavat vastaansa entistä voimakkaampia ja kovaäänisempiä protestipuolueita.

Itävallassa käydään tänään presidentinvaalin toinen kierros, jonka ennakkosuosikki on äärioikeistoa edustavan Vapauspuolueen ehdokas Norbert Hofer. Hän olisi Länsi-Euroopan ensimmäinen avoimesti äärioikeistolainen valtionpäämies vuosikymmeniin.

Seuraavaksi äärioikeisto tavoittelee täysin mahdollista vaalivoittoa Hollannin ensi maaliskuun parlamenttivaaleissa, joiden yksi ennakkosuosikki on euro-, EU- ja eliitti-kriittinen Vapauspuolue.

Myöhemmin ensi keväänä on Ranskan presidentin- ja parlamenttivaalien ja syksyllä Saksan parlamenttivaalien vuoro. Niissäkin protestiäänet kaikunevat entistä kovempaa.

Kansainvälisen politiikan ja riskien analysointiin erikoistunut Geopolitical Futures tarkastelee eri maiden erilaisia protestipuolueita ja -liikkeitä osana sirpaleista mutta silti samaa ilmiötä.

Siinä syystä tai toisesta omasta asemastaan ja toimeentulostaan huolestunut tai siihen jo pettynyt ”tavallinen” kansa nousee kapinaan vallitsevia oloja – ja valtaeliittiä – vastaan. Brexit, Trump ja uudestaan kasvavat euroriskit ovat kaikki tätä samaa kapinaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?