Talouspolitiikan taikatemppu – vai sittenkin hölmöilyä?

Hallitus käyttää 1,6 miljardia euroa kärkihankkeiksi nimeämiinsä kohteisiin ja väyläremontteihin, mutta valmistelee samaan aikaan kuuden miljardin vyönkiristyksiä ja neljän miljardin tehokuureja. Jos tämä onnistuu, on se talouspolitiikan taikatemppu.

2.9.2015 6:01 | Päivitetty 2.9.2015 7:53

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) esitteli maanantaina hallituksensa kunnianhimoisen "muutosohjelman", jonka oleellinen tavoite on Sipilän mukaan "saada Suomi uudelleen käyntiin".

Tässä muutosohjelmassa hallitus aikoo käyttää miljardi euroa "viiden painopistealueen kärkihankkeisiin" ja 600 miljoonaa euroa perusväylien kunnostamiseen. Yhteensä hallitus aikoo toisin sanoen käyttää talouden vahvistamiseen 1,6 miljardia euroa.

Kuulostaa kunnianhimoiselta yritykseltä elvyttää kansantaloutta uuteen kasvuun – mutta toteutuksesta riippuu, onko tiedossa aidosti taloutta elvyttävää kasvulääkettä vai lisää samanlaisia mielikuvatemppuja ja hölmöläisten peitonjatkoa kuin edelliset hallitukset tarjoilivat.

Sipilän hallituksen lupaamat 1,6 miljardia euroa epäilemättä elvyttävät vastaanottajiensa taloutta, ja hyvässä lykyssä ohjelman kunnianhimoiset tavoitteet tuottavat aikanaan muillekin hyötyä enemmän tai edes yhtä paljon kuin hankkeisiin kuluu rahaa.

Mutta täyttyvätpä kärkihankkeiden tavoitteet tai eivät, on hallituksen järeämpi muutosohjelma meneillään tyystin toisaalla, ja sen etumerkki on miinus eikä plus.

Hallituksen valmistelemat julkisten menojen leikkaukset ja veronkorostukset kiristävät talouspolitiikan vyötä enemmän kuin maanantaina julki tuodut kärkihankkeet ja väyläremontit yhteensä höllentävät sitä. Lisäksi vyönkiristysten on tarkoitus vaikuttaa pysyvästi vuodesta toiseen, kun taas kärkihankkeiden ja väyläremonttien raharuiskeet ovat kertaluontoisia.

Ja pysyväisluontoisia vyönkiristyksiä lienee lähiaikoina odotettavissa lisää suunnilleen saman verran kuin hallitus kertoi käyttävänsä kärkihankkeisiin ja väyläremontteihin.

Nopeat ja hitaat vaikutukset vastakkaisia

Vasta viime keväällä laatimassaan hallitusohjelmassa Sipilän hallitus ilmoittaa "vahvistavansa" tällä vaalikaudella Suomen julkista taloutta yhteensä kuuden miljardin euron verran.

Tavoitteesta hallitus aikoo toteuttaa neljä miljardia euroa suorilla julkisen talouden menoleikkauksilla. Lisäksi se ilmoitti tavoittelevansa työmarkkinajärjestöjen "yhteiskuntasopimuksella" tai sitä korvaavilla omilla toimillaan puolentoista tai parin miljardin euron julkisen talouden kohennusta.

Kun suorien menoleikkausten ja epäsuorien tulolisäysten päälle lasketaan hallituksen havittelemat säästöt erilaisista julkisen talouden tehokuureista, nousevat vuotuiset säästötavoitteet vuoteen 2030 mennessä yhteensä kymmeneen miljardiin euroon.

Tällaisia tehokuureja ovat esimerkiksi kunta-, eläke- sekä sosiaali- ja terveysuudistukset, joiden avulla hallitus tavoittelee pitkävaikutteisia kustannussäästöjä eikä niinkään nopeita menoleikkauksia.

Talouspolitiikan lyhyt- ja pitkäaikaisissa säästötavoitteissa limittyvät suhdanneluontoiset eli ohimenevät ja rakenteelliset eli pysyväisluontoiset ongelmat ja osin ristiriitaiset yritykset niiden ratkaisemiseksi.

Yksi julkisen talouden "vahvistamisen" tavoitteiden ja tulosten ristiriita liittyy etujen ja haittojen eritahtiseen rytmiin ja toimien niin sanottuihin kerroinvaikutuksiin. Tämä korostuu taantuman oloissa.

Kesken taantuman toteen pannut julkisen talouden vyönkiristykset heikentävät muutoinkin taantuman heikentämää taloutta saman tien mutta mahdolliset edut nousevat esiin paljon hitaammin talouden kenties jo muutoinkin vahvistuttua.

Edellisten hallitusten alulle panemat yritykset julkisen talouden tasapainottamiseksi tai sen puoleen pitkäaikaisen niin sanotun kestävyysvajeen paikkaamiseksi eivät ole toistaiseksi tuottaneet toivottuja tuloksia.

Tasapainotavoitteet näyttävät päinvastoin karanneen yhä kauemmas, ja julkisen talouden alijäämät ja velka ovat kasvaneet. Sama riski on Sipilän hallituksen yrityksissä "vahvistaa" julkista taloutta, eivätkä "muutosohjelman" miljoonat tätä riskiä muuksi muuta.

Vaikea mutta mahdollinen taikatemppu

Lisää pysyväisluontoisia vyönkiristyksiä lienee piakkoin luvassa, sillä pääministeri Sipilä joutui pari viikkoa sitten toteamaan "yhteiskuntasopimuksen" karahtaneen kiville jo toistamiseen.

Hallitus halusi työmarkkinajärjestöjen sopivan keskenään keinoista, joilla Suomen kansantalouden ulkoinen kustannuskilpailukyky kohenisi "viiden prosentin tuottavuusloikalla". Suomeksi sanottuna hallitus halusi sopimuksen niin sanotusta sisäisestä devalvaatiosta, kuten palkkojen alennuksista tai vastaavista työvoimakulujen alennuksista.

Kahdesti koeteltu ja kahdesti kaatunut sopiminen väistyy nyt järeämpien keinojen tieltä. Hallitus hakee seuraavaksi vastaavia kustannusvaikutuksia omilla keinoillaan, kuten jonkinlaisella yhdistelmällä yrityksiä tukevista työnantajamaksujen alennuksista ja kotitalouksia rasittavista veronkorotuksista.

Kilpailukyvyn kohentaminen jonkinlaisen "fiskaalisen devalvaation" keinoin voi kohentaa yritysten kansainvälistä kilpailuasemaa ja Suomen talouden ulkoista tasapainoa suhteellisen nopeasti.

Vastapainoksi veronkorotukset heikentäisivät kotitalouksien kulutuskysyntää yhtä nopeasti – ja joka tapauksessa nopeammin kuin toivon mukaan vientiyritysten kohenevan työllisyyden vaikutukset alkaisivat vuorostaan vahvistaa taloutta.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Niku Määttänen arvioi, että "fiskaalinen devalvaatio helpottaisi talouden sopeutumista tuottavuuden laskuun". Samalla hän muistuttaa, että "julkisen vallan pitäisi välttää myötäsyklistä finanssipolitiikkaa, eli esimerkiksi menojen leikkaamista taantumassa ja kasvattamista myötäsuhdanteessa".

Vastakkaisten talousvaikutusten ristipaineessa riittää tasapainoilemista, mutta hallituksen tavoittelemat vyönkiristysten ja -kevennysten yhdistelmät voivat lopulta onnistuakin.

Jos hallituksen keskenään ristiriitaiset taloustavoitteet onnistuvat, se on finanssipoliittinen taikatemppu, niin kuin talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja ja talousprofessori Roope Uusitalo kuvasi jo toukokuisessa kirjoituksessaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?