Euroopan johtajat pelkäävät protestiaaltoa – ennemmin elvytystä ja lisää velkaa kuin kapina

Julkaistu:

Analyysi
Euroeliitti pelkää populismin nousua ja kansan kapinointia enemmän kuin valtioiden velkaantumista. Siksi Euroopan talousvyö alkaa seuraavaksi löystyä.
Euroopan valtaa pitävä eliitti pelkää parhaillaan tyytymättömän kansanosan protesteja, kapinahengen voimistumista ja populismin nousua. Melkein samaan tapaan ja samoista syistä kuin takavuosikymmenten eliitti pelkäsi kommunismin uhkaa.

Omasta asemastaan huolestuneille asianosaisille tilanne on uusi ja outo, mutta ilmiössä ja vastakkainasettelussa ei ole mitään uutta saati outoa.

Kommunismi, populismi ja muut ismit tai liikkeet vaihtelevat aikakaudesta ja kulttuurista toiseen, mutta kulloinkin vallassa olevan vähemmistön – eliitin – ja tämän hallitseman enemmistön – kansan – väliset jännitteet ovat likimain ikiaikaisia ilmiöitä.

Yhtä ikiaikaisia kuin sekin, että aika ajoin tuo eliitin ja kansan välinen herkkä tasapaino järkkyy, ja sattuu jokin perustavaa laatua oleva suuri yhteiskunnan murros.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Tämä hallitsijoiden ja hallittavien välinen herkkä tasapainoilu ja tasapainoa aika ajoin ravistelevat jännitteet leimaavat ajankohtaisia talouden ja politiikan uutisia yhtä hyvin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa Yhdysvaltoja ja Kiinaa myöten.

Mutta aivan samanlaiset eliitin ja kansan väliset jännitteet leimaavat eri kulttuurien vuosituhantisia vaiheita.

Tämä käy vaikeuksitta ilmi viime vuosisadan suuren historiantutkijan ja -filosofin Arnold Toynbeen (1889-1975) kulttuurien historiikista A Study of History (ja vuonna 1950 suomeksi julkaistusta liki 700-sivuisesta lyhennelmästä Historia uudessa valossa).

Toynbeen mukaan kulloinkin valtaa pitävän eliitin tehtävä on kulttuureista sekä aatteista ja ismeistä riippumatta johtaa kansaa yhteisten haasteiden yli eteenpäin. Niin kauan kuin tämä sujuu, voi eliitti säilyttää asemansa.

Mutta jos eliitti epäonnistuu, alkavat eliitin ja kansan väliset ristipaineet voimistua, ja ennen pitkää eliitti joutuu vaihtoon – hyvällä tai pahalla.

Vaaliuurnilla tavataan

Eliitti on voinut menettää asemansa ja joskus myös henkensä, jos tyytymätön kansa on lopulta turvautunut väkivaltaan, kuten useissa vallankumouksissa on käynyt.

Nyttemmin eliitti voi joutua vaihtoon myös verettömissä vallankumouksissa, kuten vaaleissa.

Brittien kesäinen Brexit-yllätys on yksi rauhanomainen ja muutenkin kaikin puolin maltillinen käytännön osoitus tyytymättömän kansan kapinoinnista. Osa Britannian poliittisesta eliitistä sai Brexit-äänestyksessä kansalta potkut niin kuin kävi esimerkiksi ex-pääministeri David Cameronille.

Samanlaista kansan epäluottamuslausetta ja potkujen uhkaa pelkää myös Italian pääministeri Mateo Renzi, jonka pesti on katkolla todennäköisesti ensi kuussa pidettävässä kansanäänestyksessä.

Renzillä on täysi syy pelätä samanlaista "yllätystä", joka kaatoi Britannian Cameronin. Potkujen vaara on suuri siitä huolimatta, että Italian kansa saa lausua kantansa hallituksen ajamasta maan vaalitapaa koskevasta perustuslain muutoksesta eikä suinkaan maan EU-jäsenyydestä.

Britannian EU-äänestyksen tapaan myös Italian kansanäänestys tarjoaa tyytymättömille kansalaisille tilaisuuden ilmaista protestinsa viime vuosina kokemistaan vääryyksistä.

Protestiäänet yllättävät

Vuosia jatkuneen talousanemian keljut vaikutukset, kuten työttömyys ja toimeentulovaikeudet, ovat voineet kasvattaa tyytymättömyyden tunteen Italiassakin yllättävän yleiseksi ja suureksi.

Jos tyytymättömiä on riittävästi ja jos heidän mittansa on täynnä, voivat he äänestää protestiksi hallituksen esityksen kumoon siitä riippumatta, mitä mieltä he oikeastaan ovat maan vaalilaeista tai niiden muuttamisesta.

Tämä ei olisi outo yllätys, vaan tämä olisi paremminkin yhtä kysymystä käsittelevän kansanäänestyksen tavallinen tarina. Niissä äänestäjät yleensä ilmaisevat luottamuksensa tai epäluottamuksensa äänestyskysymyksen esittävälle hallitukselle, oli itse kysymyksen aihe mikä tahansa.

Jotakin tämän tapaista ilmeisesti sattui Britanniankin kesäkuisessa EU-äänestyksessä. Ani harva äänestäjä tiesi, mitä Britannian jäsenyys Euroopan unionissa (EU) merkitsee saati mitä erosta seuraa, mutta sitäkin useampi oli eri syistä tyytymätön Cameronin hallitukseen ja äänesti protestiksi tätä vastaan.

Italiassa protestiäänten voitto tietäisi todennäköisesti hallituksen eroa ja ennenaikaisia parlamenttivaaleja. Se taas tarjoaisi uuden tilaisuuden protestiäänille. Niiden tuella populistinen Viiden tähden liike voisi nousta jopa hallitusvastuuseen.

Jos Viiden tähden nousee Italiassa hallitusvastuuseen, se tietää käytännössä potkuja suurelle osalle maan nykyistä eliittiä. Mutta tämä ei ole vain Italian eliitin riski vaan tämä pelottaa myös euroeliittiä.

Protestiliikkeen johtaja Beppe Grillo on noussut suureen suosioonsa muun muassa vastustamalla maan omaa talouseliittiä, hallintoa ja perinteisiä valtapuolueita mutta niiden lisäksi euroeliittiä ja maan euro- ja EU-jäsenyyttä.

Tällaiset protestiliikkeet voivat panna euroeliitin lujille Brysseliä ja alueen muita pääkaupunkeja myöten, sillä Italia on kolmanneksi suurin euromaa ja koko maailman kolmanneksi suurinta velkataakkaa kantava valtio.

Jos vanhan eliitin ja tyytymättömän kansan välit menevät jollakin äkillisellä tavalla poikki Italian kokoisessa ja kaltaisessa maassa, on sillä radikaaleja vaikutuksia kautta muunkin Euroopan Suomea myöten.

Siksi myös tuota välirikon uhkaa torjuvien vastatoimienkin vaikutukset voivat ulottua Suomeen saakka.

Kansalle keppiä tai porkkanaa

Eliitin asemalle ja sen menetyksen uhalle on oikeastaan samantekevää, kumpuaako kiukkuisen kansan tyytymättömyys työttömyydestä, tuloerojen kasvusta, globalisaation haitoista, maahanmuuton ja pakolaiskriisin seurauksista, joistakin muista ärsykkeistä vai näiden yhdistelmästä.

Jos tyytymättömyys kärjistyy kyllin voimakkaiksi protesteiksi vaaliuurnilla tai pahimmassa tapauksessa vallankumouksiksi kaduilla, odottaa eliittiä joka tapauksessa potkut. Ainakin, jos yhteiskuntien murrokset toistavat yhä Toynbeen kuvaamaa "ikiaikaista" kaavaansa.

Siksi myös eliitin omaa valta-asemaa varmistavat ja puolustavat vastatoimet toistavat todennäköisimmin nekin tuttua kaavaa. Tai paremminkin karkealla jaolla jompaakumpaa kahdesta vaihtoehtoisesta kaavasta:

Asemansa puolesta pelkäävä eliitti on yleensä tarjonnut kansalle joko pakkoa tai palkintoja, keppiä tai porkkanaa. Harvoin kumpikaan on tepsinyt kuin aikansa, mutta se ei ole estänyt eliittiä yrittämästä.

Toynbeen havaintojen perusteella voinee olettaa nykyisen eliitin toimivan samoin.

Kiinan, Venäjän tai vaikkapa Turkin eliitin keinot näyttävät vaihtelevan pakon ja palkintojen välillä, mutta EU-maiden tai Yhdysvaltain kaltaisissa länsimaisissa demokratioissa eliitin on ainakin toistaiseksi helpointa ja siksi houkuttelevinta turvata asemaansa palkintoja jakamalla eikä kansalaisiin kohdistuvien pakkokeinojen avulla.

Palkintojen jakaminen ei ole vain helppoa vaan nyt se on lyhyen tauon jälkeen taas kuukausi kuukaudelta houkuttelevampaa. Käytännössä se on yhtä kuin äänten ostamista julkisia varoja jakamalla.

Europäättäjien viimeaikaiset linjaukset vihjaavat, että eliitti pelkää populisteja enemmän kuin julkisen talouden alijäämiä ja valtioiden velkaantumista. Siksi talouspolitiikan viritys kääntyy seuraavaksi elvyttävämpään suuntaan.

Talousvyö alkaa löystyä

Useissa muissa EU-maissa kuin Saksassa talouspolitiikan vyö lakkaa ensi vuonna kiristymästä lisää ja alkaa jo vähitellen löystyä.

Suomessakin valtion vasta valmistunut ensi vuoden budjettiesitys kertoo melkein yhtä suuresta alijäämästä kuin tänä vuonna, ja yhteensä koko julkinen talous tekee uutta alijäämää ja ottaa uutta velkaa runsaammin kuin tänä vuonna.

Ensi vuoden vaikeisiin presidentinvaaleihin valmistautuva Ranskan hallitus on väistellyt ja viivytellyt EU-komission määräämiä julkisen talouden tasapainotavoitteita. Samoin Italia, Espanja ja Portugali ovat luvanneet enemmän talouden uudistuksia ja vahvistuksia kuin ovat halunneet tai kyenneet panemaan toteen.

Talousvyön kiristykset olisivat olleet omiaan ärsyttämään ennestään ärtynyttä kansaa, ja se taas olisi kasvattanut "poliittisen onnettomuuden" riskiä. Sitä ei edes EU:n komissio ole halunnut, joten se on suhtautunut taloustavoitteiden lipsumisiin ja väljähtymisiin entistä sallivammin tai sulkenut niiltä silmänsä.

Saksankin talouspoliittinen johto on myöntynyt entistä löysempään "kuriin" esimerkiksi kannustamalla komissiota entistä höllempiin vaatimuksiin Espanjan ja Portugalin kaltaisissa maissa.

On käynyt selväksi, että yhteisen unionin ja yhteisen valuutan maita yhdistävät myös kiukkuisen kansan ärtymys ja eliitin uhat.

Seuraavaksi niitä yhdistävät yritykset lievittää kansan tyytymättömyyttä ja protestihenkeä talouspolitiikan viritystä keventämällä ja taloutta elvyttämällä.

Pelko ja paine ajaa elvytykseen

Erilaiset vihjeet, vaatimukset tai suoranaiset lupaukset entistä keveämmistä ja talouskasvua elvyttävämmistä talouspolitiikan linjauksista ovat lyhyen ajan kuluessa kuuluneet useissa keskeisten europäättäjien ja maailman muiden talouspäättäjien puheenvuoroissa.

Finanssipoliittinen elvytys oli yksi G20-maiden viime kuun kokouksen "uusista" linjauksista. Sama linjaus on kuulunut entistä selkeämmin myös esimerkiksi euroalueen keskuspankin EKP:n pääjohtajan Mario Draghin puheenvuoroissa.

Tällä viikolla EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker vuorostaan patisti EU-maita vahvistamaan koko unionin taloutta muun muassa entistä mittavampien julkisten investointien avulla.

Talouspoliittinen elvytys ja odotukset sen lisäämisestä nousevat selkeästi esiin myös viime viikkojen talouskatsauksissa, joita kansainväliset suurpankit ja analyysiyhtiöt ovat laatineet ja lähettäneet asiakkailleen.

Markkinaekonomistit ovat jokseenkin yksimielisiä finanssipolitiikan kevenemisestä ja talouspoliittisten elvytysyritysten lisääntymisestä. Odotukset kiteytyvät esimerkkiotsikoihin: Joining the fiscal fiesta (Barclays), The fiscal cavalry is coming (Deutsche Bank) ja Fiscal policy called in as reinforcement (Nomura).

Deutschen markkinastrategi Jim Reid kytkee talouspolitiikan suunnan muutoksen poliittisiin jännitteisiin. Hänen mukaansa Brexit oli europäättäjille aito shokki ja vakava varoitus kiukkuisen kansan valmiudesta kapinaan.

Brexitin jälkeen europäättäjien ylivoimaisia ykköshuolia ovat "poliittisen onnettomuuden" riski ja populistien pelko.

Niiden rinnalla julkisen talouden alijäämät ja valtioiden velkaantuminen eivät ole talouspolitiikasta päättävien päivitetyillä asteikoilla edes oikeita ongelmia – nehän jäävät lopulta kuitenkin keskuspankin hoidettaviksi.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      Joukko lääkäreitä ei uskalla paljastaa sivutyötään – poikii jopa vihapostia

    2. 2

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    3. 3

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    4. 4

      Analyytikko: Elisan osakesyöksyn syy on liittymien kova vaihtuvuus

    5. 5

      Kommentti: Vuosiluku päättyy 7:ään ja on syksy – 40 vuoden ajan se on tiennyt rytinää markkinoilla

    6. 6

      Kommentti: Hullujen päivien maksulliset muovikassit ja Fortumin Uniper-tarjous – yritykset ovat pulassa, kun teot ja mielikuvat eivät kohtaa

    7. 7

      Airbus hankkii enemmistön Bombardierin kapearunkoisten koneiden ohjelmasta

    8. 8

      Ethän tee enää tällaista työhakemusta

    9. 9

      Elisan osake on lähtenyt reippaaseen laskuun

    10. 10

      VR uudisti varausjärjestelmäänsä: Junalippuja ei voi nyt varata talvilomiksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    2. 2

      Joukko lääkäreitä ei uskalla paljastaa sivutyötään – poikii jopa vihapostia

    3. 3

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    4. 4

      Kommentti: Vuosiluku päättyy 7:ään ja on syksy – 40 vuoden ajan se on tiennyt rytinää markkinoilla

    5. 5

      Analyytikko: Elisan osakesyöksyn syy on liittymien kova vaihtuvuus

    6. 6

      Kommentti: Hullujen päivien maksulliset muovikassit ja Fortumin Uniper-tarjous – yritykset ovat pulassa, kun teot ja mielikuvat eivät kohtaa

    7. 7

      VR uudisti varausjärjestelmäänsä: Junalippuja ei voi nyt varata talvilomiksi

    8. 8

      Elisan osake on lähtenyt reippaaseen laskuun

    9. 9

      Kommentti: Kiinan toivotaan luopuvan kasvutavoitteistaan, mutta niin tuskin käy

    10. 10

      Taksiautoilija säästi alle puolessa vuodessa yli 1 000 euroa kaasuautolla – katso, milloin kaasuauto kannattaa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    2. 2

      Ex-johtaja tienasi 180 000 euroa vuodessa: kutsuttiin palkattomaan työkokeiluun – "Ehdotetaan jotain kärrypojan hommia"

    3. 3

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    4. 4

      Ala käy kuumana ja tekijöille tarvetta: keskiansiot yli 4100 e/kk – pääsy­vaatimuksena yksi koe

    5. 5

      Yli 300 kunnan selvitys: Näin omakotitalojen hinnat ovat kehittyneet alueellasi

    6. 6

      Tiina ja Vesa myivät 12 vuotta vanhan talonsa hetkessä – ”Emme tehneet muuta kuin perussiivoukset”

    7. 7

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    8. 8

      180 000 € vuodessa tienannut työtön ex-johtaja suivaantui te-toimiston ehdotuksesta – lukijat muistuttavat tasa-arvosta

    9. 9

      200 vai 600 euroa? Kokosimme 6 vinkkiä palkankorotusta pyytävälle

    10. 10

      Kolme miestä kertoo kuntouttavasta työ­toiminnasta: ”Ajattelin ensin, että on jotain höpö­höpöhommia”

    11. Näytä lisää