Näin euromaiden velkataakka kevenee – paitsi Kreikan

Julkaistu: , Päivitetty:

Analyysi
Euromaiden talousministerit empivät, josko tohtisi keventää Kreikan valtaisaa velkataakkaa. Keskuspankit eivät emmi: ne antavat paraikaakin mittavaa velkahuojennusta kaikille eurovaltioille – paitsi Kreikalle.
Suomen valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok) ja muiden euromaiden talousministerit empivät ja kinastelivat viimeksi eilen tiistaina, onko Kreikalle tarpeen tai edes mahdollista antaa uusia velkahuojennuksia. Ja jos on, niin miten.

Kysymys Kreikka-lainojen leikkauksista tai leikkauksia vastaavista muunlaisista kevennyksistä on poliittisesti erittäin kiusallinen ja siksi vaikea.

Esimerkiksi Saksan ja Suomen hallitukset ovat vastustaneet huojennuksia tulkiten ainakin lainapääomien leikkaukset kielletyksi toisen euromaan velkavastuiden kantamiseksi. Toistaiseksi ne ovat olleet haluttomia sopimaan muistakaan tavoista keventää Kreikan velkataakkaa.

Pelkän talouden näkökulmasta Kreikan velkahuojennukset lienevät ennen pitkää välttämättömiä niin kuin esimerkiksi Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on arvioinut.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Mutta eurotaloudessa kyse on usein enemmän politiikasta kuin taloudesta. Siksi huojennusten empiminen lienee poliittisesti välttämätöntä.

Ja siksi velkahuojennuksista näyttää syntyneen kuin huomaamatta euroalueen surkean velkatragedian surrealistinen sivujuoni, jossa huojennustukea saavat kaikki muut mutta ei eniten tarvitseva.

Kreikka kaipaa velkahuojennuksia kaikista eurovaltioista kipeimmin, mutta ei saa. Sen sijaan Kreikkaa kovistelevat muut eurovaltiot saavat Saksaa ja Suomea myöten paraikaakin omien velkataakkojensa kantamiseen ainutlaatuisen mittavaa tukea. Tukea saavat nekin, jotka eivät tukea kaipaa.

Tukiostot muille mutta ei Kreikalle

Eurovaltiot saavat Kreikkaa lukuun ottamatta erittäin mittavaa mutta epäsuoraa ja epävirallista rahoitustukea.

Sitä tarjoavat euroalueen keskuspankki EKP ja euromaiden kansalliset keskuspankit Suomen Pankki mukaan luettuna. Ja sitä vastaanottavat kaikki muut eurovaltiot Suomi mukaan luettuna mutta ei Kreikka.

Kyse on euroalueen keskuspankkien viime vuoden maaliskuussa alulle panemasta laajamittaisesta julkisen talouden velkakirjaohjelmasta, jossa euroalueen keskuspankit ostavat pääasiassa omien kotivaltioidensa liikkeeseen laskemia velkakirjoja.

Historiallisen mittavat velkakirjaostot olivat alun perin noin 60 miljardia euroa kuukaudessa, mutta tänä keväänä keskuspankit kasvattivat ostoihin käyttämänsä rahamäärän 80 miljardiin euroon kuukaudessa.

Keskuspankkien ostoslistalla on jonkin verran muitakin arvopapereita kuin valtioiden velkakirjoja, mutta ylivoimaisesti suurin osa tukiostoista on satanut uunituoreita miljardeja eurovaltioiden laareihin.

Valtionlainaostoista päättänyt EKP:n neuvosto on määritellyt valtionlainaostot puhtaasti rahapoliittiseksi ohjelmaksi, jonka on tarkoitus varmistaa euroalueen hintavakautta eikä suinkaan tukea eurovaltioiden alijäämien rahoittamista.

Muunlainen virallinen määritelmä tuskin on mahdollinen, sillä EKP:n perussääntö ja EU:n perussopimus kieltävät keskuspankeilta valtioiden alijäämien rahoittamisen.

Tarkkaan ottaen kielto koskee valtioiden suoraa keskuspankkirahoitusta. Siksi EKP ja euromaiden keskuspankit tukevat eurovaltioiden alijäämien rahoittamista epäsuoraan velkakirjamarkkinoiden välityksellä.

Tuki menee kyllä näinkin perille, ehkä juuri ja juuri sopimusten kirjaimia rikkomatta.

Rahapolitiikkaa ja velkahuojennusta

EKP:n virallinen määritelmä valtionlainaostojen rahapoliittisesta luonteesta ei estä muita tulkitsemasta toisin. Esimerkiksi kautta maailman arvostettu eurotalouden tuntija ja kansainvälisen talouden professori Paul De Grauwe on tulkinnut toisin.

Hänen mukaansa euroalueen keskuspankkien valtionlainaostot ovat sitä, miltä ne näyttävätkin: EKP:n eurovaltioille tarjoamaa mittavaa velkahuojennusta.

De Grauwe tilittää oman tulkintansa ja johtopäätöksensä kritiikkikirjoituksessa, jonka taloustutkijoiden VoxEU-sivusto on julkaissut tässä kuussa. Hän on aiemmin kirjoittanut useita eurokriisiä käsitteleviä tutkimuspapereita ja muun muassa rahaliiton taloutta kuvaavia oppikirjoja.

Häntä on mahdoton luonnehtia asiantuntemattomaksi kiistakirjoittajaksi, joka ei olisi syvällisesti perehtynyt eurojärjestelmän rakenteisiin ja ominaispiirteisiin. Tuskin häntä voi leimata edes erityisen eurokriittiseksi veneenkeikuttajaksi.

De Grauwe ei arvostele eikä varsinkaan vastusta EKP:n tukiostoja sinänsä. Mutta hän haastaa EKP:n virallisen määritelmän valtionlainaostojen luonteesta ja tarkoituksesta. Lisäksi hän arvostelee Kreikan rajaamista valtionlainaostojen ulkopuolelle.

Hänen mielestään on käsittämätöntä, että EKP antaa tuntuvaa rahoitustukea kaikille muille eurovaltioille mutta jättää kipeimmin tukea tarvitsevan Kreikan ilman.

Tukiostojen aloittaminen on merkinnyt eurovaltioille varmempaa ja edullisempaa rahoitusta kuin olisi ilman tukiostoja ollut tarjolla. Ja päätös Kreikan jättämisestä tukiostojen ulkopuolelle on osaltaan merkinnyt Kreikan kriisin jatkumista.

De Grauwen mielestä rajauspäätös oli poliittinen eikä taloudellinen, ja siksi päätös on hänen mukaansa mahdollista muuttaa uudella poliittisella päätöksellä.

Tukiostojen rajaus Kreikan rangaistus

De Grauwe esittää kirjoituksessaan seikkaperäiset perustelut, miksi keskuspankkien valtionlainaostot ovat valtioille annettavaa keskuspankkien rahoitustukea.

Velkahuojennus syntyy kahdesta erillisestä EKP:n neuvoston päätöksestä.

Ensimmäinen oli päätös, jonka perusteella laajamittaiset valtionlainaostot ylipäätään alkoivat. Toinen oli myöhempi erillinen päätös, jonka perusteella osto-ohjelmassa hankittujen velkakirjojen erääntyvät pääomat ja korot sijoitetaan takaisin samojen valtioiden uusiin velkakirjoihin.

EKP:n neuvoston ei tarvitse milloinkaan varta vasten päättää ryhtyvänsä rahoittamaan valtioiden alijäämiä saati mitätöimään valtioiden velkoja. Riittää, että se toimii noiden kahden jo tehdyn päätöksen tarkoittamalla tavalla: ostaa valtioiden velkakirjoja, pitää niitä hallussaan ja ostaa erääntyvillä pääomilla lisää samanlaisia velkakirjoja.

De Grauwen mukaan velkakirjojen päätyminen ja hautautuminen keskuspankkien taseisiin määrättömäksi ajaksi tarkoittaa valtioiden rahoitushuollon näkökulmasta samaa kuin keskuspankit mitätöisivät suuren osan eurovaltioiden veloista.

Toki valtiot maksavat korkoa myös niille velkakirjoilleen, jotka ovat keskuspankkien hallussa. Mutta niin kauan kuin keskuspankit palauttavat korot valtioille voitonjakoina, ovat korotkin tältä osin kuin pois pyyhittyjä huolia.

De Grauwen mielestä on "äärimmäisen ristiriitaista", että tällainen tuki ei koske maata, jolla olisi eniten tuen tarvetta ja että EKP haluaa tällaisella rajauksella rangaista Kreikkaa sen sijaan, että soisi tälle samanlaisen velkahuojennuksen kuin muille eurovaltioille.

Kreikan kovistelijoille huojennuksia

Runsaimmin tämän lajin velkahuojennusta on saanut ja saa vastakin Kreikan kovin kovistelija, Saksa. Suhteellisesti vielä runsaampaa tukea saa toinen kovistelija Suomi, jos saadun tuen määrä suhteutetaan kunkin valtion velkamäärään.

Jos Suomen Pankki ja muut euroalueen keskuspankit jatkavat tukiostojaan nykyistä 80 miljardin euron tahtia joka kuukausi ensi vuoden maaliskuuhun asti niin kuin ovat ilmoittaneet, kertyy tuelle kaiken kaikkiaan mittaa noin kaksi tuhatta miljardia euroa.

Se on enemmän kuin tukiostojen huojennusvaikutuksista nauttivat eurovaltiot samaan aikaan tarvitsevat alijäämiensä tilkkeeksi uutta rahoitusta.

Tämä tuki varmistaa, että valtiot saavat alijäämänsä takuuvarmasti ja lisäksi edullisesti rahoitettua ja saavat sen lisäksi tilaisuuden korvata erääntyviä vanhoja velkojaan keskuspankkien rahoittamilla edullisemmilla velkakirjoilla.

Valtionlainaostot jakautuvat euromaiden kesken niin, että kukin keskuspankki ostaa etupäässä oman kotivaltionsa velkakirjoja. Niinpä Saksan lainoja rahoittaa maan oma keskuspankki Bundesbank ja Suomen valtion velkakirjoja ostaa Suomen Pankki.

Ostojen määrän keskuspankit jakavat EKP:n niin sanotun pääoma-avaimen eli kunkin euromaan talouden ja väkimäärän koon perusteella. Saksa on suurin ja saa siksi eniten keskuspankin rahoitustukea, vaikka ei ole minkäänlaisen tuen tarpeessa.

EKP:n julkaisemien tietojen perusteella pelkästään Saksan ja Ranskan keskuspankit olivat huhtikuun loppuun mennessä ostaneet omien kotivaltioidensa velkakirjoja vähän yli 300 miljardilla eurolla. Melkein yhtä suurella summalla kuin Kreikan valtiolla on kaikkiaan velkaa.

Vanhoista euromaista suhteellisesti suurimpia tukiosuuksia nauttii Suomi. Luvassa on sama pääoma-avaimen mukainen osuus tukiostoista ja -miljardeista kuin muilla, vaikka velkakuormaa on ennen tukeakin vähemmän kuin useimmilla muilla.

Kelpaa Suomenkin kovistella heikompiaan, kun eivät rahoitushuolet paina.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      ”Ari” on kuin ilmetty menestyvä ura­tykki – oikeasti perä­kamarin poika elää eläkeläis­vanhempiensa rahoilla

    2. 2

      Autoliiton testi: kahdelle turvaistuimelle surkea arvosana – istuin lensi halki testilaboratorion

    3. 3

      Vanhempiensa rahoilla elävän Arin, 41, valinta herättää sympatiaa ja närkästystä: ”Aikuisvauvan elämänmenoa”

    4. 4

      Työtön Jouni, 26, haki töitä: päätyi joulupukiksi Kiinaan – ”Päivällis­pöydässä on isketty eteeni jo koiraakin”

    5. 5

      CNN: Pohjois-Korea pyörittää outoa bisnestä Afrikassa – pronssipatsaita ja sosialistista realismia

    6. 6

      Tutkija: ”Suuret ikäluokat rahoittavat aikuisten lasten elämää”

    7. 7

      Wahlroos latasi palkan­korotuksista: ”Paperi­kone menee kiinni”

    8. 8

      Kiinan puoluekokous sementoi Xi Jinpingin vallan – nostettiin Maon ja Dengin rinnalle

    9. 9

      Mainostajista yli puolet aikoo lisätä markkinointiviestintäänsä

    10. 10

      Sanoma nostaa arviotaan kuluvan vuoden tuloksesta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ari” on kuin ilmetty menestyvä ura­tykki – oikeasti perä­kamarin poika elää eläkeläis­vanhempiensa rahoilla

    2. 2

      Wahlroos latasi palkan­korotuksista: ”Paperi­kone menee kiinni”

    3. 3

      Tutkija: ”Suuret ikäluokat rahoittavat aikuisten lasten elämää”

    4. 4

      Kulutusluottoa ottaneesta asiakkaasta tulee helposti lypsylehmä – ”Voi olla järkevämpää päästää velkansa ulosottoon”

    5. 5

      5 keinoa selviytyä hometalon kanssa – ”Mies puolusti taloa sanomalla, että myyjä on pappi”

    6. 6

      Työtön Jouni, 26, haki töitä: päätyi joulupukiksi Kiinaan – ”Päivällis­pöydässä on isketty eteeni jo koiraakin”

    7. 7

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    8. 8

      HOK-Elannon ex-päällikköä epäillään 800 000 euron lahjusten ottamisesta

    9. 9

      ”Puolalaisen putkimiehen” rahoista väännetty koko päivä

    10. 10

      EU voi antaa kovan iskun mänty­öljylle – vaikuttaisi 200 työn­tekijän tehtaaseen Lappeen­rannassa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ari” on kuin ilmetty menestyvä ura­tykki – oikeasti perä­kamarin poika elää eläkeläis­vanhempiensa rahoilla

    2. 2

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    3. 3

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    4. 4

      Vuorolisiä jopa 1 460 €/kk – näissä ammateissa tienataan eniten lisillä

    5. 5

      Työttömyystuki yli 8 600 e/kk – ”Heitä on muutama Suomessa”

    6. 6

      Leski maksoi vuosia asuntolainaa, talo oli puolison nimissä – talouskoulutus on pelastanut jo 17 taloa pakkomyynniltä

    7. 7

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    8. 8

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    9. 9

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    10. 10

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    11. Näytä lisää